151. Tavoitepohdintoja

Surffailin tossa Hippoksen sivuilla ja selvittelin ratsuoripäivien ja suorituskyvynkokeen vaatimuksia, ohjeita ym. Koko ajan olen miettinyt vain suorituskyvynkoetta ja sen vaatimuksia, mutta nyt taas välähti mieleen, että eihän koko kokeeseen pääse ilman, että läpäisee rakennearvostelun. Toinen epäilyksiä herättävä asia on, että hevoset asuvat tallissa koko testien ajan (ke-la). Poistua saa vain erillisellä luvalla ja tallikäyttäytyminenkin arvostellaan. Ja koko lysti maksaa (tai on tänä keväänä maksanut) 650€, jonka lisäksi pitäisi olla röntgenkuvat ennen ilmoittautumista. Ja tottakai niidenkin analysointi maksaa erikseen... Onko mitään mieltä laittaa näin paljon rahaasihen kiinni, jos rakenne ei riitäkään? Tarmolla oli rakennepisteet siellä alarajoilla viime keväänä. Tosin silloin se arvosteltiin connemarajalostukseen soveltuvana. Olisiko pisterivi erilainen ratsuponijalostusta varten arvioitaessa?

Toisaalta haluaisin kovasti sen ratsuoripäivillä näyttää. Varsinkin, kun rotuponioriit ei juurikaan ole suorituskyvynkoetta tehneet. Koska Tarmo ei loista rakenteellaan, toivoisin sen erottuvan läpäisemällä suorituskyvynkokeen. Ja voisihan siitä tulla hienoja ratsuponivarsoja. Itse en kuitenkaan ole suunnitellut tekeväni ratsuponivarsoja. Onko siis mitään järkeä maksaa itsensä kipeäksi siitä ilosta, että se ei mahdollisesti läpäisekään rakennearvostelua. Siihen jääminen harmittaisi eniten, kun se ei olisi edes saanut mahdollisuutta näyttää osaamistaan. Tallikäyttäytyminen koppihoidossa ei myöskään ole sen vahvimpia puolia... Täytyy varmaan kysyä neuvoa joltain viisaammalta rakenteen suhteen. Treenataan nyt edelleen sitä kohti, mutta en ole enää yhtään niin varma tavoitteesta. Se on valtavan suuri summa sijoittaa yhteen näyttelyyn, varsinkin kun ponilla nyt on jo luvat kuitenkin...

Myös Minnin tulevaisuus ja tavoitteet mietityttää. Sen ylläpitäjä on hankkinut oman ponin ja nyt sitten pitäisi päättää mitä Minnin suhteen tehdään. Se ei ole ihan sitä mitä jalostustammalta tai kilpaponilta haen. Jossain vaiheessa se tulee myyntiin, mutta toisaalta tekisi mieli työstää sitä itse jonkin aikaa. Vähän veisi vielä eteenpäin ja hakisi kisatuloksia aluetasolta, yksi varsakin vielä kyllä houkuttaisi ;) Kakessa tuntuu olevan paljon sitä samaa, mitä löytyy Lissun pojilta. Nyt, kun Sissikin on muualla, niin olisi paremmin aikaa työstää sitä eikä Tarmollekaan olisi liian rankkaa mennä kaikkia valkkuja. Katsellaan...

Ekku pääsi tänään ekaa kertaa mukaan Krissen kouluvalkkuun. Olen mennyt sillä vain itsekseni ja aika lyhyitä aikoja, lähinnä askellajit läpi. Ajatuksena oli mennä sen verran kuin poni jaksaa ja hakea neuvoja ongelmakohtiin. Mitään varsinaisia tehtäviä sillä ei oikein pääse tekemään, mutta koko ajan mietin vuotta vanhempaa pv-tamma Sohvia, joka on nyt vajaassa vuodessa muuttunut edukseen ihan valtavasti. Tehtiin ihan perustyöskentelyä, siirtymisiä ja voltteja. Ekku oli oikein reipas ja kuuliainen. Jaksoi työskennelläkin huomattavasti paremmin kuin kuvittelin. Isoin ongelma on kuolaimen alle painuminen. Se on vielä niin voimaton ja tulee ihan tyhjäksi edestä. Paljon tehtiin siis töitä kaulan pyöreyden vähentämiseksi. Vuorotellen haettiin päätä ylemmäs ja alemmas, pääasia, että laukakulma olisi auki ja kaula mahdollisimman suora (nyt siis liian pyöreä). Vasempaan kierrokseen nojasi vähän lavalla sisään, mutta hyviäkin pätkiä tuli. Laukka vähän takkuili alkuun eikä rytmiä meinannut löytyä, mutta pätkittäin takajalatkin taipuivat ja laukka oli oikein pehmeää. Raviakin pääsin vähän työstämään. Nyt vaan koitetaan pitää vanha herra tasaisesti hommissa, jotta se pysyisi vetreänä. Oli kiva kuulla, että se ei ole ihan toivoton tapaus :) Ehkä me ollaan vielä ensi keväänä jossain kisoissa. Treenaaminen on niin paljon kivampaa, kun on joku tavoite.

Tyhjäksi menee...