161. Ponit Esiin

Vähän nyt hyppii ajallisesti nämä postaukset, kun tapahtuu niin paljon, että ei ehdi välissä kirjoittaa mitään ylös...Mutta tämä nyt tähän väliin, jotta illalla (tai huomenna) vois vaikka kirjoittaa tämän päiväisestä (ja huomisesta) Piia Pantsun estevalkusta.

Lauantaina oli siis vuorossa vuotiaiden irtohypytystreenit.  New Forest poniyhdistys järjesti nuorille poneille tarkoitetun arvostelutilaisuuden, jossa ponit saivat arvostelun askellajeistaan ja hypyistään. Tapahtuma on järjestetty muutamia kertoja ennenkin ja nytkin oli pakko lähteä ajamaan kolmen tunnin matka suuntaansa, jotta tällaiset tapahtumat saavat tuulta alleen ja niitä olisi jatkossakin. Aikaisemmin meiltä on olleet Ponit Esiin tapahtumassa Kaapo (3-v.) ja Taavi (2-v.) Orimattilassa ja Trollet (3-v.) ja Netta (1-v.) Urjalassa. Aiemmin tapahtumaan on voinut tulla, vaikka ekakertalaisen kanssa, mutta nyt oli ohjeissa, että kannattaa harjoitella hyppyjä etukäteen. Tapahtuma on enemmän tilaisuus hakea ponille kokemusta ja saada kirjallinen arvostelu sen liikkeistä ja hypyistä, ei niinkään kilpailu. Tietty pitää mainita kuitenkin, että Kaapo oli silloin oman tilaisuutensa paras hyppyponi ja Taavi kakkonen. Vaikka ei kilpailtukaan ;)

Reetu ja Kake oli ilmoitettu mukaan tällä kertaa. Aikaisemmin tilaisuus on ollut rajattu alle 4-vuotiaille, mutta nyt vanhimmat taisi olla 7-vuotiaita. Ajattelin kuitenkin, että pikkujätkät kaipaa eniten harjoitusta vieraassa paikassa käymisestä. Harjoiteltu oli runsaasti. Maitovarsana pojat hyppeli pari kertaa emiensä kanssa. Varsinaista harjoittelua tuli yksi kerta, edellisenä päivänä. Mentiin lähinnä sen verran, että pojat oppivat kaurakipolle kujan jälkeen ja tajusivat ylittää esteet. Vähän myös harjailin niitä, siistin jouhia ja pesin jalat. Ilman tätä tapahtumaan ilmoittautumista olisi nekin todennäköisesti jääny tekemättä. Mä otan nämä varsojen kanssa touhuamiset aina harjoittelun kannalta. Tulee ylipäätään tehtyä niiden kanssa jotain. Laittoman vähän tulee puuhailtua varsojen kanssa muuten.

Paikkana oli siis Raatalan ratsutila Askolassa. Sannan olin saanut houkuteltua apukäsiksi. Lähtö oli aamulla puoli kuusi. Varsin sujuvasti he lastautuivat ja matkustivat hyvin siivosti. Perillä oltiin noin 20 yli kahdeksan. Vähän epäilyksiä herätti, kun siihen aikaan ei ketään näkynyt missään ja eikä mitään kylttejäkään ollut esillä. Kysymällä selvisi, että oikeassa paikassa ollaan ja kansliakin avattiin samalla. Sitten pojat vaan ulos kopista ja epätoivoiset viime hetken siistimisyritykset, suojat jalkaan (ekaa kertaa tietty) ja maneesiin. Kake on ollut kerran maneesissa ennenkin, mutta Reetulle tämä oli eka kerta. Vähän pojat katselivat ja ihmettelivät, mutta aika nopeaan ne rentoutivat. Reetu oli ensin vuorossa ja Kake odotti kujan lopussa kaurapurkin vieressä. Hyvin Reetu meni kujan kupille ja hyppäsi nätisti. Mitään suurempaa paloa sillä ei ollut esteitä kohhtaan, mutta ei se jarrutellutkaan. Askellajit arvosteltiin siinä matkalla kujaan/kujassa (tosin meidän jälkeen kaikki muut juoksutettiin vapaana kujan esteettömällä puolella erikseen askellajien arvostelijoille). Myös Kake suoritti tehtävät sujuvasti. Sillä oli selvästi paljon enemmän intoa hyppäämiseen ja kujaan menoa sai vähän hillitäkin. Kyllä sekin tuntuu olevan juuri sitä mitä pitikin, esteponi.

Reetu sai hypyistä paremmat arvostelut kuin Kake. Sitä kehuttiin esteälykkääksi ja ratkaisukykyiseksi. Tekniikasta ja kyvystä pisteet 7 ja luonteesta ja yhteistyökyvystä 8. Askellajeista pisteet oli 7,5. Ponia kehuttiin myös yhteistyökykyiseksi ja laukka oli hyvää. Se oli riittävän hereillä tehtäviin. Reetu sai  kokonaiskeskiarvon 7,5 ja oli sillä paras 1-vuotias. Kakella askellajipuolella kaikki oli hyvää (arvostelussa siis epäpuhdas, tyydyttävä, hyvä ja erinomainen). Askellajit ovat aktiivisia ja se pyrkii hyvin eteen. Ravi on hieman lyhyttä. Sillä on positiivinen asenne ja se on kiinnostunut tehtävistä. Askellajeista pisteet oli 7,8. Esteillä etujalkojen tekniikka ja selän toiminta saisi olla parempia. Halukkuus ja eteenpäinpyrkimys oli taas erinomaisen puolella. Itse arvostan halukkuuden ja hyppyinnon tekniikkaa korkeammalle. Hyvälläkään tekniikalla ei pärjää, jos hyppääminen ei kiinnosta lainkaan. Into korvaa paljon puutteita tekniikassa ja poni voi silti pärjätä kilparadoilla. Kaken pisteet tekniikasta ja kyvystä oli 6,5 ja luonteesta ja yhteistyökyvystä 8. Näillä Kake oli toiseksi paras 1-vuotias (kaikista kolmesta). Olin poikiin supertyytyväinen ja ne käyttäytyivät oikein mallikkaasti vähäisestä harjoittelusta huolimatta. Eniten mieltä lämmitti erään tutun (erittäin paljon näitä nähneen) kommentti Kakesta: "Siitä tulee esteponi!". Kyllä näissä hyppykuvissakin näkee poikien eron esteponina. Vaikka Reetu saikin paremmat pisteet, niin kyllä Kake on se hyppääjä.

Tässä vielä lopputulokset kaikista mukana olleista poneista:

Mukava yllätys oli myös ihan oikeat palkinnot. Osallistujaruusukkeen lisäksi sai Hööksin tuotepaketin. Ikäluokan paras sai lisärehuämpärin ja himalaja -suolakiven. Ennen ei ole jaettu mitään, joten tämä oli aivan luksusta. Toivottavasti nämä tapahtumat jatkuvat ja lisääkin niitä voisi olla. Kyllä niitä varsojakin pitää viedä maailmalle, jotta ne säilyvät toimintakykyisinä kotipihan ulkopuolellakin.