Nää tulee vielä kaiken muun pahan lisäksi myöhässä. Tänään laitetaan kaksi ponia esittelyyn, niin päästään ajantasalle.
Tässä siis luukku 20. ja connemararuuna
Merryhill's Jaguar (s. 2009)
|
Pikku-Jagge |
Jaggea tarjottiin meille jo ennen sen syntymää. Jos siis tulee orivarsa. Innostuin tietty asiasta kovasti ja olinkin jo ihan varma, että tamma sieltä tulee. Mutta niin vain orivarsa tuli ja hetihän se meidät hurmasi. Kun Lissu vielä teki orivarsan samana kesänä, niin päätös oli varma. Ekan kerran käytiin Jaggea katsomassa muutaman viikon ikäisenä. Ekan kesän aikana tutustuin Jaggeen roikkumalla sen narun päässä sekä Vermon Poninäyttelyssä että connemarojen omassa Rotunäyttelyssä. Meille se muutti puolen vuoden iässä marraskuussa 2009. Alkuun Jagge ja Tarmo olivat Lissun kanssa porukassa, Tarmo kun on syntynyt vasta heinäkuussa. Tarmon vieroituksesta lähtien pojat olivat erottamattomat. Ne teki kaiken aina yhdessä, asuivat samassa karsinassakin.
|
juuri vuotiaiksi kääntyneet, kuva: Kaisa Kukkanen |
|
Hieno liikkuja alusta asti (Kuva: Kaisa Kukkanen) |
Pojat viettivät varsin leppoisaa varsan elämää keskenään ja isompien oriiden porukassa. Kesäksi pojat pääsivät laitumelle ja viettivätsiellä koko kesän. Rotunäyttelyyn ne molemmat raahattiin Tampereelle. Kumpikaan ei ollut parhaimmillaan kehitykseltään, mutta kokemusta varten siellä käytiin. Hyvin pojat toimivatkin. syksyn Hippoksen näyttely jätettiin ilmoittautumisesta huolimatta väliin, kun kasvavaihe oli niin epäedullinen. Talven ja kevään aikana pojat opettelivat irtohypytystä hauskanpidon merkeissä ja ohjasajon alkeita. Kaksi-vuotiaana molemmat pojat pääsivät mätsäriin, Hippoksen näyttelyyn ja Vermoon. Tasaista kakkosta niistä haettiin, paitsi Vermosta taisi tulla III-palkinnot.
|
2-v. kevättä |
Taas kesä meni muuten laidunnuksen merkeissä laumassa. Jagge ruunattiin tammikuussa 2012. Näyttelytulokset eivät olleet riittävän hyviä jalostuskäyttöä ajatellen, joten totesin ruunauksen olevan parasvaihtoehto. Kilttihän se aina oli ja toimi kauniisti joka paikassa. Olin jo aiemmin syksyllä päättänyt alkaa pikkuhiljaa myymään sitä samasta syystä. Mulla ei kuitenkaan ollut tarvetta käyttöruunalle. Mikään kiire mulla ei ole näiden myyntien kanssa koskaan ollut.
|
3-v. kevättalvea |
Sisäänratsastin Jaggen melkein heti sen käännyttyä 3-v. Se oli alusta asti niin fiksu, ettei mulla ollut yhtään kertaa avustajaa sitä taluttamassa. Käytävällä kävin muutaman kerran selässä istuskelemassa harjauksen yhteydessä. Jagge otti uudet asiat todella lunkisti. Siinä talven aikana ratsastin sillä ehkä 10 kertaa. Kesä meni edelleen laitumella ja näyttelyissä käytiin taas. Loppukesästä vähän ratsasteltiin lisää. Jagge oli aina yhtä viisas ja toimiva.
|
oisko ollut toinen ratsastuskerta |
Lopulta lokakuussa 2012 Jagge löysi oman ihmisen ja muutti Hyvinkäälle. Meidän tiet kuitenkin kohtasivat uudelleen elokuussa 2014, kun Jaggis tuli ylläpitoon yhdelle meidän tallilaiselle. Ponipoika oli kyllä varsin oma itsensä, tosin herkkyyttä oli tullut lisää. Alkuun se huolestui helposti asioista, mitä se ei silloin varsana juurikaan harrastanut. Jonkun verran pääsin sitä ratsastamaankin ylläpitäjän sairasloman aikana sekä hakemaan rutiinia hyppyhommiin Annan valkuissa. Jagge oli ihanan rehellinen ratsastaa ja kaikkensa se yritti. Vähän laukka oli vielä säätelemätöntä, mutta ravissa se oli jo varsin hieno. Vähän seurakisoja se ehti tässä ollessaan kiertää.
|
6-vuotias Jagge seurakoulukisoissa ( Kuva: Päivi Kankare) |
Viime kesäkuussa Jagge lähti uuteen kotiin Turun kupeeseen. Kerran ollaan koulukisoissa ja poniin törmätty ja hienosti se nappasikin sijoituksen helpossa B:ssä. Toivottavasti saadaan seurata sen kehitystä jatkossakin. Jagge on hieno mies ja on hienoa saanut olla vaikuttamassa sen elämän alkutaipaleeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti