Viime viikolla käytiin Tarmon kanssa Keravalla katselemassa maastoesteitä. Sielläkin poni toimi hienosti. Alkuun se oli vähän vetelä, mutta tultuaan yhden isomman alashypyn, se heräsi. Hypyn jälkeen kauhea pukki ja kuski ketoon... Onneksi poni ei päässyt irti. Uusintakierroksella alastulo oli maltillisempi eikä poni ihan räjähtänyt. Tämän episodin jälkeen se kuitenkin heräsi ja oli todella terävänä ja innoissaan. Haudallekin se oikein imi ja hyppäsi isolla loikalla yli. Vedelle tullessa piti taas ensin jarrutella kilometrin päästä... Kyllä on haasteellista. Heti, kun ponin saa houkuteltua rantaan asti, se menee kyllä veteen. Ja sen jälkeen kaikki hypyt veteen ja pois sujui ongelmitta. Nyt jopa alashyppy suoraan veteen meni heti ilman, että ponitäti hyppää edellä. Olin kyllä vastassa herkkujen kera ja se määrä, jonka sain päälleni ällöttävää, mudalle haisevaa, limaista lampivettä... YÖK! Taas sai olla tyytyväinen poniin. Vesiongelma on vaan niin haastava.
Keravan reissun perään meillä oli heti Annan kouluvalmennus. Pääsin pitkästä aikaa Sissin kanssa hommiin, kun Olivia oli reissussa. Tehtiin paljon jumppaa avoilla, suluilla ja vastataivutuksilla, jotta saataisiin ponit mahdollisimman notkeiksi kyljistään. Vasen kierros oli taas hankalampi. Ympyrällä käynnissä ja ravissa ero ei ollut niin selkeä vaihdellessa sulun ja vastataivutuksen välillä, mutta suoralla uralla vasen oli selvästi hankalampi. Pitkän sivun alku tultiin avossa ja puolessa välissä vaihdettiin sulkuun. Oikea kierros oli sujuvaa ja rentoa menoa, mutta vasen kierros oli epätasaista, nykivää ja jännittynyttä. Samaa kuviota tehtiin myös laukassa ja vasen oli vielä vähän vaikeampi. Ravissa poni ei liikkunut ihan kunnolla, vaan vasemmalle tahditti heti jännittyessään. Rentoina pätkinä taas liikkui erittäin hyvin ja ravissa oli kiva jousto. Tämä epätietoisuus on niin raastavaa, onko etujalat kipeät, jonka takia se jännittyy vai jännittääkö se jostain muusta syystä ja siksi liikkuu epämääräisesti. Mikä on syy ja mikä seuraus? Eläinlääkärin paperitkin tuli viimein siitä, kun etujalat kuvattiin. Siinäkin kehuttiin kuinka poni liikkuu elastisesti ja puhtaasti, taivutusreaktiot oli 1/5. Huoli painaa silti, kun se ei tunnu selkään niin hyvältä kuin pitäisi.
Tällä viikolla olen päässyt itsekin taas kunnolla treenien pariin. Venlan kanssa ollaan höntsäilty tässä pari viikkoa, köpötelty maastossa tai menty ilman satulaa kentällä. Keskiviikkona oli kuitenkin vuorossa Krissen valmennus. Venlalla oli aika lailla virtaa, esimerkiksi ravi-käynti-siirtymissä saa olla tosi tarkkana, että kävelee. Siirtymisen jälkeen ajatus kohti keskikäyntiä sai tamman liikkumaan rennommin. Laukassa tehtiin aktiivisesti töitä sen suoristamiseksi. Varsinkin oikeassa kierroksessa takapää punkee sisälle. Olen nyt kylläkoittanut yksikseenkin saada Venlaa suoremmaksi kaikissa askellajeissa ja saada oikeaa pohjetta paremmin vielä läpi.
Tänään (tai siis eilen) olin pitkästä aikaa Venlan kanssa hyppäämässä. Ylipäätään hyppäämässä. Alkuun tehtiin voltteja, temponmuutoksia ja avoja. Sama kuvio laukassa. Venla oli vähän taas virtaisa ja jäi helposti loikkimaan paikalleen jalan taakse, kun yritti vähän lyhentää. Vinouteen keskityttiin taas. Hypyt aloitettiin pienillä pystyillä kulmissa. Ensin voltti ensimmäiseen kulmaan pystyn ympäri ja siitä hyppy toisessa kulmassa olevan pystyn yli. Sama toisessa päädyssä. Oikealle taipuminen oli selkeästi haastavampaa. Seuraavaksi pystyt tultiin kaarevalla linjalla neljän askeleen välillä. Nyt oikein korostui oikeaan jalkaan nojaaminen ja väli jäi lyhyeksi. Lähes joka kerta tuli puomi jälkimmäiseltä pystyltä. Meno oli kyllä sellaista räpellystä omalta puolelta. Tauko näkyi taas varsin selvästi. Onneksi hevonen oli hieno. Lopussa mentiin jo 80 cm esteitä, joissa oli mukana mm. aaltolankku ja valkoinen portti. Venla meni todella rohkeasti ja varmasti, vaikka tyyli olikin välillä vapaa. Siitä tulee todella hyvä, kun saadaan molemmat taas rutiinia. Vajaan parin viikon päästä olisikin luvassa Piian valmennus Venlan kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti