373. Sellainen ratsastus tällä kertaa...

Lauantaina suunnitelmana oli heittää lapset kaverinsa synttärikutsuille lähistölle ja sitten tullakotiin ratsastamaan Noppa ennen kuin taas haen lapset kotiin ja lähdetään etukäteis-isänpäivän viettoon isännän vanhempien luo. Sitä ennen olin siivonnut karsinat, liikuttanut yhden hevosen ja heittänyt päiväheinät. Suunnitelma oli hyvä, mutta toteutus jäi sitten vähän vajaaksi...

Muistan, että vein lapset ja hain Kiikalan Salesta suklaalevyn välipalaksi (terveelliset eväät). Seuraavat muistikuvat on sitten sairaalasta Tyksistä, Turusta. Jotain pätkiä olen rekisteröinyt sairaalassaolosta jo aikaisemmin, mutta varsinaisesti järki on alkanut pelata vasta kymmenen huitteilla illalla. Pääni olin lyönyt kovin, vaikka se ei itseäni ole missään vaiheessa vaivannut. Isompi haitta on murtuneista parista kylkiluusta ja solisluusta. Pernassakin jotain pientä vauriota taisi olla. Eniten ärsytti kuitenkin flunssa, jonka takia nenä oli ihan tukkeessa. Onkin tosi kiva maata paikoillaan ilman, että happi kulkee lainkaan. Kieli meinasi takertua kitalakeen ja koko suu oli niin kuiva. Paikallaan olo sai kaikki paikat puutumaan ja kääntyily teki aika kipeää murtumien takia. Olin jo heti sunnuntaiaamulla valmis lähtemään kotiin, mutta halusivat tarkkailla vielä tähän päivään.

Päätä tsekkailtiin magneettikuvilla. Muista tutkimuksista ei ole muistikuvia. Sunnuntaina sain alkaa syödä ja vähän liikkua. Ei mitään pahoinvointia tai huimausta. Olkapäätä/kylkeä lukuunottamatta olo oli ihan normaali. Outoa oli myös, kun kaikki korut oli kerätty pois. Mulla on aina korvissa 3+4 rengasta ja kielessä tappi. Suu tuntu niin hassulta, kun koru on ollut paikallaan yli 10 vuotta. Onneksi mitkään rustot/kieli eivät menneet umpeen. Enää en olisi uskaltanut uusia laittaa. Tänään kyllä hävetti, kun aloin kiemurrella omiin vaatteisiin. Eihän ne sairaalavaatteetkaan ihan viimeisen muodin mukaisia ole, mutta ne on samat kaikilla. Omina vaatteina mulla oli viininpunaiset verkkarit täynnä maalitahroja ja "valkoinen" fleecetakki, jossa näytti hieman olevan hevosen karvoja (ja mitä muuta siihen tallilla tarttuukaan). Kenkiä tai ulkovaatteita ei ollut. Isäntä osti asuunsopivat punaiset feikkicrocsit, ettei sukkasillaan tarvinnut autolle mennä. Kyllä oli ihana päästä sairaalasta pois, vaikka kaikki toimikin moitteetta. Hoitajat oli mukavia, sai ruokaa sänkyyn ja suihkussa voi lillua hyvällä omalla tunnolla. Tilaa ja yksityisyyttäkin oli kohtuu hyvin. Nukkumisesta ei kuitenkaan tullut tukkoisuuden takia juuri mitään. Nukuin autossa koko kotimatkan.

Jonkun mielikuvan tapahtumista sain viestittelemällä ja soittelemalla sairaalasta käsin, mutta kuvio selkeni, kun pääsin kotiin ja juttelemaan ihmisille. Yksi yksärin omistaja oli ollut paikalla, kun tämä tapahtui. Olin siis menossa Nopan kanssa ratsastamaan. Olin kiivennyt selkään ja se oli säikähtänyt jotain. Ohjat oli olleet vielä pitkinä ja se oli lähtenyt laukkaan ja pukittanut. Vielä olin pysynyt mukana, mutta kun se oli keulinut siitä, olin läsähtänyt selälleni maahan. En ollut noussut heti ylös (puolisen tuntia olin kuulemma keräillyt itseäni) ja ollut sekava, joten tallilaiset olivat hälyttäneet ambulanssin paikalle. Sillä olin sitten päässyt Tyksiin. Ihmeen helpolla tässä onkin selvitty. Tätä harrastusta/työtä on jo yli 20 vuotta takana eikä mustelmia kummempaa ole ollut.

Nyt sitten ollaan käsivarsi tuettuna seuraavat kaksi viikkoa ja sairaslomaa tuli joulukuun alkuun asti. Eipä tässä tietty sairaslomat auta, hommat on silti tehtävä. Onneksi meillä on maailman paras porukka ja avuntarjouksia on tullut todella monelta suunnalta. Jos nyt kuukauden pystyis menemään kevyemmin ja sitten kovasti toivoisi, että käsi kestäisi. Auton rattiinkaan ei ole pariin viikkoon asiaa. Meillä olisi ollut tällä viikolla lähijakso taas Ypäjällä ja ensimmäinen estenäyttökin. Toivottavasti olisin ratsastuskunnossa joulukuun jaksolla, jotta pysyisin hyvin muiden perässä.

Mutta nyt opetellaan nakittamaan hommia ja keksimään miten edes osan hommista saisi itsekin tehtyä. Tämmöistä tää sitten välillä on.