155. Tässäkö se nyt oli...

Viimein olen ehtinyt ottaa Ekkua paremmin työn alle. Mitä enemmän olen ehtinyt sitä työstää ja siihen tutustua sitä enemmän siitä tykkään. Se on herkkä ja kuuliainen ratsastaa, yrittää aina miellyttää ja keskittyykin hyvin. Onhan se jäykkä ja kankea eikä juuri jaksa vielä kantaa itseään, mutta ne pätkät joita se väläyttelee...Olisinpa saanut sen käsiini kymmenen vuotta sitten. Kovasti on edelleen toiveissa, että saisin sille  vielä muutaman käyttövuoden. Vanhasta hevosesta ei kuitenkaan koskaan tiedä, varsinkin kun on ollut ratsastamatta pidempään välillä. Eihän Ekku vielä mikään vanhus poniksi ole. Varovasti ja pikkuhiljaa täytyy edetä.

Viime keskiviikkona oltiin taas mukana Krissen kouluvalkussa. Sielläkin poni on saanut useita huilitaukoja työskentelyn lomassa. Muotoakin vaihdeltiin usein, jottei tietty asento väsytä lihaksia liikaa. Tehtiin taivutuksia volteilla ensin käynnissä, sitten ravissa. Taivutus haettiin hieman lyhyemmällä sisäohjalla, pitämällä käsi sään vieressä kiinni hevosessa. Ilman vetämistä odotettiin, että poni myötää paineelle. Ekku myötäsi samantien ja oli aivan kevyt ohjalle. Vasemmassa kierroksessa se vähän ensin heittäytyi sisäpohjetta vasten, mutta aika nopeaan kylkikin pehmeni. Poni teki niin hienosti taivutukset, että päästiin tekemään myös muodon muutoksia taivutuksessa. Ensin lyhyemmällä kaulalla ja korkeammalla niskalla ja sitten matalassa muodossa pitemmällä kaulalla. Ravissa sama homma. Poni oli niin hieno, se toimi ajatuksella ja oli aivan rento. Taas pääsi fiilistelemään, kun poni toimi lähes ajatuksella. Itselle meinas tulla vähän jopa kylmä...

Laukassa pari kierrosta meni oikein hienosti. Ei edes yritetty pysyä voltilla, vaan mentiin isolla ympyrällä. Laukka oli niin hyvää, tuntui oikein kuinka takaosa teki töitä ja selkä oli liikkeessä mukana. Kunnes se alkoi tehdä oikealla takajallalla "pomppuja", ikään kuin olisi laukkaa vaihtanut. Kun pyysin jatkamaan, alkoi potkia oikeaalla takasella sivulle ja jarruttaa. Annoin sen kävellä ja huilata. Toiseen suuntaan kokeiltiin vielä, mutta sitten alkoi jo pukittaakin. Kaikki ei ole ok. Se ei pukittele muuten vaan. Ei niin toimiva poni ala yhtäkkiä kesken ratsastuksen vastustella ilman syytä. Ensimmäisenä mieleen tuli, et mikä meni rikki, nytkö se hajosi? Ravissakin se liikkui huonosti, joten tulin alas ja kävelytin ponin. Tallissa tsekkasin ponin läpi, mutta en löytänyt mitään arkoja kohtia, kuumotusta tai turvotusta. Levitin kuitenkin arnikaa ristiselkään ja takapolviin. Laukasta jäi sellainen olo, että vika olisi jommassa kummassa.

Luottohierojamme Taru ehti onneksi heti torstai-illalla katsomaan Ekkua. Silloin aamulla se käveli ainakin ihan normaalisti ja tarhassakin liikkui ok. Hieronnassa löytyi sitten reaktio oikean takapolven alapuolelta. Siinä pieni turvotus, myös reisilihas oli kireä. Taru epäili, että takapolvi voisi olla hieman löysä ja joutuu sitten käyttämään reisilihasta enemmän. Jalka on vissiin vähän venähtänyt tms. Hieronnan lisäksi reisi sai vielä laser-hoidon. Sillä jatkettiin myös loppu viikko kaksi kertaa päivässä, laseria, arnikaa ja kävelytystä. Huojentavaa oli kuitenkin, että ei se nyt vielä ainakaan lopullisesti hajonnut. Nyt vaan jatketaan vielä vähän varovaisemmin. Hommaa vaikeuttaa, kun ei tarkkaan tiedä mitä siellä on ollut taustalla joskus tai onko ollut jotain.

Kankun laserointia

Nyt siis on kävelytetty vaan. Outi meni eilen ja edellispäivän menin ilman satulaa. Väistötkin sujui. Laser-hoito ei ole Ekun suosikki homma, mutta sain mä tarhassakin sen hoidettua ponin syödessä. Ekku on kyllä päivä päivältä hurmaavampi. Hyvin pitkälti mun tyylinen poni ratsastettavuudeltaan. Toivottavasti varsoille tulee paljon sitä samaa. Poni alkaa myös olla sopivassa pyöreydessä. Väkirehut olen tiputtanut "normaaliin" annokseen. Enää ei tule ämpärillistä evästä kahdesti päivässä. Soijarouheen jätin vielä mukaan, jotta lihaksille löytyy riittävästi rakennusaineksia, mutta seurataan tilannetta. Tarkoitus ei ole syöttää ponista mitään sotanorsua. Liikunta ei ole kuitenkaan mitään supertehokasta.