337. Seuraavat varsatarinat

Koska tallilla ei juuri tapahdu mitään tällä hetkellä, niin jatketaan varsatarinoilla. Tajusin, että Tarmon nimen tarina oli jäänyt pois, joten se on nyt lisätty tähän postaukseen.

Vuosi 2010 oli varsaton, joten seuraavana vuonna piti tilanne korjata kahdella astutuksella. Suomessa oli sen kauden astumassa ruotsalainen Hagens Ryan, joka on saanut eirttäin hyviä estearvosteluja ja ollut nuorempana kuulemma varsin kuuma. Snutten päätettiin siis heti viedä sille. Mitä vireämpi ori, sitä parempi meille. Lissulle olin vähän haaveillut Dale Mountain Mistiä uudelleen, mutta sepä ei saanutkaan oripäivillä jatkolupaa. Lopulta Lissukin päätettiin viedä Ryanille Liljendahliin. Stall Rockfieldillä on ollut hyvä vaikutus meidän tammoihin, ne ovat kotiutuneet sieltä aina laakista tiineinä. Lissu siis tuli hyvin kiimaan ja tiinehtyi heti. Oli päätetty aloittaa ajoissa keväällä ja varsan laskettu aika olikin lopulta 1.4. Snutten oli erimieltä kiimaan tulon suhteen. Muutaman viikon oriin vieressä hengailun jälkeen se sai PG-piikin, tuli kiimaan ja saatiin astutettua menestyksekkäästi. Sen verran tamma aikaili, että varsan laskettu aika oli 1.5.

Kevät 2011 oli varsin viileä ja Lissu venyttikin jakautumista kaksi viikkoa. Lenninkään syntymästä en muista mitään muuta kuin silloin oli ensimmäinen lämmin päivä keväällä. Luntakin taisi olla maassa. Lennillä oli hassusti toinen korva hieman lurpallaan. Jotenkin oudossa asennossa varmaan ollut mahassa. Aika nopeaan se suoristui kyllä, mutta veikeältä ponipoika näyttää vauvakuvissaan. Esteponihan siitä Lennistäkin piti tulla ja onhan sillä mahdollisuudet siihen vieläkin. Varsa-aikojen hyppyharjitukset oli varsin lupaavia ja luonne kilpaponille sopiva.

Snutten taas varsoi täysin ajallaan 1.5. mutta tälläkin kertaa salaa. Sen varsomista en päässyt koskaan näkemään, vaan se teki hommat aina vaivihkaa. Tarkastuskäyntien välissä oli maailmaan tullut lähes musta läsipäinen prinsessa. Meillähän ei siis ole mitään valvontakameraa, vaan juoksen pitkin yötä tallissa muutaman tunnin välein tilannetta tarkistamassa. Snutteninkin varsominen oli mennyt hyvin ja varsa oli jo tissillä, kun sen näin ensimmäistä kertaa. Myös Kaijalla oli vähän löysyyttä jaloissa, mutta ei niin paljoa kuin Netalla.

Nimiä varsoille olin jo miettinyt pitkin vuotta. E-varsoja odoteltiin ja lopulta keksin Exellence ja Elegance. Tosin molempien varsojen piti olla oreja (koska pessimisti ei pety). Lempinimet oli Lenni ja Kalle, koska Lenni-Kalle Taipale on ihan mun suosikki. Mutta Snutten menikin pyöräyttämään tammavarsan ja meinasi iskeä paniikki nimen suhteen. Elegance sopi onneksi hyvin tammalle ja nyt kun asiaa miettii, niin eihän se olisi oriille sopinutkaan. Lempimineksi tuli toinen muusikko, Kaija Koo.

Snutten oli myyty ja lähti uuteen kotiin jo Kaija mukanaan loppukesästä. Lissu astutettiin tietysti uudelleen, kun sen päätoiminen virka oli jo tässä vaiheessa siitostamma. Myös 3-vuotiaat Minni ja Netta astutettiin. Lissun valinta oli vanha esteponi Coosheen Finnegan Loviisassa. Minnin kanssa päädyttiin samaan oriiseen. Jos edes jompi kumpi tekisi tammavarsan, joka osoittautuisi estekilpuriksi. Netta sai käyttää palkintoastutuksen oriille Rockfield Scarface.

