Tänään oltiin tämän vuoden ekoissa kisoissa, harjoitusestekisat Somerolla. meidän talli oli jälleen hyvin edustettuna, kun matkaan lähti viisi ponia ja Rosea lukuunottamatta kaikilla useampi startti. Keppariluokka jätettiin suosiolla väliin, jotta ehdittiin siivota karsinat ennen lähtöä.
Ekat startit siis puomiluokassa Nuutti/Possu ja Miia/Inka. Tällä kertaa Nutti itse ilmoitti, että hän haluaa myös kisaamaan. Taidot, tasapaino ja ennen kaikkea into on kasvanut ihan valtavasti viimeisen kuukauden sisällä. Nyt jätkä on ratsastanut noin 3-4 kertaa viikossa, sekä Possulla että Lillillä. Itsekseen olen antanut muksujen ponien kanssa kentällä touhuta samalla kun siivoilen tallia tms. Homma pysyy leikinomaisena ja Pepillä on jo sen verran taitoa ja ymmärrystä, että osaa vähän pikkuveljeäänkin neuvoa. Tänään Nuutti jo reipaasti kevensi koko radan läpi ilman huili(kävely)taukoja ja joka puomilla haki kevyttä istuntaa ;) Hienosti käsi meni harjaan puoleen väliin kaulaa ja pyllykin nousi vähän. Tästä se lähtee! Ja kohokohtana tietty palkintojen jako (arvostelu A.1.0). Kyllä oli ylpeä jätkä. Nyt Nuuttikin on liitetty ratsastusseuraan, joten kisauran aloitukselle ei ole mitään esteitä.
Seuraavaksi Peppi meni Possulla 50 cm. Mentiin vähän pienempää, jotta saadaan taas lisää itseluottamusta Pepille muutamien ohimenojen jäljiltä. Kovasti ollaan kotona treenattu tasapainoa kuskille kevyessä istunnassa. Kumisten ratsastussaappaiden vaihduttua kenkiin ja chapseihin (satsit, kuten Fanni sanoo) on kantapää pysynyt paremmin alhaalla ja jalustin paikallaan. Siihen vielä noin kilometrin ohjien lyhennys ja käsi puoleen väliin kaulaa. Hienosti asento löytyi kotona eilen, mutta tänään kisajännitys hieman hukkasi sitä. Mutta parempi jo selvästi, kova yritys ainakin. Poni meni tosi hienosti ja sujuvasti kaikki yksitoista hyppyä.Tuplanollat siis, mutta pitkillä teillä ja rauhallisella laukalla aka ei riittänyt sijoituksiin. Pääasia, että kuski, poni ja äiti oli tyytyväisiä.
Menin itse tällä kertaa Minnin kanssa. Ensin 80 cm ja sitten myös 90 cm. Kasikympin radalle lähdettiin viimeisinä, tavoitteena saada ehjä ja sujuva rata. Sileäverkassa poni oli kuin pieni pommi. Ihan ei selvinnyt mikä sitä ahdisti. Alkukäynneissä pyysin sitä kävelemään reippaammin ja kutitin vähän raipalla (loimea), johon reaktiona kunnon pukki ja paikalta poistuminen. Hyvä, etten pudonnut... Sama meiniki jatkui vähän väliä, poni jännittyi ja koitti häipyä... Oliskohan loimi ollut ahdistuksen syy, koska sätkiminen loppui, kun loimi otettiin pois. Maneesissa hyppyverkassa poni oli ihan oma pirteä itsensä. Hypyt oli sujuvia ja alkukyttäilyn jälkeen poni toimi tosi kivasti. Minnin vuorolla Rose jäi maneesin oven pieleen odottelemaan. Rata alkoi sujuvasti, mutta kolmoselle tultaessa poni jäi jarruttamaan Rosen luo. Sain sen kuitenkin siitä eteen ja seuraavat esteet meni taas oikein sujuvasti, kuunes uudelleen jarrut päälle Rosen kohdalla. Perusrata selvittiin kuitenkin puhtaasti, vaikka vauhti hyytyi pariin kertaan, niin esteitä se ei jännittänyt lainkaan, vaan hyppäsi ne vähän huonommallakin vauhdilla. Uusinnassa otin vähän lyhyempiä teitä ja yhden esteen kiertämättä jättäminen toi lopulta voiton meille. Vauhti ei ollut todellakaan nopein, mutta poni oli kuuliainen ja luottavainen, joten suunnitellut tiet toimivat. Minnin eka sinivalkoinen rusetti ja vielä esteillä! Vuosi sitten se ei mennyt yli mistään...Outi ja Rose teivät myös oikein sujuvan radan 80 cm luokassa tuplanollalla neljännelle sijalle.
90 cm verkassa poni tuntui vielä pirteämmältä ja paremmalta. Nyt ei ollut Rosea samaan aikaan seurana ja magneettina. otin hyvin kevyen verkan, ettei ponin tule väsy. Verkassa kerran okserilla tuli puomi alas, mutta korjasi hyvin, ei vaan tajunnut nostaa jalkojaan riittävästi. Radalla ykkönen ja kakkonen meni hyvin. Kolmoselle ei tullut ihan nappi askel enkä ratsastanut riittävästi, vaan jätin ponin vähän yksin. Ja kielto. Sen jälkeen poni olikin sitä mieltä, että sitä ei voi mennä. Lopulta yläpuomi otettiin pois ja siitä esteestä selvittiin. Nelonen oli iso okseri, josta poni oli myös sitä mieltä, että ei sitä pääse. Enkä taakaan ratsastanut riittävän päättäväisesti. Parin kiellon jälkeen aloin ratsastaa ja poni liiteli yli lopuista esteistä. Niin sujuvia hyppyjä kunnon ilmavaralla. Poni todisti, että kapasiteetti riittää kevyesti. Nyt vaan täytyy saada ponin korvien väli uskomaan siihen myös. Rutiinia vaan. Jäi niin hyvä mieli, kun loppurata meni niin hienosti. Kyllä se hypätä osaa. Pikkuhiljaa haetaan rutiinia näistä "isommista" radoista. Oma pää alkaa olla myös siinä hantissa, että 80 cm on pieni eikä 90 cm tunnu enää isolta. Ehkä siihen metriinkin löytyy joskus rentous.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti