392. Luukku 22

Ja perässä taas. Voin nyt jo kertoa,et ensi vuonna joulukalenteria ei kyllä tule. Mä en näköjään kykene sitoutumaan tähän joka päivä.

Seuraavana esittelyssä on connemaratamma Lilian (s.1999)

kuva: Ada Vakkuri

Lilian päätyi mulle kisaponiksi joulukuussa 2011, kun Nessi siirtyi Essille ja omat oli vielä sen verran nuoria ja kokemattomia, ettei niillä päässyt kisaamaan. Oli ihanaa saada käyttöön valmiiksi osaava poni ja itsekin pääsi taas vähän eteenpäin ja rutinoitumaan, varsinkin hyppäämisessä. Monta vuotta olin mennyt nuoria alusta kisauran alkuun ja sitten ne siirtyivät muille.

Lilian on hyvin koulutettu ja miellyttävä ratsastaa, mutta omat haasteensa siitäkin löytyi. Alkuun se ei suostunut lastautumaan, mutta naruriimun avulla se alkoi toimia niin, että reissaaminen oli mielekästä. Ehkä se 1-2 kertaa viikossa teki myös rutiinia sille hommaan. Toinen ongelma oli esteille kieltäminen. Aina ekaa kertaa lähestyessä uutta estettä, piti pysähtyä kerran. Ihan kavalettikokoisillakin.

Piian valkussa, kuva: Ada Vakkuri

Kisaaminen aloitettiin parilla 80 cm luokalla, mutta nopeaan alettiin mennä 90 ja 100 cm ratoja. Yleensä toinen kisarata meni hyvin ja rusettejakin saatiin, mutta seuraavalla kiellettiin ulos. Kerran putosinkin. Koulua mentiin myös, mutta tammaa jännitti aika kovin. Kotikisoissa prosentit oli heti huomattavasti paremmat kuin maailmalla. Lilianin kanssa innostuin taas kisaamaan kenttääkin. Sielläkin se vähän kyttäili, mutta maaliin päästiin aina.

kuva: Ada Vakkuri

 Lilianin kanssa valmentauduttiin ahkeraan. Piian valkuissa käytiin Salossa, Lohjalla Wistillä ja Turussa Ratulla. Muuten hypättiin Annan treeneissä. Koulussa meitä ohjasi Kauppisen Minna. Oli niin hienoa päästä tekemään tehtäviä ja toistoja kunnolla ja niin, että itsekin joutui töihin. Mulle teki todella hyvää, ettei aina saanut helpotusta nuoren ratsun takia. Kieltelyjä oli välillä niin, että poni kaatuikin, kun teki niin nopean uukkarin stopin jälkeen. Mutta sitten se loppui yhdessä Piian valkussa. Tajusin, että olin antanut sen aina kieltää uudelle esteelle. Ajatus oli ollut,että annan sen katsoa ensin ja sitten vasta yli. Kun otettiinkin asenne, että ekalla mennään yli, niin hommahan alkoi toimia.

Todella antoisan kisakauden jälkeen Lilian muutti tuntiponiksi Kangasalle ja sieltä takaisin omistajalleen tiineenä Ekusta. Tätä tammaa mulla on todella ikävä. Se kuinka vaivatonta ratsastus voi olla, kun kaikki sujuu. Ja kuinka ongelmia voi ratkoa menestyksellä, kun on hyvät apujoukot ja valmentajat. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen miettinyt, pitäisikö kysyä tammaa lainaan varsotukseen... Vaikkei Lilian itse ole parasta rotutyyppiä edustava connemara, se on osoittanut olevansa hyvä periyttäjä ja varsat ovat olleet hyvin laadukkaita.

Onneksi tiemme kohtasivat ja sain tämän kanssa tehdä yhteistyötä. Lilian on ihan super <3