Piian valkun jälkeinsenä päivänä oli vuorossa Annan treenit, joihin olin ilmoittautunut mukaan Minnillä. Aamupäivällä nousi kuitenkin kumme, joten päädyin vaihtamaan vararatsukon tilalle. Peppi siis pääsi mukaan Possulla. Neiti oli tietysti aivan innoissaan. Paikan päällä meillä oli Possun kanssa pieni painiottelu satuloinnin kanssa. Poni ei tykkää vyön kiristyksestä ja sitä varten sillä on jopa hieman pitkä vyö käytössä, ettei tarvitsisi kiristää heti tiukkaan, vaan se onnistuu pikkuhiljaa. Nyt poni oli kuitenkin sitä mieltä, että vyötähän ei laiteta kiinni. Neljä kertaa se hyppäsi kynttilänä pystyyn ennen kuin ehdin saada vyötä edes ekaan reikään. Onneksi satula oli jo maksettu, kun se lenteli maahan kerran jos toisen. Nyt aletaan miettiä jotain kikkakolmosia, jotta homma saadaan hoidettua turvallisesti kaikkien kannalta. Kun vyö oli saatu hivutettua kiinni, niin poni oli ok ja kiristäminen sujui ongelmitta.
Itse valkussa tehtävänä oli paljon kääntämisiä ja tiukkojakin teitä. Ekoissa tehtävissä Pepillä oli vähän pitkät ohjat ja Possu luikerteli ohi muutaman kerran kavaleteista. Sen jälkeen alkoi sujua. Tosin ihan kuski ei ollut vielä tehtävien tasalla eikä saanut käännettyä ponia niistä väleistä mistä piti, mutta hienosti ylittyi okserit ja jopa sianselkä (kolme puomia peräkkäin, niin että eka ja vika on vähän alempana ja keskimmäinen ylempänä). Kyllä olin ylpeä, kun okserikammoinen lapsi ylitti niin sujuvasti jopa 70 cm okserit! Hyvin tyttö alkaa päästä hyppyihin mukaan, vaikka Possu tekee aika isoja loikkia. Tosin hypyt on isoja joka kerta esteen koosta riippumatta. Tytöllä ja ponilla oli kivaa. Eiköhän se tästä lähde hienosti kohti ensi kautta!
 |
| vanha kuva kotoa Anun treeneistä |
Krissen kouluvalmennus 13.11. kotona
Eilen ratsastin Krissen kouluvalkussa Tarmon kanssa. Tehtiin tempon ja muodon vaihteluita. Ensin haettiin poni matalaan muotoon pitkälle kaulalle ihan normaalissa ravissa. Siitä alettiin lyhentää ravia matalan muodon säilyessä. Tai ainakin sen oli tarkoitus säilyä. Hidastuksen jälkeen oli eteenratsastuksen vuoro, kohti keskiravia edelleen matalalla kaulalla. Isossa ravissa kerättiin muoto ylemmäs ja ravin piti säilyä. Sieltä taas niska ylhäällä alettiin koota ravia. Tarmo teki temponmuutokset todella kuuliaisesti. Varsinkin hidastukset oli superhyviä. Muodon kanssa on vielä toivomisen varaa. Se taipuu kyllä hyvin, mutta hakee vielä paljon pään ja kaulan asentoa. Toisaalta se on vielä nuori ja voimaton. Käsi vaan vakaana ja energiaa kohti tuntumaa. Kyllä sieltä tuli paljon tosi hyviäkin pätkiä. Tarmo löysi sisäisen kouluponinsa. Oli mahtavaa pätkittäin vain fiilistellä kuinka se liikkui hienosti ja avuilla. Varsinkin, kun Tarmo on usein enemmän tai vielä enemmän vauhdikas ja hätäinen... Laukassa treenattiin nostoja käynnistä. Nostot on hyvin täsmällisiä, mutta nostossa saa katsoa ponin otsaa. Se ei siis ihan pysy kuolaimella niissä...Tietääpähän mitä aletaa treenata. Taas vaan tasainen, jopa vähän "sivuohjamainen" käsi ja odotetaan, että poni rentoutuu ohjan ja pohkeen väliin. Laukka itsessään toimi hyvin, mutta nostoja nyt treenataan. Taitava poika! Yksi treeni ehditään tehdä vielä itsekseen ennen sunnuntain kisoja.
Annan estevalmennus 14.11. Ratulla
Ratun reissulle meiltä kyytiin pakattiin Tarmo ja Possu. Tätä poniäitiä jännitti kovasti, koska lapsi ja ponilapsi olivat omillaan. Tarmo pääsi hyppäämään Jeminan kanssa eikä itse päässyt edes neuvomaan kumpaakaan. Se on tässä poniäitiydessä kyllä ehdottomasti vaikeinta, olla hiljaa! Varsinkin kun kyseessä on oma lapsi ja oma ponilapsi, jotka tunnet läpikotaisin. Paikan päällä oltiin taas vähän turhan tiukalla aikataululla, mutta hyvin ehdittiin kuitenkin. Possukin antoi satuloida ihan siivosti, ei ainoatakaan loikkaa. Tarmo oli taas niin täynnä virtaa, uusi paikka, uudet hevoset ja melko vieras kuskikin. Hyvin Jemina piti ponin hanskassa. Tosin ei se mitään pöllöillytkään, meni vain varsin vauhdikkaasti. Alkuun Tarmon piti kieltää pari kertaa pikkukavaleteille, mutta sen jälkeen se eteni kyllä täysin epäröimättä. Jumppasarjakin meni tosta noin vaan, enemmin liian kovaa kuin jarruttaen. Edelleen se hyppää selättömästi, mutta nyt sitä joutui kyllä pitelemäänkin aika paljon. Ensi kerralla meno on varmasti jo paljon rennompaa. Uskon, että heistä tulee vielä hyvä pari.
Possukin venyi hienosti jumppasarjan väleihin. Peppi ei ole koskaan mennyt noin pitkää jumppatehtävää. Possun kanss aoli hyvä mennä, kun se ei jäänyt kyselemään kuskilta mennäänkö, vaan se meni. Ja vauhdilla. Anna epäili venyykö se väleihin, mutta ahtaaksihan ne meinas jäädä, kun poni lähti. Vähän jännitti, kun ensimmäisten linjojen jälkeen pitikin kääntää ennen kahta viimeistä estettä kaarevalle linjalle. Kaksi viimeistä okseria oli siellä 90 cm huitteilla ja pieni pelko oli, ettei tyttö ehdi kääntää ponia. Mutta ehti se. Niin rohkeasti ratsukko paineli menemään. Vähän Possu koitti pissittää Peppiä ja livahteli ohi. Hyvä vaan, ettei poni ole ihan automaatti, vaan ohjat pitää olla kädessä ja niitä pitää ehkä myös käyttää. Kokonaisuuteen tyttö, poni ja poniäiti oli hyvin tyytyväisiä. Ihana katsoa kuinka pikkuratsastaja oikeen puhkuu innosta naama loistaen. Nyt alkaa selvästi löytyä niitä fiiliksiä, joiden takia tätä jaksaa päivästä toiseen. Ihana Possu <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti