197. Vielä lisää valmennusta, vähän maastoutumista ja mallikeikkaa

Sunnuntaina oli vielä vuorossa Krissen kouluvalkku illasta. Aamupäivällä kävin ratsastamassa Luciaa, joka oli projektina syksymmällä ja nyt taas lomailun jälkeen palattiin hommiin. Eka kerta tauon jälkeen oli lauantaina ja sunnuntaina uusiksi. Hyvin lyhyitä pätkiä, jotta ei kypsyisi ja kipeytyisi. Lauantai meni loistavasti ja sunnuntaina testailtiin lähemmin maneesin pohjaa... Pehmeä oli, mutta toinen reisi iskeytyi etukaareen vissiin sen verran alastulossa, että komea patti ja mustelma jäi. Halutut kuviot saatiin kuitenkin tehtyä, mutta jatkossa pitää olla hereillä ja pitää poni vähän tiiviimmin hyppysissä. Siinä on kyllä jollekin erittäin laadukas kilpaponin alku.

Krissen valkkuun päätin mennä Minnillä, kun Tarmo ahersi jo viikolla kaksi estevalkkua ja yhden kouluvalkun. Taas alkuun tamma oli tosi epätasainen ja kiukutteli joka asiasta. Se haluaisi vaan mennä humputella sinne päin puolipitkällä ohjalla ilman jalkaa. Mä taas haluaisin sen kulkevan ohjan ja pohkeen välissä ryhdikkäänä ja ahkerana. Meillä on vielä vähän väliä keskustelua aiheesta... Yleensä lopuksi se liikkuu kyllä hienosti siellä, missä sen haluankin liikkuvan. tehtiin ihan perushommia, kuten siirtymisiä ja pysähdyksiä. Minni tekee ne todella hienosti, mutta on epätasainen edestä. Vaikka kuinka pidän käden rentona ja hiljaa, niin aina pitää nyppiä. Tehtävien edetessä se kyllä aina selkeästi paranee. Toivottavasti me päästään samalle aaltopituudelle vielä tämän kauden aikana. Se väläyttelee niin hienoja pätkiä. Laukka ponilla on kehittynyt valovuodella. Krissekin oli ihan ihmeissään kuinka hyvin Minni nykyisin laukkaa. Vielä joulukuussa se laukkasi hieman nelitahtisesti (tai sitten täysillä), kun  nyt laukka pyörii ja siinä on muitakin vaihteita kuin on ja off. Laukassa se on kaikkein tasaisimmillaan, kunhan ulkoavut saa  kunnolla läpi. Sitä taas pohtii heti, että ehkä en myykään sitä lainkaan...Välillä taas sen on valmis hukkaamaan heti. Aina kun Minni väläyttelee niitä hienoja pätkiä, tulee halu treenata sitä vielä vähän lisää, myydä sitten "valmiina". No faktahan on, että eihän se koskaan ole valmis, mutta niin valmis, että sillä olisi mahdollisuus käyttää kaikki se kapasiteetti mitä sieltä löytyy.

Ja jottei tämä(kin) postaus jäisi täysin kuvattomaksi, niin lisätään tähän väliin Pepin ja Lillin "mallikuvat". Ratsukko pääsi siis Sannan malleiksi Hevoskulman varusteiden kanssa. Pepistä (ja ehkä VÄHÄN myös äidistä) on tullut ihan vakioasiakas, kun valikoimissa on niin paljon ihania lasten ratsastuskamoja. Suureksi eduksi on myös ponivarusteissa esimerkiksi cob-koon satulahuovat ja suojat, joihin en oo muualla törmännyt. Nämä meidän karvapallot kun ovat välimallia, Pony on vähän nafti ja full armotta liian iso. Mä niin odotan meidän uusia edustushuopia saapuviksi!

Kuvissa Pepillä siis Hevoskulman alekorista ihanat fuksian väriset ratsastushousut, tyylikkäät blingblingeillä varustetut "prinsessasatsit" (kuten pikkusiskonsa Fanni 2,5-v. asian ilmaisee) sekä turkoosi pikkuponihuopa. Lillin satula on muistaakseni 14" ja hyvin se menee Possullekin 15" penkkiin. Niin ja Lilli käyttää välillä muksujen kanssa olympioita, jotta se ei mene syömään ;) Varsinkin Nuutilla on välillä ponin kanssa erimielisyyksiä asian suhteen...