Lissu ei ensin tiinehtynyt ekalla yrityksellä. Minni puolestaan ei tullut kiimaan millään ja osoittautui todella hankalaksi ultrata. Minni sai kiimapiikin vähän arpomalla, tuli kuitenkin hyvään kiimaan, saatiin ongelmitta astutettua ja tiinehtyikin kerrasta. Netta puolestaan toimi kuin kello. Tuli kiimaan, kun pääsi oriin luo. Oli helppo astuttaa ja tiinehtyi myös kerrasta.

Lissun kanssa kaikki meni sitten ihan kaikkea muuta  kuin hyvin. Toisella yrityksellä se ultrattiin tiineeksi. En kuitenkaan lähtenyt hakemaan sitä heti kotiin, koska olimme menossa Porvooseen connemartreffeille muutaman päivän päästä ja Lissun+Lennin kotiinhaku menisi siinä samalla. Lauantaina piti siis mennä niitä hakemaan, niin perjantaina tuli soitto, että Lissu on ähkyssä ja eläinlääkäri on käynyt sitä jo letkuttamassa ja lääkitsemässä. Myöhemmin päivällä eläinlääkäri kävi uudelleen, kun käännettä parempaan ei ollut. Ja lopulta tuli soitto, että poni on nyt Helsingissä EKK:lla. Edelleen olen superkiitollinen Stall Hagelundin väelle, joka hoiti tilanteen hienosti ja toimittivat ponin hoitoon. Klinikalta lääkärit pitivät meidät hyvin ajan tasalla ja lopulta vaihtoehdot oli lopetus tai leikkaus. Siinä punnitsin vaihtoehtoja kalliin leikkauksen ja orpovarsan välillä ja leikkaukseen päädyttiin. Tuleva varsa ei valitettavasti pysynyt mukana leikkauksen haasteissa, vaan alkio oli hävinnyt. Toipuminen oli muutenkin raskasta, joten uutta astutusta ei edes ajateltu.

Tältä ähkyleikkaushaava näytti reilun kuukauden kuluttua

Netta varsoi ensin. Sekin oli lähes yhtä täsmällinen kuin emänsä ja varsa tuli ajallaan. Netta oli sen verran lähellä seinää ponnistaessaan varsaa ulos, että se ei mahtunut tulemaan. Juoduin siis siirtämään tammaa kesken kaiken. Homma sujui kuitenkin sen jälkeen hyvin. Netta on meillä varsoineista tammoista ainoa, jonka kanss aoli alkuun vähän haasteita iimettämisen kanssa. Netta ei juurikaan arvostanut varsan imemisyrityksiä, vaan vinkui ja koitti aina väistää alta pois. Välillä vähän nosti jalkaakin. Alkuun juoduin pitelemään tammasta kiinni, jotta varsa pääsi imemään, mutta onneksi tilanne rauhoittui muutamassa tunnissa ja tamma huomasi imietyksen olevan ok. Muuten Netta hoiti varsansa esimerkillisesti. Netan varsan kanssa muusikkoteema jatkui ja F-orivarsa oli luontevasti Frederico. Machojen Macho; Reetu.

Minni varsoi laitumelle meidän kouluvalkun aikana. Se oli näyttänyt merkkejä kyllä varsomisesta, mutta ajattelin, että yöllä se vasta tulee. Lähdettiin siis lähitallille Kauppisen Minnan kouluvalkkuun. Kotiin tullessa siinä ysin huitteilla Minni oli jo pystyssä nuolemassa pientä oripoikaa. Ilta oli todella viileä ja varsa alkoi nopeasti täristä. Meidän isäntä nappasi siis varsan syliin ja kantoi sen talliin samalla kun talutin Minnin karsinaansa. Minni oli heti ihan superäiti ja kaikki meni sen jälkeen hyvin. Nimensä varsa sai meidänyhden tapetin mukaan...Meillä oli siis talon laajennus menossa ja yhden tapetin nimi oli Flanagan. Siitä iski idea nimeen, koska isä oli Finnegan. Irish Names-sivuilta löysin vielä muodon Flannacán. Lempinimeksi vääntyi Kake (Randelin).