Lauantaina meillä oli Krissen kouluvalkku. Poikkeuksellisesti väärä päivä, kun keskiviikkona piti olla Annan valkku, joka oli siirretty torstailta keskiviikolle Annan koulun takia (joka lopulta peruttiin kuitenkin liian pakkasen vuoksi). Mutta siis Krissen valkkuun. Olimme saaneet tälle kertaa jopa kolme ryhmää kasaan. Meillä (ja naapurissa) on kyllä ihanan aktiivista väkeä.
Menin ekalla tunnilla Tarmon kanssa. Tehtiin siirtymisiä, väistöjä ja voltteja isolla ympyrällä. Käynnissä väistöä ulos (koko hevonen, ei vain takaosa), siitä suoraan raviin, tarvittaessa volttia matkalle ja takas käyntiin, josta taas heti väistö ulos -> raviin jne. Tehtävä oli oikein hyvä, koska ponit joutuivat olemaan hereillä koko ajan ja reagoimaan nopeaan. Siirtymiset oli myös parempia, varsinkin raviin päin, kun sisätakajalka oli kunnolla alla väistöstä. Tarmo toimi muuten kivasti, mutta oli varsin epätasainen edestä ja venkoili vastaan koko ajan. Varsinkin vasemmalle puri aika kovin kiinni kuolaimeen. Tehtävää muokattiin myös laukkaan eli ravissa väistö ulos, josta suoraan nosto. Vähän matkaa laukkaa, raviin ja voltti, jotta tasapaino löytyy taas paremmin. Uusi väistö ja nosto. Tarmolle haettiin tasaisempaa muotoa nostoihin, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Se tarttis saada vielä paremmin pohkeen eteen. Nyt nostaa kyllä heti avusta, mutta vähän jarruttaen ja pää nousee aina ylös. Väistöt tuli oikein hienosti, kun poni odotti nostoa. Poni oli ihan ok. Ei mikään superkiva, mutta ei nyt ihan katastrofikaan. Nyt täytyy jumoata se vasen puoli pehmeämmäksi ja muutenkin alkaa vaatia tasaisempaa muotoa. Poni vaan vielä paremmin jalan eteen, nyt kun ei enää vaan juokse täysiä alta pois.
Viimeiselle tunnille tuli yksi viime hetken peruutus, joten ajattelin mennä paikkaamaan Minnin kanssa. Päivi tarjosi kuitenkin Manua, joten päädyin siihen, kun Minni oli maastoillut aamulla. Alkuun Manu oli ihan järkyttynyt, kun ohjat olikin kädessä. Hetken jännityksen jälkeen se alkoi toimia. Manulla on taas vähän kevyempi jakso takana kintereiden piikityksen vuoksi, joten viime ratsastuksesta sillä oli taas jo enemmän aikaa (siis mun ratsastuksesta sillä). Alkuun se koitti vältellä väistämistä, mutta kun avut alkoi mennä perille, niin johan alkoi ruuna kulkea. Manulla on hieno liike ja siellä istuu kuin nojatuolissa. Se tunne on ihan mieletön, kun Muakka alkaa tehdä töitä. Se liikkuu niin kevyesti ja kauniisti kun alkuun on keskusteltu, voiko näin tehdä. Vinous on vähentynyt, Krisse ei edes nähnyt mitään vinoutta ulospäin, vaikka selkään tuntui, että takaosa jäi helposti vasemmalle. Laukassakin Manu oli lopulta ihan superhieno ja raviväistöt se meni tosta noin vaan. Tosin pientä ennakointia oli havaittavissa, kun Maukka olisi vaan halunnut laukata. Tämä oli taas niitä harvoja hetkiä, kun alkaa tilapäisessä mielenhäiriössä harkita ihan oikean ratsun hankkimista. Onneksi se ei kestänyt kauaa.
Tänään oli sitten tuurauskerta Annan estevalkulle. Menin ekan tunnin Tarmon kanssa. Jumppakuviot jatkuu edelleen ja homma toimi hyvin. En käsitä mikä niissä Piian treeneissä on, kun hyppy ei vaan kulje enkä osaa ratsastaa yhtään... Nyt meni sujuvasti kaarevat jumpat, pitkällä lähestymisellä yksittäiset esteet ja suorat jumpat. Tarzan oli varsin taitava. ALkuun verkassa se kulki vain kolmella uralla koko ajan valmiina räjähtämään, mutta onneksi se siitä tokeentui, kun hommat alkoi. Nyt se oli alkuun tosi rauhallinen muiden hevosten kohtaamisissa, mutta sitten loppuvaiheessa pääsi taas pelästymään ja sen jälkeen poukkoiltiin kaikista lähestyvistä hepoista.
Toisen tunnin menin extempore Inkalla, kun se on ollut vähän tuhma Villen kanssa. Yhden kerran olen sillä mennyt viime kesänä ja nyt sitten toisen kerran. Kiva poni oli kyllä. Alkuun koitti kaikki kiemurtelut, pukkisarjat ja paikalta poistumiset, mutta kun tuli se kuuluisa "NAPS-hetki", niin johan alkoi toimia. Yhtäkkiä ravi venyi ongelmitta puomeille, poni taipui jalan ympäri ja niskakin pysyi ylhäällä. Monta kerta akoitti lähteä rynnimään esteelle, mutta hyvin pidäte meni läpi, kun sen otti riittävän napakasti. Inkalla on vähän tapana valua pitkäksi ja matalaksi ja siitä jyrätä täysiä estelle. Nyt se odotti hyvin ja paikat oli helppo ratsastaa. Ainoastaan pohkeelle se ei ole yhtä terävä kuin omat. Sitä on niin tottunut välittömään reaktioon jalasta, että tuntui todella oudolta muutaman sadaosasekunnin viive. Kivaa oli ja poni oli superhieno!
Pepin ja Possun valkku ei mennyt ihan yhtä putkeen. Peppi arasteli kovasti tilannetta ja sanoi jo ekan tehtävän aikana, että ei sitten hyppää tota ja tota (puolen tunnin päästä mentäviä tehtäviä...) Ympyrällä olevalla jumpalla hän ei uskaltanut ratsastaa riittävästi eteen, joten poni oli vähän löysä ja valui esteestä ohi, pari kertaa jopa pysähtyi. Possua alkoi selävsti himmailu ärsyttää ja pari kertaa lähtikin esteen jälkeen pukkiloikkia. Peppi pysyi kyydissä, mutta pelästyi vielä lisää. Lopulta hän ei halunnut edes laukata (ja kotona mennään sujuvasti kaikki askellajit ilman satulaa joka päivä). Ravissa suostui tulemaan n. 30 cm kolmen esteen radan ja Possu pysyi nahoissaan. Ponilla on selvästi vähän virtaa, kun on ollut niin kevyellä kovien pakkasten takia ja hyppytaukoakin ollut lähes kuukausi. Nyt sovittiin, että Anni hyppää sillä yhden valkun välissä, jotta poni saa mennä ja purkaa vähän virtaa. Ja sitten haetaan vaan hyviä kokemuksia Pepille. Käydään joka viikko jossain valkussa ja mennään niin helppoja juttuja, että luottamus löytyy takaisin. Se on kuitenkin nyt enemmän tilanne kuin hypyt, joka jännittää. Isäntä oli ekaa kertaa katsomassa Pepin valkkua ja totesi, että eihän sitä ole mitään järkeä viedä sinne parkumaan. Onneksi Peppi itse totesi, että kyllä hänen pitää valkkuihin päästä, koska muuten hän ei opi. Possua ei myöskään saa kuulemma palauttaa ;) Asenne on kohdallaan, kun jännitys saadaan kuriin.
Huomenna Kauppisen Minnan kouluvalkkuun, torstaina taas Anna Ratulla, lauantaina Anu Wiurilassa ja sunnuntaina Krisse kotona. Ja tää oli se viikko, kun Outin kanssa päätettiin mennä Minnaan, kun muita valkkuja ei ole...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti