156. Kengittäjää, eläinlääkäriä, tunnistusta, ratsutusta ja tuntien pitoa...

Niistä on alkuviikko tehty. Maanantai alkoi kengityksillä. Ensimmäiset neljä hevosta saivat hokit alleen. Oli niistä hyötyä kaksi päivää näin alkuun. Pakkaset olis kyllä saanu mun puolesta jatkuakin. Tämä vesikeli, kosteus ja muta myrskytuulella, pikkupakkanen oli oikeastaan ihan kiva. Kengityksen lomassa pidin tuntia Tarmon ponikuskille Jeminalle. Tämä oli nyt parin toinen ratsastus ja homma alkaa selvästi toimia.Välissä karsinoiden siivousta ja iltapäivällä toinen tunti.

Kuvaa ekalta ratsastukselta (kuva: Jannika Einola)

Tiistai oli sovittu aivan täyteen ohjelmaa. Aamupäivällä ehdin siivota hetken karsinoita ennen kymmeneksi sovittua läpiratsastusta. Ratsuna mukava eestinponi, jolla taidot vähän ruosteessa. Hienoja pätkiä väläytteli varsinkin laukassa. Väliin lisää karsinoita ja päiväheinät ja sitten vuorossa seuraava ratsastettava, 3-v. pv. Tamma alkaa toimia rennosti ja on selvästi saanut jutun juonesta kiinni. Nyt ollaan jo ravattu pidempiä pätkiä ja homma sujuu hienosti. Hirmu kiva tamma, tästä tulee vielä hyvä!

Peppi pysäkiltä kotiin (super-äiti oli sen verran myöhässä, että lähes kaikki läksyt oli tehty pysäkillä odotellessa...) ja tunnin pitoon. Tunnin jälkeen päiväheinät poneille naaman eteen ja Netan läpiratsastus. Poni oli jotenkin tosi jännittynyt. Huomasi, että en ole mennyt sillä pitkään aikaan. Jännittäessään jää jarruttamaan. Hyviäkin pätkiä tuli, mutta jotenkin en saanut ponista niin hyvää, mitä se on ollut. Taipui kyllä ihan hyvin ja energiaa oli, mutta kulki käsijarru päällä vähän väliä.  Netan jälkeen lapset autoon ja kaupan kautta Kiikalaan tunnin pitoon. Kotona oltiin siinä kahdeksan jälkeen. Onneksi isäntä oli jo kotona ja laittoi lapset nukkumaan, kun itse syöksyin vielä tekemään iltatallin. Kyllä oli loppu...

Tänään sama meininki jatkui. Aamupäiväksi oli sovittu eläinlääkäri. Ohjelmassa oli pari rokotettavaa ja muutamat hampaat. Possu ja Reino saivat rokotuksen. Reino ei edes huomannut piikkiä, Possu taas poistui paikalta jo hengitystä kuunnellessa...Ekku ja Tarmo raspattiin. Molemmilta löytyi ihan kunnolla piikkejä. Varmaan ne toimii nyt ratsastaessa täydellisesti ;) Päätin myös klipata Tarmon samoilla rauhoituksilla. Varmaan se olisi antanut hoitaa homman ilmankin, mutta eipähän tarvinnut neuvotella paikallaan olosta ja jälkikin on paljon siistimpää. Pää olisi voinut olla hankala ilman rauhoitusta, nyt meni muutaman ravistelun kera. Varasin muuten Kakelle myös ruunausajan. Eläinlääkärimme Jerina tulee ruunaamaan sen kotiin 13.11. Koitan ottaa siihen kameran viereen sitten.

Kalju ponipoika

Välissä ehdin vähän siivota tallia ennen tunnistajan tuloa. Reino siis tunnistettiin tänään. Vähän poika oli sitä mieltä, ettei enää haluaisi pihatosta tulla, kun viimeksikin vieraat tädit tökki neulalla... Väriksi ponille laitettiin ruunivoikonpäistärikönkimo ja päästä löytyi tähti. Lisäksi tunnistuslappuun piirretään pyörteet. Sukkia ponilla ei ole. Sitten alkoi pelottava osio. Reino oli sitä mieltä, että klipperi on vähintään hengenvaarallinen. Tunnistaessa karvat ajetaan kaulan yläreunasta (vasemmalta), johon tulee mikrosiru sekä alhaalta suonen kohdalta, jotta verinäyte saadaan helpommin. Näillä pörrötuekeilla se suoni ei ihan helposti aina löydy... Itse pistämiset eivät tuottaneet mitään ongelmia, mutta klipperin kanssa poika meinasi pakittaa pois paikalta. Mutta hengissä selvittiin ja nyt poni on taas askeleen valmiimpi uutta kotia varten. Ostakaa joku miellyttävä varsa!

Tallihommia ja Peppi pysäkiltä. Hepoille heinät ja ratsastamaan 3-v. WPB-tammaa Sauvoon. Testattiin viimeksi satuloita ja poni oli tyytyväinen, mutta nyt se valui eteen ja herkkä neiti päätti olla laukkaamatta, kun penkki valui lavoille. Ei ole tarkoitus tehdä harjoittelusta ponille epämukavaa, joten laukkaa ei alettu väkisin hakemaan. Ravissa se oli erittäin hyvä alkuun. Seuraava kerta taas kun on uusi satula sovituksessa. Tuntuu, että nämä satula-asiat on välillä ihan henkimaailman asioita. Onneksi omat ponit ei ole ihan yhtä herkkiä. Mä olisin vararikossa, jos penkkiä pitäisi vaihtaa kerran kuussa. Tämän jälkeen vielä kotiin tallihommien pariin ja Krissen kouluvalkkuun.

Menin Tarmon kanssa ja treenattiin taivutuksia. Pätkittäin poni oli oikein hyvä, mutta välillä meinas olla vähän kiirus. Oikein hienoja pätkiä tuli kyllä. Suustaan tuntui myös heti paremmalta, ei vastustellut tuntumaa, vaikkei ihan tasaisessa muodossa vielä pysykään. Myrskytuuli sai pojan pinnan kiristymään ja välillä piti koittaa kääntää persustaa tuuleen. Tuntuu taas, että Airan neuvoma istunta on hävinnyt kuin kamelin pieru Saharaan...Koko ajan jännittää kroppaa ihan jostain vika paikoista eikä pääse liikkeeseen mukaan lainkaan. Onneksi Aira pääsee pitämään pilatesta uudestaan jo parin viikon päästä. Jos edes jotain olis jäänyt mieleen ja pääsisi vähän etenemään taas. Sitä odotellessa.

Huomenna (tai siis tänään) Annan estevalkkuun Minnin kanssa...