154. Koulukisat

Lyhyt postaus viikonlopun koulukisoista ennen kuin unohtuu...

Sunnuntaina oltiin siis Pepin ja Possun kanssa seuraoulukisoissa Melkkilässä. Oma olo oli niin surkea aamulla, että melkein kyllä peruin koko lähdön, mutta meidän kyydissä kisaamaan lähti toinenkin poni, joten jaksettava oli. Buranaa poskeen ja liikkeelle. Aika menee yllättävän nopeaan aamutallia tehdessä... Äkkiä lähtöön olikin 10 minuuttia ja lapsetkin vielä pukematta. Onneksi pienemmät haettiin heti kisapaikalta fammulaan, joten saivat aamupalan siellä. Pepin kanssa nautittiin buffetin antimista.

Peppi halusi mennä luokan He C:1. Raviohjelma ei riittänyt, koska siinä ei saanut laukata. Pitkään mietin, että ilmoitanko tyttöä mukaan lainkaan, mutta yhteistyö on alkanut sen verran toimia, että Peppi luottaa Possuun jo aika hyvin ja osaa toimia, jos poni jää jotain maisemia katselemaan. Myös Annan valkku meni hyvin ja Possu oli sielläkin oikein fiksu poni joka tilanteessa. Kuskilla on nyt valtava into päästä kisaamaan ja jostain se on aloitettava.

Verkassa huomsin olevani juuri sellainen ärsyttävä poniäiti, joka neuvoo lastaan koko ajan. Ensi kerralla yritän hillitä itseni. Se on vain todella vaikeaa. Onneksi verkassa ei ollut mitään ruuhkaa, vaan tilaa oli hyvin. Pistetään tämä kerta Pepin ja Possun ekojen yhteisten kisojen piikkiin ja tyttö on kuitenkin vasta seitsemän. Verkassa tehtiin ihan siirtymisiä ympyrällä, jotta poni olisi hyvin kuulossa ja kuski muistaisi pitää ohjat kädessä ja istua kunnolla. Hienoja pätkiä tulee jo tässä vaiheessa, kunhan ohjat pysyy käsissä. Oli tuskaista katsoa Pepin rataa, kun ei voinut enää neuvoa mitään. Hienosti hän kuitenkin muisti radan. Poni liikkui niin rennosti ja kauniisti, ei mitään hötkyilyjä. Selvästi se tiesi mistä on kyse. Ohjat ei tietenkään pysyneet riittävän lyhyinä eikä lisäykset oikein lähteneet, mutta kyllä olin ylpeä poniäiti. Niin siististi Peppi meni ja poni hoiti homman. Toinen laukannosto vähän myöhästyi, mutta muuten rata sujui hienosti ilman rikkoja. Radan jälkeen kuski oli niin tyytyväinen poniinsa. Tuloksena oli 60,25%. Arvostelu oli aika "löysä", mutta kivahan se vain on näissä pikkukisoissa. Taas sai todeta, että parempaa opetusmestaria ei olisi meidän kohdalle osua. Ihana Possu-poni :)

Tästä on hyvä lähteä kohti uusia seikkailuja! Valitettavasti jännityksestä toimintakyvytön poniäiti jätti kameran autoon eikä saanut yhtään kuvia todistusaineistoksi...