Viime viikolla tuntui, että solisluu ei ole ihan paikallaan murtumakohdasta, vaan "pingotti" jotenkin oudosti. Ihan kuin se olisi pitänyt naksauttaa paikalleen. Muutaman päivän se on ollut jo varsin hyvä ja sattuukin vain kun tekee jonkin harkitsemattoman liikkeen. Kylkiluut on olleet tällä viikolla kipeämmät, varsinkin kun yskäkin alkoi vaivata. Tänään olen nyt ollut ensimmäistä päivää ilman kantosidettä. Olikin tosi fiksu veto lähteä kisoihin ilman sitä. Muutaman tunnin seisoskelu, ponin taluttelu ym. hyytävän kylmässä kelissä sai koko selän ihan jumiin. Lavan vierestä oikein poltteli eikä tiennytmiten päin olisi kättä pitänyt. Onneksi istuminen helpotti. Aika paljon kädestä on liikkuvuutta ja voimaa jo näin lyhyessä ajassa hävinnyt. Pikkuhiljaa olisi tarkoitus alkaa jumpata kättä. Aika hyvin se on muuten ollut kivuton ja lääkitystäkin on voinut vähentää.
Pieniä hommia tallissa olen tehnyt. Heinien jako onnistuu jo pussi kerrallaan. Pari hevosta jaksan loimittaa ja pystyn jopa nostamaan loimen kuivumaan. Kokeilin eilen nostaa vettä karsinan ämpäriin, mutta se ei ollut hyvä idea. Porttien avaaminen on edelleen vaikeaa. Muutaman hevosen olen saanut tarhattuakin. Tänään ajoin myös autoa ekan kerran putoamisen jälkeen. Hyvin onnistui pizzan haku. Kaikki äkkiliikkeet on vielä tosi pahoja. Aamuyöllä sain slaakin, kun isäntä tuli töistä kotiin ja oli tietty unohtanut avaimet. Kauhea sätky tietysti puhelimen soimisesta ja kyllä teki kipeää. Ihan vielä ei siis kauheasti uskalla hevosten kanssa touhuta. Aina ne nykäisee tai tökkäsee johonkin suuntaan.
Venlalla on ollut hyvin liikuttajia, mutta virtaa alkaa silti kertyä. Eilen se sai ekaa kertaa ratsastajan alas selästään. Muutama ylimääräinen kevätjuhla- (vai pitäiskö nyt olla pikkujoulujuhla-)liike ja varautumaton kuski istui märällä kentällä. Venla on niin herkkä, ettei juurikaan siedä painetta ja tämä ratsastaja jäi helposti vähän pitämään ja puristamaan, joten homma ei oikein toiminut. Vähensin nyt sen kauramäärää ja pysytään näissä jo tutuissa ratsastajissa, jottei tule lisäongelmia.
Noppaa on myös ratsastettu säännöllisesti muutamana päivänä viikossa. Essin sain huokuteltua sitä ratsastamaan. Hän on meidän virallinen stunttiratsastaja. Alkuun tamma meni tosi kiltisti monta päivää, mutta nyt viime torstaina se oli oikeasti tuhma. Alkukävelyissä taluttaen se otti vähän tuulta alle, kun varsat leikki pihatossa. Rauhottui kuitenkin ja Essi meni selkään. Nätisti se seisoi ja odotti ja lähti vielä liikkeellekin. Sanoin vielä, että pitää vähän ohjia kädessä, kun se oli vähän pinkeänä varsojen takia. Ekassa kulmassa se sitten aloitti. Ensin vähän päätä alas ja peppua ylös ja siitä ihan kunnon loikkaa. Muutaman loikan jälkeen otti vauhtia ja lähti veilä samalla eteen ja ylös. Ei mitään pieniä loikkia. Essikin sieltä sitten maastoutui. Tällä kertaa kyse ei anakaan ollut mistään pelästymisestä vaan ihan kokeilusta ja varmaan ylimääräisellä virralla oli osuutensa asiaan. Tarhan pohjakin on niin märkä, ettei ne juurikaan ole Venlan kanssa leikkineet. No ei muuta kuin tamma liinan päähän ja kunnolla eteen liinassa. Pienen väsytyksen jälkeen Essi takas kyytiin (ei onneksi loukannut). Alkuun pidettiin se liinan päässä käynnissä ja ravissa. Ihan kiltisti se oli eikä poukkoilusta ollut tietoakaan. Loppuun vielä irrallaan muutama kierros laukkaa molempiin suuntiin. Tuli siinä tammalle vähän väsy, mutta se oli kyllä ihan oikein. Jos jaksaa sikailla, jaksaa myös tehdä hommia. Essin avulla nyt jatketaan, mutta muutamia kertoja täytyy ottaa juoksutusta alle, ettei pommilla tarvii mennä. Tarkoituksena ei ole tietenkään kohottaa kuntoa liinan päässä, mutta eiköhän siitä päästä nopeaan eroon, kun Noppa huomaa, ettei loikkiminen johdakaan suoraan talliin. Siltäkin otetaan vielä kaurat (kaikki puoli litraa aamulla/illalla) pois. Mutta kyllä se vaan hienolta näyttää, kun tekee hommia.
Valmennuksia ja kisoja on tullut seurattua taas poniäidin asemasta. Pepillä on taas kova into treenata ja kisata. Esteillä valittaa jo, että 60 cm on liian pientä. Alkaa vaan Possulla tulla korkeudet vastaan. Valkuissa he menee jonkin verran jo 80 cm tehtäviä, mutta enempää ei voi nostaa. Kisoissa 60 ja 70 cm on oikein riittävä. Aluelupaa varten kyselin vaatimuksia, niin 70 cm pitäisi pikkuponeilla riittää. Ja sillä pääsisi myös Power Cuppiin ensi vuonna. Koulupuolellakin he on käyneet niin Annan kuin Krissenkin valkuissa. Tänään oltiin pitkästä aikaa myös koulukisoissa. Peppi ratsasti kaksi elämänsä parasta koulurataa. Ei niinkään prosenteissa vaan ratsastuksellisesti. Enää ei ollut vain kyydissä istumista ja reitin ratsastusta, vaan ihan oikeasti poniin vaikuttamista. Helpossa C:ssä tuli ekassa lisäyksessä pieni rikko laukalle ja ekassa laukassa tipahti kertaalleen raville, mutta niiden rikkojenkin kanssa prosentit oli 59,5% ja ensimmäinen ei-sijoittunut. K.N.Specialissa ei varsinaisia rikkoja tullut, mutta ratsastaja oli vähän huolimaton reittien kanssa, joka söi pisteitä. Muodossakin on vielä sanomista, mutta suurimmaksi osaksi poni liikkuu oikein päin hyvässä ryhdissä. Poniäiti oli varsin ylpeä. Tietty reissun kruunasi Sissin voitto Helpossa C:ssä!
 |
| kuva: Joni Hukkanen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti