Pari päivää onnyt kotioloa takana yhdellä kädellä ja varsin kipeällä kyljellä. Tuntuu, että enimmäkseen lihakset on niitä kipeitä, vaikka yskiessä kyllä huomaa kylkiluiden vauriot aika tarkkaan. Solisluustakin pystyy varsin selkeästi paikallistamaan murtumakohdan tietyissä asennoissa. Sairaalassa taisi olla koko ajan sen verran vahvoilla lääkkeillä, että kipuja ei juuri ollut. Nyt kyllä huomaa milloin on seuraavan lääkkeen aika. Sitä myös käyttää kroppaansa niin vinossa ja mutkalla, että on ihan loppu pienenkin ulkoilun jäkeen. Kaikki paikat ihan jumissa. Toivotaan, että lihakset olis paremmat muutamassa päivässä. Vasen käsi turvottaa, kun on suurimman osan ajasta kantositeessä. Tosin koitan jumpata aina välillä sitä ja esimerkiksi tämä koneella kirjoitus tuo hyvää liikettä sormiin ilman, että olkapäätä täytyy liikuttaa.
Eilen mun kontolle jäi päiväheinien jako. kyllä oli tehokasta toimintaa. Fanni joutui mun avuksi pitelemään pussia auki samalla kun nakkelin heiniä sinne yhdellä kädellä. Kaksi pussia kerrallaan pystyi kantamaan. Melkein tunti siinä meni, joten päädyttiin viemään muutamaan tarhaan jo paali. Pääsee aika paljon helpommalla kun vietäviä pusseja ei ole kuin kuusi. Paaleja viedessä huomasi, että en saa tällä hetkellä edes tarhojen portteja avattua. Siinä joutuu sen verran paljon jännittämään yläkroppaa, että tekee vielä liian kipeää.
Tänään ohjelmassa oli päiväheinie lisäksi vesien kantoa. Yhdellä vajaalla ämpärillä siinäkin kesti tovi. Fanni oli taas apuna kantamalla kahta noin puolen litran ämpäriä. Huomenna täytyy hakea pidempi letku, jotta saan edes ne vedet hoidettua. Se on niin turhauttavaa kiertää pihalla katsomassa kuinka joka paikka kaipaisi siivoamista ym. ja mitään et pysty tekemään. Kaikki paikat on kuravelliä ja ällöä, kun viikonlopun satoi. Kauhea masennus iskee. Ratsastamaan ei pääse vielä ikuisuuteen. Isännälle tulee yliannostus taas hevostelua, kun joutuu hoitamaan tarhaamiset, karsinoiden siivoukset ym. töiden lisäksi.
Hepat hoituu onneksi meidän super-porukan avulla, mutta aloin kyllä harkita jonkinlaista yrittäjän tapaturmavakuutusta, joka korvaisi työntekijän palkkaamisen vastaavan varalle. Tapaturmavakuutus mulla on, mutta ei se työntekijää maksa. Hevosetkin saa onneksi liikutettua, mutta kyllä oman pään koossa pitäminen on isoin haaste. Pitäisi yrittää tsempata ja hoitaa vaikka kaikkia kirjallisia koulutehtäviä oikein urakalla. Vielä ei kuitenkaan ole oikein hyvä olla missään asennossa, mutta eiköhän se siitä.
Huomenna vois vaikka ottaa ihania kurakuvia poneista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti