Nyt Possu oli ekaa kertaa oikeasti reipas Pepin kanssa ja selvästi innostui. Selvästi poni tiesi mistä on kyse, kun oli sen vuoro lähteä radalle. Vauhti kiihtyi aina radan edetessä, mutta kuskia ei hirvittänyt ja poni oli muuten erittäin siivosti. Ohjat tuppaa edelleen valumaan pitkiksi ja kuskin täytyy päästä vielä paremmin hyppyihin mukaan, mutta niin kiltisti poni meni sinne minne pyydettiin. Oli tosi kiva seurata niin innostunutta pikkuratsastajaa. Vähän äitiä kyllä hirvitti katsoa ratsukon menoa, on niin avuton olo, kun ei voi tehdä mitään. Eikä jatkuvaa neuvomistakaan vissiin katsota kovin hyvällä toisten valmennuksissa ;) Valkun jälkeen Peppi jaksoi hehkuttaa pitkään ja kysellä kaikilta, että näkikö he, kuinka isoja esteitä he hyppäsivät Possun kanssa. Hän myös ilmoitti menevänsä tästä lähtien aina Anna valkkuun. Mitenköhän mun omien treenien nyt käy...Kahta ei ole kyllä varaa maksaa joka kerta mukaan. Tälläkin kertaa Pepin oli tarkoitus mennä mun tilalle valkkuun, mutta monen mutkan jälkeen olin mukana myös, Manulla.
Nyt olen läpiratsastanut jonkin verran noita meidän tallin yksityisiä, kun omia ratsastettavia ei ole ollut kuin Ekku Tarmon viettäessä pientä lomaa. On mukava välillä mennä näillä muillakin, varsinkin Bisse on kiva, kun se osaa paljon ja pienellä työstämisellä sieltä saa ulos vaikka mitä. Myös Manu on palkitseva ratsastaa. Sillä on omat omituisuutensa ja heikkoutensa, mutta kun se alkaa toimia. Se on vaan hieno! Annan valkussakin se yllätti meidät kaikki tekemällä kaikki tehtävät niin mallikkaasti. Mitään se ei kytännyt ja selvästi innostui hyppäämisestä. Itsellekin tuntui helpommalta löytää sen kanssa sopivat ponnistuspaikat ja etäisyydet. Sen rytmi on niin tasainen ja rauhallinen. Valmennus teki hyvää molemmille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti