perjantai 4. lokakuuta 2013

149. Valmentautumista urakalla

Tällä viikolla ollaan treenattu kovasti. Ensin keskiviikkona oli Krissen kouluvalmennus kotona. Harjoiteltiin ihan perusjuttuja ja haettiin poneihin rentoutta. Tarmolla oli alkuun keskittyminen vähän hukassa, mutta kun työstettiin se matalaan muotoon ja selän läpi, niin ponista tuli varsin mukava ratsastaa. Käynti-ravi siirtymiset saatiin rennoiksi, mutta laukka-ravi siirtymisissä tulee vielä helposti kättä vasten. Itsekin jään niin helposti vain vetämään vastaan. Vasemmassa kierroksessa sai olla tarkkana, että lapa ei valu ulos, vaan poni liikkuu suorana. Tarmosta tuli valkun aikana oikein mukava ja kuuliainen. Vähän se väsyi kyllä.

Tostaina oli sitten vuorossa taas hartaasti odotettu Piia Pantsun estevalmennus. Ekana päivänä menin Tarmolla. Tehtiin ensin paljon sileätyöskentelyä, taivutuksia kulmiin, vähän väistöjä ja siirtymisiä. Esteillä tehtiin jumppaa ja käännöksiä. Hyppytehtävätkin oli pitkälti sellaista "estekoulua", tärkeintä oli huolelliset reitit, taivutkset kaarteissa ja suoristukset. Edellisen päivän koulutreenistä oli selvästi hyötyä ja Tarmo oli alusta asti avuilla ja liikkui pyöreänä kuolaimella. Siitä huomasi kyllä rankan viikonlopun ja koulutreenin vaikutuksen ja se oli vähän löysä. Varsinkin pohkeelle oli hieman hidas. Piian mukana poni on hyvin ikäistensä tasolla ja nyt pitäisi ruveta tekemään hienosäätöä. Varsinkin omaan ratsastukseen pitäisi saada lisää vivahteita ja sävyjä, ratsastaa vielä enemmän tunteella ja istunnalla. Nyt jään helposti vain seisomaan jalustimille ja vetämään ohjasta. Pitäisi vahvistaa omaa keskivartaloa, jotta voi ratsastaa vielä paremmin istunnalla, niin sileällä kuin hypätessäkin.

Keskittynyt ponin poikanen
Innolla ja ilmavaralla
 Hypyt Tarmo teki lievästä väsymuksestä huolimatta innolla. Jumppasarja, jossa oli viisi pientä pystyä, aiheutti jännitystä. Muutaman kerran Tarmo kielsi siinä, mutta muutaman toiston jälkeen koko jumppakin meni sujuvasti. Viisas poni :) Loppuun tultiin vielä muutama isompi hyppy pitkällä suoralla lähestymisellä. Ne tuottaa itselle tuskaa, kun paikan arviointi on välillä niin hankalaa. Nytkin tultiin melko pohjaan n. 100 cm okserille, mutta hienosti poni pelasti tilanteen ja meni helposti yli. Koko valmennuksen Tarmo oli niin kiltti poni, ettei olisi samaksi uskonut, joka oli Ruovedellä.

Täällä videopätkää ekan päivän treeneistä. Kiitokset Karitalle. Ihanaa, kun joku jaksaa näitä treenejä käydä kuvailemassa.

Tänään vaihdoin Piian valkkuun ponia, ettei Tarmo väsy liikaa. Se oli eilen niin kiltti ja taitava, että on lomansa ansainnut. Tänään siis alla Rose. Sen selässä olenkin ollut viimeksi breederseissä...Hiukan poni oli taas levoton edestä, varsinkin kun vauhtia ja virtaa olisi riittänyt. Väistöissä koitti ensin vain lähteä juoksemaan, mutta pikkuhiljaa alkoi hyväksyä pohkeetkin. Rosen kanssa jään vielä enemmän ratsastamaan vain kädellä ja siitäkös se suuttuu. Taas siis sama homma, kotiläksynä opetella vaikuttamaan vielä enemmän istunnalla ja vähemmän kädellä. Samaa itsekin aina sanon tunteja pitäessä, että jarruttaa istunnalla, ei kädellä. Se on vain niin vaikea saada omaan tekemiseen ilman, että joku muistuttaa koko ajan. Laukassa tehtiin jonkin verran vastalaukkaa ja yllättävän hyvin Rose jaksoi työskennellä siinä. Tarkkana sai olla, ettei poni mene etupainoiseksi siinä ja takaosa on alla.

Hypyissä poni oli tosi mukava, se pyrki hyvin, laukka pyöri ja muutenkin oli terävänä. Oli tosi kiva hypätä Rosella pitkästä aikaa. Tehtiin erilaisia linjoja ja poni selvitti ne oikein mallikkaasti. Etäisyydet ja paikatkin oli lähes kaikki hyviä. Radalla puhti oli sen verran jo lopussa, että puomeja tuli alas useampia, mutta paikat oli hyviä, rytmi ja kaikki toimi. Jalat ei vaan nousseet riittävästi. Olin poniin tosi tyytyväinen, vaikka Piia totesikin, että mun pitäisi saada kunnon puoliverinen alle ;)  No tänään taas tuntui siltä, että ehkä laitan vaan kaikki ponit pois ja hankin sen yhden hevosen jonnekin täysihoitoon. Niin vähän tulee kiitosta tehdystä työstä ja nähdystä vaivasta. Se on vaan niin turhauttavaa :( Onneksi valkut meni erittäin hyvin.

2 kommenttia:

  1. Niinhän se menee, kiitosta harvemmin saa. Mutta niin hienoja poneja on sinun käsissäsi syntynyt, että musta olis tosi kiva lukea postaus vaikka nuorella ratsastuksesta, hyppäämisestä ym. kuinka olet itse kokenut asioita ja mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Vaikka ranskalaisilla viivoilla, esim. istunnasta, ohjastuntumasta. Sellaista mikä on varmasti sulle peruskauraa, mutta asiaan perehtymättömille se olis hyödyllistä. :)
    Pistä korvan taakse, jos joskus on tekemisen puute :D
    Ja blogissasi tykkään kovasti siitä, että kerrot tosi realistisesti kaikesta, kiitos siitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset kannustuksesta :) Olenkin jo pohtinut, että kirjoittaisin omasta tavasta aloittaa sisäänratsastus ja tämä idea olisi hyvää jatkoa sille. Yritän siis saada puettua omat tavat ja mietteet järkevään ja julkaisukelpoiseen muotoon.

      Poista