Millainen on ratsastushistoriasi?
Serkullani oli hevosia ja sieltä minäkin olen kipinän saanut. Tunneille pääsin elokuun lopulla 1995 Särvän tallille Paimioon. Siellä ratsastin useamman kerran viikossa aina vuoteen 2006 asti. Oma poni on ollut vuodesta 2002, jota ennen se oli mulla ylläpidossa puoli vuotta. Ratsastin useilla ei hevosilla aina kun mahdollista ja kilpailin seura- ja aluekisoissa. Syksyllä 2003 aloitin hevosenhoitajaopinnot Ypäjällä. Pieni tauko ratsastukseen oli 2006 alkuvuodesta ensimmäisen lapsen myötä. Loppuvuonna 2006 muutettiin nykyiseen paikkaan ja oma talli on ollut siitä asti. Oma ratsastus oli enemmän vähemmän humputtelua vuoden 2009 alkuun, jolloin aloin säännöllisesti valmentautua Annan silmien alla. Sen jälkeen pieni breikki oli vielä kolmannen lapsen kohdalla, mutta muuten ratsastus on ollut hyvin aktiivista ja tavoitteellista. Huimiin kisatuloksiin ei olla päästy ratsujen vaihtuvuuden takia. Nuorilla olen mennyt HeA/100cm/tutustumisluokka-tasolla aluekisoja jo sieltä vuodesta 2002. Tarkemmin tarinaa löytyy tuolta Minä-välilehdeltä.
Kolme merkittävintä hevosta elämässäsi?
Ensimmäinen hoitoponini shettis Bahama Banana, ensimmäinen oma poni connemara Aramara Eliza. Kolmatta on vaikea nimetä, ehkä Tarmo, ehkä Sissi, ehkä Venla. Kaikki sellaisia, joilla olen päässyt ihan uudelle tasolle tämän oman tekemisen kanssa.
Kuka on elämäsi hevonen?
Kyllä se on Lissu, ensimmäinen oma poni. Samanlaista suhdetta en varmaan ikinä ehdi luoda toisen hevosen kanssa.
Lempi hevosvarustemerkki?
En ole kovin merkkiuskollinen. Tykkään suht edullisista kamoista. Paljon löytyy Horzea, Horkaa, Fair Playta.
Lempivalmentajasi?
Anna Kärkkäinen. Hänellä on laaja kokemus nuorista ja valmennus on varsin kokonaisvaltaista. Valmennus vie eteenpäin, mutta maltilla. Hän selittää asiat hyvin, on kannustava ja riittävän vaativa.
Voisitko kuvitella elämää ilman omaa tallia/hevosia ylipäätään?
Tähän aikaan vuodesta on aika helppo kuvitella elämää ilman omaa tallia. Kokonaan ilman hevosia en kuitenkaan osaisi olla. Välillä haaveilen, että mulla ja Pepillä olisi yhdet ponit jossain maneesitallilla täysihoidossa, mutta se kaatuu yleensä siihen, että en pysty valitsemaan mitkä kaksi ponia saisi jäädä. Jos haluaa kasvattaa, oma talli on aika ehdoton.
Miksi juuri connemarat?
Lissun takia. Se vain sattui olemaan connemara ja juuri sopiva mulle joka tavalla. Nykyisin arvostan rodun monipuolisuutta, se on fiksu, kestävä, suorituskykyinen ja kaunis katsella. Useimmiten vankkuutta on riittävästi aikuiselle, mutta ei ole liian suuri ja raskas lapsellekaan.
 |
| Lissu ja Tarmo, kuva: Kaisa Kukkanen |
Vasta nyt olen alkanut haaveilla hevosesta, Venlan myötä. Olisihan se kiva päästä kehittymään vielä enemmän ratsastajana. Hevosen hankinta tarkottaisi aika monen ponin myyntiä ellei lottovoittoa tule. Yksinkertaisesti ei vain ole rahaa ostaa hevosta, ehkä varsa, kovin "huonoa" en kuitenkaan halua. Todennäköistä se ei ole, mutta ei mahdotontakaan.
Oletko käynyt Irlannissa ponien kotiseudulla?
Olen käynyt Irlannissa maaliskuussa 2011. Porukalla käytiin kannustamassa Golddigger Laddieta oriparaatissa Clifdenissä. Matkaan mahtui muutama siittolavierailu, luento ja huutokaupan seurantaa oriparaatin lisäksi. Hieno reissu ja ehdottomasti haluan käydä uudelleen.
Millaisia haaveita ja suunnitelmia sinulla on talliin ja omaan ammatinharjoittamiseesi liittyen lähitulevaisuudessa ja vaikka kymmenen vuoden kuluttua?
Nyt lähitulevaisuudessa on tarkoitus kouluttautua lisää, saada uutta näkökulmaa ja avartaa omaa näkemystä. Myös omaa ratsastusta on tarkoitus kehittää jatkuvasti ja ehkä tässä päästään vähän enemmän itsekin kisaamaan, kun ensi kaudella pitäisi olla kaksi hevosta käytössä nuorten luokkiin. Kovasti olen miettinyt miten tätä toimintaa kannattaisi jatkaa, mutta en ole oikein tullut mihinkään tulokseen. Järkevää olisi joko lähteä selkeästi panostamaan tähän, tehdä muutoksia ja remontteja, jotta työskentely helpottuu ja olisi kannattavampaa, tai pienentää toimintaa ja mennä muualle töihin. Tällä hetkellä tämä on huonoissa puitteissa itsensä väsyttämistä juuri ja juuri pärjäten, mutta myös toiminnan vähentäminen vaatisi isoja ratkaisuja. Ulkopuolella töitäkään ei juurikaan ole tarjolla.
Mitkä ovat suurimmat haasteet työssäsi? Entä suurimmat ilonaiheet?
Suurimpia haasteita on toimimattomat puitteet, jotka aiheuttavat paljon fyysistä työtä. Kelit on aina haasteena ja väsymisen myötä motivaatiota on välillä vaikea löytää. Ilonaiheita on tietysti onnistumiset, oppilaiden/ponien menestymiset. Hyvällä palautteella ratsutusjakson jälkeen jaksaa taas seuraavan kuukauden. Parasta on, kun omalla työllä saavuttaa jotain. Oli se sitten hengissä selvitty esterata tai ensimmäinen maastoretki. Tietysti onnistuneet varsomiset on myös suurimpia ilonaiheita. Tämän työn kautta olen saanut myös paljon uusia ystäviä.
Millaista tallin pyöritys on yrittäjän näkökulmasta?
Typerää ja kannattamatonta, ainakin tässä muodossa mitä sitä itse teen. Se on oikeasti raskasta, vastuullista ja sitovaa. Toisaalta se on vapaata, kun saa päättää omat aikataulunsa ja rutiininsa. Kaikki menemiset ja työt on sovittavissa. Rahat on tiukilla koko ajan, mutta vielä ollaan saatu jotain leivän päällekin.
Mieleenpainuvin hetkesi hevosten kanssa?
Ensimmäisen oman kasvatin syntymä. Se oli ylipäätään ensimmäinen kerta, kun näin koko varsomisen alusta loppuun. Kun kyseessä oli vielä ihan oma tamma ja oma varsa, niin onhan se aika unohtumaton hetki.
Miten neuvoisit omasta tallista haaveilevaa? Onko jotain, mikä olisi ollut hyvä tietää ennen kuin ottaa vieraita hevosia mukaan toimintaan?
Puitteet ja rutiinit kannattaa suunnitella hyvin, jotta toiminta olisi mahdollisimman järkevää ja helppoa (tarhat, lantala ym. lähellä, hyvä valaistus) Vieraiden hevosten myötä potee helpommin huonoa omaa tuntoa esimerkiksi aikataulujen heittelystä ym. pienistä muutoksista. Hyvät kirjalliset sopimukset kannattaa tehdä. Kun talli on omassa pihassa, henkilökemiat vieraiden hevosten omistajien kanssa vaikuttaa varsin paljon. Yhden kohdalla olisi kannattanut ottaa luottotiedoista selvää. Se kannattaa myös muistaa, että kaikkia ei voi vain aina miellyttää. Joustavuus on yksi tekijä puolin ja toisin. Sillä on iso merkitys varsinkin näillä hekillä, kun tarvitsee apuja tallin ja hevosten hoidossa. Olisin aivan pulassa ilman meidän ihanaa porukkaa, joka auttaa päivittäin hevosten hoidossa. Itse autan sitten taas hoitamalla kengittäjän tai eläinlääkärin saapuessa, kisareissuilla tai viemällä valmennuksiin. Niin ja nyt olen myös tajunnut sen, että sellainen vakuutus täytyy hankkia, joka mahdollistaa työntekijän palkkaamisen sairasloman ajaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti