Eilen en päässyt koneelle tekemään sen päivän poniesittelyä, koska isäntä ja NHL-jääkiekko olivat varanneet koneen koko illaksi. Aamupäivä meni puolestaan vuoden viimeisissä koulukisoissa. Itsekin pääsin kisaamaan, kun Sissin kanssa mentiin He A:10, tuloksena 59, jotain ja 2./3. Jälkimmäinen vastalaukka ja viimeinen ravipätkä menivät ihan pipariksi rikkojen myötä, mutta muuten ohjelma oli ok. Nyt on pakko mennä Sissillä joka päivä, jotta näytöstä selvittäisiin tiistaina. Sissi sijoittui Olivian kanssa K.N.Specialissa toiselle sijalle ja Peppi oli Possun kanssa C-merkin kouluohjelmassa sijalla 4. Märkää ja ällöttävää, mut onneks suoritukset oli hyviä.
Mutta asiaan:
Viidentenä esitellään vielä yksi shettis ruuna
Rainy Day Runner ( s. 1991)
sukuposti
Härnö oli serkkuni poni. Tutustuin siihen yläasteaikana, kun vietin syyslomaa serkkuni perheen luona. Sen pidempää yhteistyötä tai historiaa meillä ei ollut, mutta sillä on merkittävä vaikutus kuitenkin jatkon kannalta. Sen viikon sain aika paljon itsenäisesti hoidella serkkuni hevosia ja auttelin tallihommissa. Parhaiten mieleen on jäänyt maastolenkit Härnöllä isojen hevosten perässä. Mentiin pitkiä lenkkejä tukka putkella. Ponilla ei ollut edes omaa satulaa, vaan sillä mentiin 17" satulalla (jos en ollut ilman satulaa). Tykästyin poniin todella kovin. Se oli siellä tallissa vähän ylimääräisenä ja sitä vähän ehdotettiinkin mulle ylläpitoon. Kotona alkoi tietysti armoton kotiväen pehmitys ja lopulta pitkän väsytystaistelun jälkeen isäni soitti veljelleen kyselläkseen ponista lisää. Mun vinkuminen oli tuottanut tulosta hieman liian hitaasti ja poni oli jo ehditty myydä. Kuitenkin meidän kotiväki oli jo lähes taipunut "oman ponin" hankintaan, joten jatko oli helpompaa.
Kuudentena esitellään elämäni ensimmäinen merkittävä hevonen pv-ruuna
Leichtentritt (s.1995)
sukuposti
 |
| Nopsasta ainoa hyvä kuva arkistoista oli omistajalta saatuna joulukorttina |
Nopsaa ratsastin Lissun rinnalla noin pari vuotta. Valmentauduin ahkerasti sen kanssa. Lähes joka viikko ohjelmassa oli este- ja koulutunnit. Lisäksi maastoilin sen kanssa. Nopsalla oli varsinkin maastossa paljon omia mielipiteitä ja se koitti vähän väliä kääntyä ympäri. Koulupuolella mentiin oman tallin kisoissa helppoa A:ta ja Nopsa taisi olla ensimmäisiä hevosia joilla menin kangilla. Liike sillä oli valtavan ison tuntuinen vannoutuneelle poniratsastajalle. Aikansa kestikin ennen kuin opin yhtään istumaan siellä. Parhaimmillaan meidän yhteistyö oli ilman satulaa, kun kyytiin ei voinut ripustautua. Hypätessä Nopsa oli alkuun tahmea ja haluton. Se oli 5-vuotiaana saatunut edellisellä omistajalla jossain valmennuksessa kommentin "tyhmä ja flegmaattinen". Edettiin helpoilla tehtävillä ja pienillä esteillä. Pikkuhiljaa intoa alkoi löytyä ja Nopsasta tuli oikein kiva hyppääjä. Käytiin me kerran Anisissa seuraestekisoissakin hyppäämässä 70 ja 80 cm luokat. Olen aina sanonut, että mun oma hevonen on poni ja tamma, mutta Nopsan kohdalla olisin voinut tehdä poikkeuksen. Se oli hyvin ponimainen ja itsetietoinen ruuna. Sen kanssa olisin voinut päästä pitkälle, mutta Pepin odotuksen ja Tampereelle muuton myötä sen ratsastaminen jäi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti