Vielä vähän kisapostausta. Nyt vuorossa sunnuntaina Tarmon kanssa Animagi ponicupin osakilpailu 110 cm Hyvinkäällä Riders Inn:ssä. Aiemmin ei ole tullut siellä käytyä, mutta kehuja on kantautunut korviin paljon. Luokka alkoi 9.30, joten päätimme lähteä 6.30 ajamaan, jotta ehditään ajoissa. Tiukille meni silti, kun navigaattori ohjasi meidän Hyvinkään rautatieasemalle... Sielläsitten pähkäiltiin, että mikä uudeksi osoitteeksi. Onneksi kännyköissä on netti ja Riders Inn:in sivuilla oli maininta Hyyppärän hevosurheilualueesta, joten asetimme sen määränpääksi. Samalla tuli Hyvinkää-sightseeing hoidettua. Viimeinen risteys varmistettiin vielä tutuilta, jotka ovat paikalla aiemmin käyneet. Lopulta pääsimme perille, mutta ylimääräistä aikaa ei kyllä jäänyt lainkaan. Paikka oli kyllä hieno! Parkkialue oli vähän ahdas, mutta meitä se ei vielä juurikaan haitannut, kun lähdimme kotiin jo ennen suurinta ruuhkaa.
Verkka oli maneesissa ja tilaa oli hyvin. Poniluokat (pikkuponicup ja ponicup) sisälsivät yhteensä noin 20 ratsukkoa, joten hilliöntä ruuhkaa ei ollut. Tarmo ei säikkynyt lainkaan muita ja keskittyi hyvin. Hypytkin tuli varmasti ja sujuvasti. On ilo katsoa kuinka se on kasvanut näissäkin tilanteissa. Vuosi sitten kaikki verkat oli painajaista, kun poni sinkoili pitkin seiniä paniikissa. Nyt ei merkkiäkään sellaisesta. Radalla sai olla kaksi valmistautuvaa, joten poni ehti hyvin tsekkailla maisemat radan sisältä käsin. Ja taas mua jännitti niin, että kädet tärisi...
Radalla poni oli erittäin hieno. Perusrata puhtaasti, joten tästä pitäisi nyt saada ensimmäinen tulos ratsuoripäiviä ajatellen. Uusinnassa Anni ratsasti pitkät tiet, jotta poni saa vain ehjän ja sujuvan kokemuksen. Aikaa ehtii ratsastaa sitten, kun rutiinia on paljon enemmän tältä tasolta. Yksi puomi kopsahti alas, mutta ei haittaa. Pääasia, että poni tykkää ja tekeminen on sille mielekästä. Hieman se alkoi väsyä radan loppua kohden. Hyppyjä oli kuitenkin 15 eikä me olla näin isoja esteitä menty näin montaa putkeen. Vaikka valkuissa on menty isompaakin rataa, mutta hyppyjä on ollut maksimissaan 6-7 tai sitten pidemmällä radalla isompia esteitä on vain osa.
Lopputuloksena oli kuudes sija, kun neljä sijoittui. Tuplanollia oli vain kaksi ja 0/4-ratoja sitten se kuusi, joista Tarmo oli hitain (ja varmasti nuorin). Nyt siis ohjelmassa kunnonkohotusta. Ennen ei kannata mennä kisoissa kahta pitkää rataa. Onneksi ponille on alkanut ruoka jälleen maistua ja massaa tulee pikkuhiljaa lisää. Samalla energiatasot ja jaksaminenkin paranee. Treeneissä täytyy ottaa myös niitä pidempiä ja isompia ratoja silloin kun kisoja ei ole ihan nurkan takana. Hyvä siitä tulee!
Edit: Unohdin ihan mainita, kuinka radan jälkeen eräs meille ihan vieras nainen tuli kehumaan kuinka kauniisti Anni ratsasti. Kun kuuli valmentajan, sanoi ratsukon olevan erittäin hyvissä käsissä. Aivan ihanaa kuulla tällaista palautetta. Suupielet oli koko porukalla korvissa loppureissun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti