Minnan valkuissa olen käynyt ekoja kertoja jo Snuttenin (Netan emä Woolpacks Sweetie Pie) kanssa viitisen vuotta sitten. Välissä kävin niissä Tiinan (Streamside So Dear) sekä Lilianin kanssa. Viime kesänä käytiin treenaamassa Glown kanssa Minnan silmien alla. Olen aina pitänyt kovasti hänen tyylistään opettaa ja treenit sopii varsinkin nuorille hevosille super-hyvin. Nyt alla oli Tarmo sekä matkaseurana Outi ja Rose.
Alkuverkat olit aas yksi katastrofi. Edellsien päivän hyppyvalkussa Tarmo taas pelästyi läheltä menevää ratsukkoa ja tällä reissulla se taas paheni. Maneesissa oli edellisen ryhmän kolme ratsukkoa, meidän ryhmän kolme ratsukkoa sekä kaksi muuta ponia. Kolme teki vielä viimeisiä laukkatehtäviä ja loput viis yritti väistellä toisessa päädyssä. Eniten Tarmolla on jotain selvästi hampaankolossa isoja ruunikoita kohtaan. Niiden kohdalla reaktio oli aina suurin. Kun porukka alkoi vähentyä maneesista ja päästiin hommiin, niin ponikin alkoi keskittyä. Meidän ryhmässä oleva suuri ruunikko kyllä aiheutti sätkyjä muutaman kerran kesken treeninkin eikä kiimassa oleva Rose ainakaan helpottanut keskittymistä...
Ensin työstettiin poneja ympyrällä loivalla avolla, jotta sisätakajalka saatiin paremmin alle ja töihin. Sitä kautta myös selkä tuli rennommaksi, kun muoto sai olla varsin matala. Käynnin jälkeen samaa avoa haettiin ravissa siinä ympyrällä. Ahkerasti Tarmo teki hommia ja muotokin taas tasaantui sitä mukaa, kun takaosa alkoi toimia. Kun ravi alkoi sujua, lisättiin käynti-ravi-siirtymisiä. Niissä ponia piti taivuttaa kunnolla ja huolehtia, että sisätakajalka pysyy töissä koko siirtymisen ajan, jotta muoto säilyy pyöreämpänä ja poni rennompana. Tarmo jäi myös heti käynnissä helposti pohkeen taakse, joten siinäkin sai olla tarkkana. Myös laukassa haettiin matalaa pyöreää muotoa ja tehtiin siirtymisiä keskilaukan ja harjoituslaukan välillä. Laukassa Tarmo oli kovin levoton edestä. Olisko sitten edellisen päivän hypyt painaneet kuitenkin. Muuten poni oli tosi kiva ja ihan asiallinenkin lopulta. Laukka sai kehuja ja muotokin oli pätkittäin oikein hieno. Treeniä, treeniä, treeniä.
Keskiviikko meni tunteja pitäessä ja ehdinpä vähän Ekullakin köpötellä ilman satulaa. Virtaa Papparaisella tuntuu olevan, kun tarhan pohja on niin surkea, ettei juurikaan siellä liiku. Laukka tuntui jotenkin extra jäykältä, mutta teki kuitnekin pyydetyt asiat kiltisti. Lopuksi ajattelin mennä vähän kokeilemaan mitä poni meinaa pellolla menosta. Pihasta pois päin ei olisi menty lainkaan, jätkä kiemurteli minkä ehti ja keulikin kerran! Etujalat irtos ainakin 5 cm maasta ;) Kotiin päin taas kävelystä ei ollut tietoakaan. Se tulla hipsutti pienen pientä ravia varsin närkästyneenä ohjissa roikkuvasta kuskista, joka ei antanut sen painaa täysiä. Ehkä ensi kerralla satulalla. Uusia kuviakin otin muutamia, mutta yllättäen kamerasta akku ennen kuin ehdin kiivetä selkään. Rakennekuvia siis vain tarjolla.
Torstaina oli taas vuorossa Roopen ratsastusta aamupäivästä ja ip lähdettiin Tarmon ja Minnin kanssa Ratulle Annan valkkuun hyppäämään. Jemina meni Tarmolla eikä sinne tietenkään kannata vain yhtä ponia ajaa, joten otin Minnin mukaan, kun se ei ole päässyt hyppäämään pitkään aikaan. Tarmossa oli taas virtaa kuin pienessä kylässä eikä vieraampi käsittelijä ainakaan parantanut tilannetta. Meidän ryhmässä oli viisi ratsukkoa ja sekin teki tasaantumisen heti vaikeammaksi, mutta hienosti se vaan hyppää. Ihan sama mitä on edessä, kaikki käy kunhan saa hypätä. Minni taas on varsinaninen kyylä, joka pelkää maneesin joka nurkkaa. Ja kuolemahan meinas tulla, kun vesimatto raahattiin ulkoa! Kyllä kesti kauan ennen kuin sain ponin sitä katsomaan ja siltikin sille piti pari kertaa kieltää. Muuten meno on kyllä ihan eri ponilta. Eipä se juurikaan jarruta ja on aina innokkaana lähdössä omalle vuorolle. Vähän alkoi loppua kohden väsy painaa jaloissa, kun hyppyjä tuli aika monta. Esteet oli pieniä, mutta jumppa on rankkaa, varsinkin kun Minni on vissiin kerran hypännyt tämän vuoden puolella. Se kuitenkin reagoi ja toimii, joten varsin luottavaisin mielin lähdetään rakentamaan siitä aluetason ponia. Annan kanssa on niin hyvä treenata sitä, kun hän tuntee ponin taustan ja on ollut mukana hypyissä alusta asti. Vaatimukset ei ole liian kovia, vaan tehtävät on kehittäviä ja ponille mukavia. Nytkin käytiin vähän mukavuusalueen ulkopuolella mm. vesimaton kanssa, mutta sitäkin madallettiin meille. Myös jumppasarjoissa viimeistä osaa madallettiin, jotta poni pääsee onnistumaan pienestä väsymisestä huolimatta. Kehitystä tapahtuu kuitenkin vain mukavuusalueelta poistuttaessa. Se kuinka paljon sieltä poistutaan vaatii valmentajalta ja ratsastajalta ponin tuntemusta ja silmää nähdä missä raja menee. Olin Minniin kuitenkin hyvin tyytyväinen. Lisää vaan sillekin hyppyjä mukaan kuvioihin.
Tässä Jeminan äidin kuvaama video Minnistä alkukierroksilta.
Tänään (näköjään siis eilen) oltiin pikkuponien kanssa Anun hyppytunnilla Wiurilassa. Anni meni Possulla, jotta poni pääsee vähän päästelemään höyryjä ja tekemään hommia kunnolla. Peppi meni Lillillä, jotta saa taas varmuutta ja luottoa hyppäämiseen ja ylipäätään valmennus-tilanteeseen. Tehtävät oli simppeleitä, mutta kuitenkin vaativat keskittymistä. Oli tosi hienoa taas nähdä Possu liikkumassa kunnolla. Että se on hieno! Oikein harmittaa, että kamera jäi kotiin. POssu oli niin tyytyväisen näköinen ja lipoi keskittyneenä huuliaan ihan korvat pystyssä. Se liikkui hienoss amuodossa ja jestas kuinka upeita hyppyjä tuli! Laukatkin vaihtui hienosti askeleessa. Ei voinut kuin ihailla kuinka hieno poni meillä onkaan käytettävissä. Ehkä Peppikin sai vähän taas näkökulmaa sen ratsastamiseen, kun näki mitä sieltä saa ulos. Pari pukkiloikkaa Annikin sai osakseen, mutta niistä poni joutui vaan kovemmin töihin. Peppi itse ratsasti oikein napakasti Lilliä ja niin hienosti se ylilihava karvamammuttikin esteitä yli liiteli. Peppi ainakin oli hyvin tyytyväinen poniinsa ja sehän on pääasia. Luottamusta taas omiin kykyihin ja tilanteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti