190. Valoa tunnelin päässä

Ensin rikoin maanantaina läppärin ja kun sain minilppärin valjastettua käyttöön, niin eiköhän netti ala pätkiä... Pari päivää kokeiltiin kaikki mahdolliset kikat, asiakaspalvelu sekä oma henkiökohtainen mikrotuki (eli pikkuveli). Lopulta uuden mokkulan vaihto pelasti tilanteen ja eilen vihdoin netti saatiin toimimaan normaalisti. Ihan pimennossa ei sentään tarvinnut olla, mutta en tykkää yhtään surffata puhelimella enkä varsinkaan kirjoittaa mitään.

Koko viikon kestänyt vesisade, märät loimet, kuraiset kintut ja irtoilevat kengät. Ihana tammikuinen keli. Olin jo vähän luovuttanut koko talven suhteen. Kunhan ei sataisi jatkuvasti, niin lumettomuus ja plussakelit ei olisi haitannut lainkaan. Ratsastusolosuhteet oli ainakin hyvät. Tänään saatiin kuitenkin sellaiset 5 cm lunta ja oikeastaan se on varsin kiva. On niin valoisaa ja kaikki paikat näyttää siistimmiltä. Vielä kun tarhojen pohjat jäätyis, ettei ponit uppoa mutaan. Tosin niiden pitäis jäätyä tasaisiksi, koppuraiset ja jäiset tarhat on mutaliejuakin pahemmat. Huomenna koitan vähän siistiä poneja, jos ne pysyis jo vaikka vähän puhtaampina.

tänään maastoon lähdössä kuva: Saija Pekkinen

 Tällä viikolla olen kuitenkin ehtinyt vähän liikutella ponejakin ja pari valkkua oli myös. Tiistaina ratsastin Tarmon kevyesti, askellajit läpi. Poni ei ollut niin hyvä, mitä se on ollut, mutta loikkimista ja jännittymistä ei myöskään ollut. Poni oli samanlainen myös keskiviikon kouluvalkussa. Aika pitkään alla oli epätasainen kipittäjä, jona kanssa meno oli kilpavetoa. Tehtiin ihan perustyöskentelyä, siirtymisiä ja voltteja. Loppua kohden homma alkoi sujua ja poni oli taas pehmeä ja liikkui elastisesti. Taas kostautui useamman päivän ratsastustauko. Valkun jälkeen juoksutin Minniä sivuohjilla. Se liikkui todella kauniisti ja reippaasti. Sitä oli oikein ilo katsella. Vähän se jännittyi alkuun sivuohjista, mutta rentoutui hyvin ja liikkui henossa muodossa. Siinä Minniä harjaillessa ihailin myös kuinka hyvässä kunnossa se on tällä hetkellä. Sen karva kiiltää, se on hyvässä lihaksessa ja lihvuuskuntokin on todella hyvä. Pari aikaisempaa talvea sen karva on ollut kiilloton ja kylkiluut ovat olleet aika pinnassa, vaikka poni ei muuten ole ollut laiha. Sitä madotettiin, otettiin verikoetta yms. eikä mitään löytynyt. Olisiko ollut sitten mahahaava syynä. Jokatapauksessa poni näyttää nyt todella hyvältä ja se on reipas ja pirteä.

Torstaina ratsastin Minnin ennen Annan valkkuun lähtöä. Menin hackamoren kanssa, kun sillä oli keskiviikkona pieni haavauma suupielessä. Huulessa näkyi verta, mutta se tuli kuitenkin vaihtuvasta hampaasta, mutta samalla näin pienen haavan suupielessä, joten mennään pari päivää hackamorella. Poni oli todella reipas. Ratsastin vähän väistöjä ravissa ja laukassa treenattiin vähän lyhennyksiä ja eteen ratsastuksia. Lyhennykset oli vähän vaikeita, mutta todella hyviäkin askelia tuli. Tehtiin myös muutamat vaihdot ja nekin onnistui puhtaasti molempiin suuntiin.

Tarmo pääsi hyppäämään Annan valkkuun. Nyt alla oli taas pörheä ja räjähdysaltis poni. Alkuverkka on vauhdikasta ja poukkoilevaa. Keskittyminen menee pääasiassa siihen, että väistelee muita (tai yrittää siis pysyä kaukana muista). Siinä on haastetta, kun maneesissa on esteitä, kahden ryhmän ratsukot ja vielä surevat omaiset. Osa verkkaa, osa taluttaa, osa seisoskelee ja sitten yrität olla loikkimatta kenenkään päälle. Eikä edes muiden välttely uta, vaan nytkin oltiin yksin kauemmassa päädyssä ja poni sai sätkyn, kun toisesta päästä alkoi hevosia mennä ulos... Mutta hyppy kulkee! Että se on hyvä ratsastaa esteillä ja niiden välissä. Kun aletaan tehdä tehtäviä, se on täysin ratsastettavissa. Ei yhtään rynnimistä ennen eikä jälkeen esteen, tiukemmatkin tiet menee sujuvasti ja hypyt on rentoja. Mentiin kahdeksn esteen jumppasarjaa eikä se epäröinyt lainkaan. Se ei myöskään hätäile hypyissä, vaan niissä on selkeä ja pyöreä hyppykaari. On niin sääli, että se on muuten niin arvaamaton tällä hetkellä. Kisaamaan olisi hinku, mutta mihinkään verkka-alueelle meno ei hirveesti houkuta...Täytyy varmaan alkaa tehdä niin, että ilmoittaa mukaan ja jättää pois, jos näyttää, että väkeä on paljon. Jostain se on nt keksinyt alkaa pelätä ohi suhailevia hevosia enkä halua yllä yhtään sitä käytöstä vahvistaa.

Myös Reetu 2-v. on joutunut töihin. Tällä viikolla se on ollut jo kahdesti hommissa! Ensin viikolla, ponille valjaat niskaan ja ohjasajotreeniin. Sillä ei ole ennen ollut ees valjaat päällä, mut eipä se niistä mitään sanonut, mahavyö oli ehkä vähän ällö. Ohjat eivät haitanneet lainkaan kyljissä,pyllyn päällä jne. Mentiin kentälle harjoittelemaan suoraan kulkemista. Alkuun se oli haastavaa ilman avustajaa, mutta muutaman pyörähdyksen jälkeen poni ymmärsi edetä. Nopeaan se oppi myötäämään ohjan paineeseen. Yllätyin myös kuinka herkkä se onkaan. Normaalisti se on hieman jyrä taluttaessa, mutta nyt kuolaimella löytyikin superherkkis. Kolmannella kierroksella se meni uraa pitkin koko matkan, joten siihen lopetettiin. Eilen otettiin uusiksi, mutta maastossa Heron perässä. Pihasta poni ei meinannut tajuta lähteä liikkeelle, mutta sen jälkeen homma toimi kuin vanhalla tekijällä. Reetu oli tosi reipas ja vähän väliä ravailla hipsutteli. Yhtään ei kuitenkaan tarvinnut pidellä,vaan poni meni sujuvasti kaverin perässä. Reetun on emänsä tapaan hirmu helppo kulkea oikein päin. Sen kanssa tulee varmaan olemaan isompi ongema saada turpa pois ryntäistä kuin saada se pyöreäksi. Siitä tulee kanssa tosi kiva poni. Energiaa tuntuu löytyvän ja se alkaakin selvästi kaivata tekemistä laumassa tarhailun lisäksi. Kun talvesta päästään, niin aloitetaan ajoharjoitukset. Siihen asti tutustutaan maastoihin ohjasajaen.