tiistai 18. helmikuuta 2014

202. Leireilyä

Hiihtoloman kunniaksi pidettiin meidän tallin ponityttöjen kanssa pari leiripäivää. Kelit ei kovin hiihtolomaiset olleet. Vesihiihto ja raparalli toimi paremmin. Molempina päivinä satoi pientä tihkua lähes koko ajan. No se ei onneksi ratsastusta estä. Päinvastoin, kenttä alkaa olla kohta ihan sula eikä maastossakaan paljoa jäisiä paikkoja ole. Tätä menoa me hypätään taas kotona ensi viikolla.

Tämä leiriporukka oli varsin "helppo". Tallin tavat on tuttuja, tytöt osaa toimia itsenäisesti ja tuntevat ponit. Ei siis tarvitse olla jatkuvasti viihdyttämässä ja keksimässä väliaikaohjelmaa. Pari tuntia ratsastettiin molempina päivinä. Ensin tunti "omalla ponilla" ja toiselle tunnille vaihdettiin vähän ratsuja. Vaikka treenataan pääasiassa näillä omilla ratsuilla kohti kisakautta, niin ponien vaihdot antaa paljon uutta näkökulmaa tekemiseen. Jos pitkään ratsastaa vain yhtä ponia, tulee helposti sokeaksi omille virheille. Vaikka ponikin ajan mittaan tottuu niihin, usein jossain vaiheessa alkaa tuntua, että homma ei vaan suju. Toisella hevosella pääsee usein keskittymään eri asioihin ja eri ongelmiin. Jos oma poni on sitkeämpi suustaan, herkempi suisella pääsee löytämään omaan käteen oikean rentouden ja herkkyyden kilpavedon sijaan. Jos taas poni on hidas jalalle, jää ratsastajalle hyvin helposti jalat ja koko istunta puristamaan ja punkemaan ponia eteen. Herkemmin jalkaa reagoivalla pääsee rentouttamaan jalkoja ja koko istuntaa, jolloin sama rentous on helpompi löytää sen omankin ponin kyydissä. Uusia näkökulmia. Silläkin on valtavasti merkitystä, kun huomaa osaavansa ratsastaa myös jollain muulla kuin sillä omalla. Itseluottamus kasvaa. Silloin alkaa olla jo aika näppärä ratsastaja, kun saa kaikki ratsut tuntumaan mukavilta ja kuuliaisilta.

Tuntien välissä tehtiin ensimmäisenä päivänä kärrylenkki. Minni-poni pääsi taas vuoden tauon jälkeen aisoihin ja se toimi aivan moitteetta. Ihan kuin käytäisiin ajamassa päivittäin.Joku päivä kun saisi hankittua valjakkovermeet! Olisi kiva kokeilla sitäkin lajia vähän pintaa syvemmältä. Ja jos sitten tulisi ajettuakin enemmän. Meidän kenttäkin on yli 30 m leveä, joten siinä mahtuisi hyvin ajamaan kouluajoa. Tämän hetkisistä poneista Netta ja Minni toimii hyvin ajaessa. Myös Tarmoa on ajettu, mutta viime kerrasta on melkein kaksi vuotta jo aikaa. Pitäisi sitäkin taas koittaa. Ajo olisi tosi hyvää treeniä noille lyhytrunkoisille, ei olisi selkä niin kovilla. Nyt ei ole niin kylmäkään, että jäätyisi täysin. Varmojen ajoponien perään saisi myös varsat totuttelemaan maastoihin, kärryjen ääniin ja liikenteeseen perähevosina. Lissun kanssa aikanaan ajettiin paljon niin, että Kaapo tai Taavi oli perässä, mutta parin rekkakohtaamisen ja yhden irtipääsyn jälkeen se ei ole ollut kovin miellyttävä ajokki.

Toisena päivänä tuntien välissä touhuttiin vähän varsojen kanssa. Kunnon harjaus, jalkojen nostelu ja kiinni seisominen kuuluu tietysti ihan perustaitoihin. Lisäksi Reino sai ensimmäistä kertaa kuolaimet suuhunsa maastokävelylenkin ajaksi. Reetu puolestaa jatkoi ohjasajoharjoituksia. Molemmat toimi nätisti. Tosin Reino oli lähes äitinsä veroinen jyrä kiirehtiessään Lissun perään. Lissu oli siis pikkumiesten vetoapuna Pepin ja kaverinsa Miian ratsastessa sillä kaksipäällä. Muori ei kyllä vieläkään tajua hidastaa tahtia. Sain tosissani roikkua narun päässä, että se suostui pysymään käynnissä kun käännyttiin kotiin päin. On se sellainen teräsmamma.

Leiri oli varsin tykätty, joten eiköhän näitä pidetä lisää jatkossakin. Olen haaveillut, että vielä joku päivä tallin vintillä oleva tyhjä ( tai siis romuilla täytetty ) tila rempataan "asunnoksi". Sinne voisi majoittaa mm. työharjoittelijoita, leiriläisiä, innokkaita kisahoitajia jne. Muuten tila voisi toimia tallilaisten sosiaalitilana. Tämäkin kuuluu sarjaan ikuisuusprojektit, jotka ei ehkä koskaan toteudu. Lottovoittoa odotellessa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti