387. Selittelyä

Joulukalenteri kosahti viime viikon Ypäjä-viikkoon. Läppäri jäi kotiin, kun alunperin mun piti tulla käymään kotona jo heti ekana iltana. Pienen säädön jälkeen ei tarvinnutkaan, joten en viitsinyt ajella edestakaisin turhaan. Hammasharjan, shampoot ym. sai onneksi kaupasta, vaatteet ja poni kamat oli sentään pakattuna.

Jatkuva vesisade, rahapula ja  hylätty kouluratsastusnäyttö veti kaiken motivaationkin ihan pohjamutiin. Muksujen kanssa meinaa mennä hermot jatkuvasti eikä isäntää tarvitse juuri katsella... Jotenkin nyt on ollut niin helpottavaa päästä takaisin tallihommiin. Karsinansiivous on niin terapeuttista. Omassa rauhassa omien ajatusten kanssa. Ratsastuskin sujuu suht kivutta. Enää nopeat äkkiliikkeet ja hengästyminen vähän pistää kylkeen. Solisluu on melko kivuton. Särkylääkkeitä en ole juurikaan enää syönyt. Toki huomaa selässä, jos siivoaa karsinat ja ratsastaa vaikka kolmekin hevosta, mutta pienellä huililla helpottaa.

Joulu aiheuttaa pientä ahdistusta, kun mitään ei ole sen eteen tehnyt. Tosin eikähän se sieltä tule tekemättäkin. Lahjahommat on tänään saatu voiton puolelle ja kortitkin sain ihme kyllä postiin. Vielä joku siivous olisi  edessä. Sekä pakolliset sukulaisvierailut. Nyt ratsastusintokin olisi taas kova, mutta aika meinaa loppua. Työtahti ei ole ihan ennellaan, vaan lepotaukoja on pakko pitää. Tehokkuuskin kärsii, kun ihan täysiä kottareita ei pysty lykkimään. Nyt sentään voi ja kantaa täysiä vesiämpäreitä.

Pieni lumikerros maassa piristää kummasti, mutta sateeksi senkin pitäisi taas muuttua. Ja ratsastuksen kannalta lumi oli huono. Tilsaa tuli niin, ettei kunnolla voinut ratsastaa kolmeen päivään. Tämän viikon valmennukset oli pakko jättääväliin, kun laskupinossa on sen verran isoja laskuja. Miten voikin olla, että ne isot laskut osuu samaan väliin. Heinät ja kirjanpitäjän lasku ovat isoimpia ja nyt ne pitäisi maksaa samassa kuussa. Tänään tiputin vielä puhelimenikin tallin lattialle ja siitä hajosi tietysti koko kosketusnäyttö. Sitä tässä nyt kaivattiinkin.

No jotain hyvääkin oman kunnon paranemisen lisäksi. Ypäjällä oli kivaa ja meillä on superhyvä porukka. Enää pitää opetella ratsastamaan ja päästä jälleen Sissin kanssa samalle aaltopituudelle. Liljalla oli tänään ostotarkastus ja se oli ihan terve varsa. Loppuviikosta sitten vieroitus. Nyt on myös tallipaikan kyselijöitä ollut useampia ja tammikuusta talli onkin taas ääriään myöden täynnä. Vielä, kun saisi Kaijasta viralliset myynti-ilmot tehtyä. Haluaisin kuitenkin saada siitä vielä jonkun videopätkänkin suoraan ilmoitukseen ja varmistaa, että vieroitus menee hyvin.

Loppuun vähän jouluisia kuvia varsoista. Pakko oli napsia vähän kuvia ennen kuin lumi sulaa kokonaan...