Torsataina meillä oli vuorossa Annan estetreenit. Sitä ennen aamupäivällä kävin ratsastamassa Roopen, tein tallia ja pidin tunnin kotona, jonka jälkeen vielä vähän lisää tallihommia.
Tällä kertaa oli Tarmon vuoro päästä hyppäämään. Ohjelmassa oli paljon jumppatehtäviä. Tarzanilla on ollut virtaa kuin pienessä kylässä viime aikoina. Se on kuin viritetty pommi, koko ajan valmiina sinkoamaan johonkin. Ja vähän väliä se sinkoaakin, milloin syynä on vastaan tuleva hevonen, liian läheltä menevä hevonen, kolahtava puomi, ääni ulkona tai sitten ihan vaan for no reason...Todella rasittavaa! Alkuverkkojen aikana se esitti kevätjuhla liikkeitä varmaan neljään-viiteen otteeseen.
Mutta kun alettiin töihin. Verkkatehtävinä mentiin ensin maapuomeja ravissa (pitkää suoraa linjaa, reilu 10 puomia sekä kiemurteluja). Laukassa kaksi puomia ympyrällä. Ravissa ponilla oli alkuunsa vielä kiire, mutta muutaman toiston jälkeen kuulo palautui ja pääsin ponin ympärille. Laukassa se oli jo ihan eri poni. Tahti oli rauhallinen ja rytmi säilyi samana lähestymisissä ja puomin jälkeen. Toiseen suuntaan toinen puomi nostettiin kavaletiksi ja rytmi säilyi sittenkin. Ihan uskomaton fiilis, kun laukka vaan rullasi eikä yhtään rynnimistä puomeille tullut. Hypyt aloitettiin yksi jumppasarja kerrallaan. Ensimmäinen oli kaarevalla uralla kulmassa, kavaletti-yksi laukka-pysty- yksi laukka-kavaletti. Seuraava oli neljän pystyn linja, jossa joka väliin yksi laukka. Kolmas linja tuli toisen linjan välistä kavaletti-yksi laukka-pysty-innari -kavaletti-yksi laukka-okseri. Eka jumppa meni oikein sujuvasti, mutta toisella poni tuli vähän liian pientä laukkaa sisään ja meni ohi kakkospystyllä. Toisella yrityksellä sekin oikein sujuvasti. Kolmannelle linjalle tuli ensin täysin ilman askelta ja kompastui kavalettiin. Melkein käytiin naamallaan ja siitä paikaltaan poni vielä kiipesi pystyn ja kavaletin yli, kunnes pääsin kääntämään pois. Olisi se vielä viimeisenkin osan yli mennyt, kun olisi pyytänyt. Toisella yrityksellä sekin sujui hyvin.
Oli niin "outoa", kun poni ei lähtenyt kertaakaan rynnimään esteille. Jumpilla se malttoi mennä rauhassa. Aikaisemmin se on mennyt kaikki sarjat, kuin maa polttaisi kavioden alla esteiden välissä. Se oli jotenkin niin paljon rennompi. Vain yhden kerran se lähti sarjan jälkeen täysiä loikkimaan. Näistä jumppatehtävistä tehtiin vielä rata. Kaareva-kuusi askelta vähän oikaisten-neljä pystyä-päädyn läpi ja viimeinen jumppa. Ensin kierros kaksi kertaa peräkkäin ja muiden jälkeen vielä yksi rundi. Viimeisellä kertaa Anna nosti okserin metriin, muiden ollessa siellä 80 cm hiutteilla. Se teki niin hienon hypyn sille okserille, oikein tunsi kuinka selkä pyöristyi ja ilman pienintäkään epäröintiä. Maailman hienoin pieni esteponi <3 Vaikka se on välillä äärimmäisyyksiin asti rasittava, niin ne hyvät hetket korvaa kaiken. Ehkä se joskus rauhoittuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti