338. Huolta ja haaveilua

Tänään Netalla oli ultra eikä se tiinehtynyt toisellakaan yrityksellä. Mä olen jo ihan täysin luovuttavanut Ekun suhteen. Lissua ollaan vielä tällä viikolla astutettu sillä, mutta kyllä se olisi jo jonkin sortin ihme, jos sieltä tulosta tulisi. Rose on myös astutettu ja tsekkaamatta, mutta tuskin sieltäkään mitään tulee. Olisi ollut enemmän kuin hienoa, että Ekku olisi jättänyt tänne vielä yhden ikäluokan varsoja, mutta ei voi mitään. Vanhalla ei vaan enää onnistu. Kaikkeni olen yrittänyt, mutta se ei vaan riitä. Enää ensi viikko ja sitten Ekku saa paimentaa tammalaumaansa seuraavassa elämässä, jossa kukaan ei ole hänen laumaansa uhkaamassa.

Tarmon tammalta puolestaan tuli hyviä uutisia, tiine! Kaksi tammaa on nyt tiinehtynyt kerrasta. Kolmannelta ei löytynyt alkiota, mutta ei follikkeleitakaan. Eiköhän senkin tilasta saada kuitenkin lähiaikoina selvyys. Huomenna (tänään) haen Netan vielä astutettavaksi ja tällä kertaa Tarmo pääsee hommiin. Jos se nyt tärppää niin ensi vuonna syntyy ensimmäinen Ohana-varsa, jonka molemmat vanhemmat kantavat myös Ohana-nimeä. Se onkin sitten todennäköisesti ainoa varsa ensi vuodelle. Pitäisköhän äkkiä hommata jostain uusi tamma... Isäntä varmaan hyppisi innosta. Yhteen olisin jo tykästynytkin, mutta nyt on vaan pistettävä jäitä hattuun.

Tilanne Salossa ei ainakaan parane. Juuri tuli ilmoitus Microsoftilta, että Salon tehdas lopettaa kokonaan. Nokian jälkeen tänne jäi Microsoftin tuotekehitysyksikkö, mutta nyt sekin loppuu. Hieman vajaa tuhat jää ilman töitä ja mukana on jälleen paljon tuttujakin. Aika näyttää millaiset vaikutukset sillä on alueen hevostoimintaan. Salossahan on hevosia enemmän kuin Ypäjällä ja meiltäkin löytyy puolen tunnin matkan päässä kahdeksan maneesitallia. Syksyn tilanne näyttää vielä hiljaiselta, mutta toivotaan, että talli saataisiin täyteen. Omien vähentämistä olen kuitenkin ajatellut jo ihan tosissani ja verkkoja on levitelty sinne ja tänne. Tottakai koulunkin takia omia kannattaa vähentää, että työmäärä olisi mahdollisimman pieni ja koulu tulisi suoritettua kunnialla loppuun. Reino nyt on ollut myynnissä koko ajan, sitä täytyy tehostaa. Kaijan myymistä olen myös miettinyt. Varsa jäisi kotiin ja Kaijasta tulisi kiva perheponi. Rosen kohdalla olen harkinnut vuokraajaa ja jopa ylläpitoa, jos sopiva poniratsastaja löytyisi. Lissu saa toistaiseksi jäädä. Peppi on kovasti innostunut ratsastamaan sitä, se on hyvässä kunnossa ja pärjää pihatossa pelkällä heinällä (+vähän kauraa ja kivennäiset liikutuksen jälkeen).

Vielä on ratsutettavia riittänyt. Nytkin pihassa on kolme 3-vuotiasta. Kaksi suokkia ja connemara. Vähän aikaa sitten oli yksi russikin virkistämässä muistia. Tänä vuonna on ollut ennätysmäärä näitä sisäänratsastettavia, yhteensä seitsemän maaliskuusta tähän hetkeen. Vähän alkaisi myös omaa kisajalkaa kutittaa. Onneksi Venla alkaa olla siinä vaiheessa, että kohta lähdetään radoille (kunhan se palautuu lomalta). Olisi kiva päästä menemään vähän vaikka nuorten luokkia sen kanssa. Ja kyllähän siihen joku toinenkin hevonen mahtuisi kisakaveriksi. Tarmo ja Sissi on kuitenkin jo niin aktiivisesti ponikuskiensa käytössä, että eipä niistä mulle paljoa jää.

Mehän ollaan melkein sopusuhtaisia tällaisen ison russin kanssa.

Nyt haaveilut sikseen ja unta palloon. Huomenna (siis tänään) on armotonta pakkausta edessä, kun lauantaina pitäisi lähteä kukon laulun aikaan Niinisaloon Tarmon, Annin ja Annin ponin kanssa.