388. Jatkoa: Luukku 18

Jatketaan vielä näitä, vaikka väliin jäikin monta päivää. Kaikki ei enää mahdu mukaan, mutta jatketaan vaikka uuteen vuoteen asti.

Seuraavana connemararuuna Ohana Andromera (s. 2005)

kuvassa ei näy, mutta tässä pidän kiinni Pepistä ;)

Kaapo on mun ensimmäinen oma kasvatti ja sillä on aina aivan erityinen paikka mun elämässä. Se oli myös ensimmäinen varsa, jonka syntymän näin alusta asti. Kovasti toivoin kimoa orivarsaa ja sellainen tuli. Jotenkin olen pitänyt aina oreista paljon. Meidän silloisella kotitallilla asenne oreja kohtaan oli melko negatiivinen. Onhan oriinpidossa ja ratsastuskoulun pyörityksessä omat haasteensa. Mulla oli aina ollut ajatus, että hevosia ne oriitkin ovat ja halusin pitää Kaapon oriina.

Puoli vuotiaana vieroituksen jälkeen se muutti Kaarinaan yhdelle pienellä kotitallille samanikäisen suokkivarsan kaveriksi. Talven ja kevään se asusti siellä ja kävimme lähinnä viikonloppuisin rapsuttelemassa pikkumiestä Tampereelta käsin. Kesälaitumelle se meni kaverinsa kanssa Kylämäkeen Marttilaan. Kesän jälkeen Kaapo muutti takaisin samalle tallilla, missä Lissu ja Lilli asuivat. Loppukesän se sai olla porukassa muutaman ruunan kanssa, mutta tuntien alkaessa Kaapo sai oman "eristystarhan" korotetuilla aidoilla. Lissulla oli silloin uusi orivarsa alla, joten se olisi vieroituksesta tullut kaveriksi. Siellä asuessa Kaapo aloitti irtohypytysharjoitukset ja tottuteli valjaisiin. Loppuvuodesta sitten löytyi oma paikka, jonne muutimme Lissun, Lillin, Taavin ja Kaapon kanssa.

Kaapo ja Taavi

Silloin oli vielä aikaa puuhailla näiden nuorten kanssa kunnolla. Viikottain pojat saivat hypellä pikkuesteitä, käytiin taluttelemassa ja ohjasajamassa. Peppi istuskeli aina välillä ponin selässä. Käytiin mätsäreissä ja näyttelyissä. Näitä varsoja oli todella käsitelty ja kaikki sujui helposti. Koska se oli ensimmäinen oma varsa, sehän oli maailman hienoin. Kyllähän
ne rakenteelliset puutteet alkoi tulla selväksi lukuisten mätsärireissujen jälkeen, mutta luonne pikkuoriilla oli täysin kohdillaan. Kaapo opetettiin ajollekin ja sen kanssa tuli ajettua paljon. Vähän harmittaa, että sen jälkeen ajohommat on jääneet huomattavasti vähemmälle. Kaikkia varsoja tässä on kyllä ohjasajettu, mutta kärryjä ei ole kaikilla ollut perässä. Tai että niitä olisi voinut vaan lähteä ajamaan.


Kaapo on myös ensimmäinen poni, jonka olen kokonaan itse sisäänratsastanut. Se meni todella helposti, koska ponia oli ajettu paljon. Se oli myös tottunut, että pieni Peppi istuskeli sen selässä. Onpa meillä otettu yhden vuoden joulukorttikuvatkin niin, että Kaapo 2-v. on irrallaan kentällä ja Peppi 1,5-v. istuu sen selässä naapurin kissan kanssa, kun itse otan kuvaa. Niin paljon siihen luotin ja se oli aina kaiken sen luottamuksen arvoinen. Kaapo oppi nopeasti kantamaan ratsastajaa kentällä ja maastossa. Sinänsä hyvä, koska aloin odottaa Nuuttia ja kevään sisäänratsastuksen jälkeen poni sai olla rauhassa laitumella. Syksyllä muutama ystäväni ratsasti sillä silloin tällöin.

Kaapon kanssa tutustuttiin nuorten ponien tapahtumiin, kuten Laatuponikisaan ja tietty breedersiinkin se ilmoitettiin. Vermon poninäyttelyssä ja rotunäyttelyssäkin käytiin ahkeraan. Vihdoin Kaapon 3-v. loppukesällä, aloin ymmärtää, ettei se ole riittävän hyvä oriiksi. Vaikka luonne oli aina mutkaton ja meidän pojat oli tunnettuja hyvistä käytötavoistaan maailmalla, niin rakenteellisesti se ei ollut riittävä. Ajattelin, että voisin kokeilla menisikö se kaupaksi. Tätä päätöstä mietin todella pitkään. Maltanko luopua siitä unelmasta, joka mulla oli. Lopulta tajusin ajatuksen, että meillä se oli aina vain osa laumaa. Yksi muiden joukossa, jakamassa aikaa ja huomiota. Silloin meillä oli omia kuitenkin Lissu, Lilli, Snutten, Netta ja Minni, Kaapon lisäksi. Kaapo ansaitsi olla jollekin se koko lauma, kaiken huomion ja ajankäytön keskipiste. Laitoin siitä siis myynti-ilmoituksen meidän kotisivuille. Muutaman viikon päästä tuli yksi yhteydenotto. Parin katsomisreissun jälkeen kaupoista sovittiin ja poni ruunattiin. Joulukuussa 2008 Kaapo muutti uuteen kotiin. Sen myynti on ollut mulle vaikein kaikista, mutta parempaa kotia ei olisi voinut toivoa. ja mikä parasta yhteistyö jatkui edelleen.

Seuraavana keväänä Kaapo tuli neljäksi kuukaudeksi takaisin kotiin. Tavoitteena oli Laatuponikisa. Kesän aikana treenattiin monipuolisesti ratsain ja ajaenkin. Kaapo tutustui kilpailuihin ja aloitti hyppäämisen. Se tuntui edelleen niin omalta. Meillä synkkasi hyvin ja kisatuloksetkin oli kohtuullisia. Laatuponikisoissa Kaapo oli luokkansa paras connemara ja taisi saada koko kisankin parhaan connemaran tittelin. Silloin Kaapo oli myös mukana (toistaiseksi) viimeistä kertaa näyttelyissä Vermossa. Se palkittiin I-palkinnolla, luokkavoitolla ja rotunsa parhaana ruunana. Kaiken huipuksi se oli vielä VV3. Kyllä sitä oli niin ylpeä kasvatistaan.

Vermossa 2009 (kuva: Kaisa Kukkanen)

Kaapo 4-v. ekoissa estekisoissa

4-v. kotitreenissä (kuva: Kaisa Kukkanen), tää on mun suosikkikuva Kaaposta

Laatukisan jälkeen poni palasi kotiin. Muutaman kerran sitä kävin katsomassa ja taas 5-v. kesällä Kaapo tuli meille kesäksi. Jälleen tavoitteena Laatuponikisa sekä Ponibreeders. Valmentauduimme viikoittain Annan silmien alla ja poni sai paljon kehuja. Esteillä mentiin jo 90 cm ratoja ja kisattiin aluetasolla esteillä ja koulussa. Breedersissä kaapo oli hieno. Ensimmäisenä päivänä menimme sekä koulua että esteitä. Koulussa olimme kolmansina, aivan Siiri Kyrön ja Anna Kärkkäisen kintereillä. Esteillä hyppäsimme puhtaasti 80 cm radan, joten siinä jaetulla ekalla sijalla. Valitsimme lajiksi siis esteet seuraavalle päivälle. Silloin harmittava pudotus ensimmäiseltä esteeltä ja tuloksena jaettu toinen sija. Laatuponikisa ei mennyt niin putkeen, mutta poni oli silti hieno. Sen kanssa oli aina ilo tehdä töitä. Tämän kesän kohokohtia oli myös meidän häät. Kaapo toimi meidän ajokkina siellä. Se oli yksi unelmien täyttymys. Päästä hevoskyydillä kirkosta juhlapaikalle ja vielä enemmän merkitsi, että se hevonen oli ensimmäinen oma kasvatti. Kärryt ja valjaat saimme lainaan vanhalt talliltamme ja Kaapon ihana omistaja toimi apukätenä ponin kanssa. Harmi, että päivän ainoa sadekuuro osui sille 500 metrin matkalle, jonka olimme ponin kanssa ulkona ja kuvia siitä ei juurikaan ole. Olisin halunnut "viralliset" hääkuvatkin ponin kanssa, mutta aikataulu ei antanut periksi. Kaapo toimi kuin unelma. Ja olihan se varsin tyylikäs pestissään.

11.9.2010 ( Kuva: Panu Koli)

Jälleen Kaapo lähti kotiin laatukisan jälkeen, mutta uudet treffit sovittiin seuraavalle kesälle. Kaikki ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan. Meidän Fanni syntyi kuusi viikkoa ennen Ponibreedersiä. Kaapo oli jo tullut meille laitumelle odottamaan treenien alkua. Mutta synnytys menikin hätäsektioksi enkä olisi ehtinyt ponin kanssa valmiiksi kisaan. Kaapo meni sitten Lehtimäen Terhille, joka oli sitä talven ajan ratsastanut jonkin verran ja hän ratsasti sen myös breedersissä.

Sen jälkeen olen yhden kerran käynyt ratsastamassa Kaapoa Ypäjällä ja aina se jättää yhtä hyvän fiiliksen. Poni on kisannut aika vähän, mutta se on koulutettu pitkälle. Yhden vaativan B:n se on mennyt harjoituskisoissa. Se on treenannut mm. sarjavaihtojakin. Kaapo kilapili myös pari valjakkokisaa, mutta epäonninen kaatuminen kärryjen kanssa ohjan mennessä poikki, teki stopin lupaavalle uralle. Kaapoon edelleen samalla omistajalla ja aina Ypäjän kisoissa vaihdellaan kuulumisia. Viimeksi olen itse ponin nähnyt 2013 Somerolla seurakisoissa. Ruusukkeen se silloinkin nappasi.