383. Luukku # 4

Neljäntenä esittelyyn pääsee jälleen yksi shettis, ruuna Tahiti Tahti (s. 1997)

sukupostissa

kesäkuussa 1997

 Tahti on siis Banin ensimmäinen varsa ja samalla ensimmäinen varsa, joka on joutunut mun käsittelyyn. Samalla kun hoidin Bania, tuli Tahtia harjailtua, jalkoja nosteltua ja taluteltua. Tahti oli varsin fiksu ja helppo varsa. Tottakai silläkin oli omia mielipiteitä, mutta varsin toimiva siitä tuli tällaisten pikkutyttöjen käsissä.

Tahti on ensimmäinen varsa, jota olen ollut opettamassa ajolle. Kaksi vuotiaana teimme sen kanssa paljon ohjasajolenkkejä lähimaastoissa. Lisäksi se pääsi irtojuoksemaan usein ja välillä hypytettiinkin. Oli mahtavaa seurata sen oppimista ja hyvillä neuvoilla ja vinkeillä opimme itsekin valtavasti. Meitä oli aina useampi sitä opettamassa, joten varsinainen ajo-opetuskin sujui kokemattomuudesta huolimatta hyvin. Taluttajia oli mukana pitkään ja eteneminen oli hidasta, mutta varma kärryponi Tahdista tuli.

Varsa-aikana käytin Tahtia myös mätsäreissä ja hyvää kokemusta sieltäkin karttui. Tallin pitäjä (ja Tahdin omistaja) oli aina ihanan kannustava ja myötämielinen kaikkiin meidän ideoihin. Päästiin näyttelyihin, messuille jne. ja kyytikin aina järjestyi. Sieltä varmaan on jäänytkin halu kiertää kaikissa kissanristiäisissä ja muissa.

Opetimme Tahdin myös ratsun hommiin. Kun se osasi kantaa ratsastajaa, se oli mukana lasten talutustunneilla silloin tällöin. Tahtia alettiin ratsastaa muistaakseni vasta 4-vuotiaana. Se oli ylikorkea, noin 112 cm, joten jossain vaiheessa ratsastin sitä itsekin. Yhdet seurakisatkin menin sen kanssa, kun lapset ei saaneet sitä toimimaan jännittävässä tilanteessa. Tahdista tuli yksi tallin suosituimmista ja luotettavimmista tuntiponeista. Se hoiti talutusratsastuksia tapahtumissakin.

Tahti ja Jessica

Ja loppuun taas pikakuulumisia. Eilen oli hyppyvalkkupäivä. Vieläkään en itse päässyt treenehin mukaan, mutta Tarmon hyppytauko loppui ja Anni oli sen kanssa hyppäämässä. Virtaa oli ja poni esitti taas kaikki ylimääräiset poukkoilut. Loppua kohti kyllä parani ja jopa kuunteli. Venlakin pääsi hyppäämään neljän viikon tauon jälkeen, kun Annin kaveri oli ilman ratsua. Venlakin oli varsin innokas hyppijä. Peppi oli myös Possulla mukana ja hienosti hekin tekivät innarijumppaa sujuvasti samoilla väleillä. Tänään olin Sissillä maastossa Essin ja Nopan vetohevosena. Tehtiin noin 20 min kävelylenkki metsässä. Vaikka keli oli aika riskialtis, selvisimme hengissä. Vaikka tuuli puhalsi meidät melkein selästä alas, niin juuri sillä hetkellä ei satanut. Noppa oli kiltisti ja Sissi erinomainen vetoapu.