339. Niinisalossa

Viime viikonloppu vietettiin kenttäkisoissa Niinisalossa. Anni osallistui tutustumisluokkaan Tarmon (ja oman poninsa) kanssa. Ensimmäinen koulustartti oli vasta 11.30, joten päätettiin startata matkaan vasta lauantaina aamulla. Silti lähteä sai jo aamukuuden jälkeen, mutta Tarmon kanssa on sen verran vähän näitä yön yli reissuja takana vaihtelevin kokemuksin, että yhtään ylimääräistä yötä ei haluttu jännittää. Auto pakattiin valmiiksi jo perjantaina ja ponikin pääsi kylpyyn. Ihan käsittämätön määrä  kamaa kahdelle ponille vajaaksi kahdeksi päiväksi. Juuri ja juuri mahduttiin itse kyytiin. Onneksi mukana ei ollut muita. Autoon ei vaan olisi mahtunut enää yhtään mitään. Tarmo sai vielä letitkin perjantai-illalla valmiiksi.

Lauantaina ennen lähtöä Tarmolla oli vielä velvollisuuksiakin hoidettavana ja Netta astutettiin juuri ennen lastaamista. Poni hoiti homman nopeasti ja matkaan päästiin lähes aikataulussa. Kävin hakemassa Annin ja hänen poninsa kyytiin ja matka kohti Niinisaloa alkoi. Matkaan meni aika tarkkaan kolmisen tuntia yhdellä tankkausstopilla. Niinisalossa ajoimme vain kolmesti harhaan, mutta aika nopeaan tajuttiin asia joka kerta eikä ylimääräistä aikaa kulunut kuin ehkä yhteensä kaksi minuuttia. Perillä vietiin ensin Annin poni talliin ja Tarmon kanssa jatkettiin kisa-alueelle. Käytiin ilmoittautumassa ja tsekkaamassa muutenkin tilanne. Sitten ponille vermeet niskaan ja kouluverkkaan. Tarmo oli varsin virtaisa ja joka kerta laukkaan lähtiessä se oli valmiina esteille. harmi, ettei ollut esteverkka... Muista hevosista se ei juurikaan ottanut häiriötä onneksi. Radalla se oli ihan ok. ei mikään superrento ja tasainen, mutta mitään rikkoja ei tullut ja pääasiassa meni hyvin. Muoto oli hieman häilyvä kun välillä se painui kuolaimen alle ja varsinkin siirtymisissä se ei oikein pysynyt kuolaimella. Prosentteja tuli 60,455. Samoilla pisteillä oli lopulta kolme muutakin ratsukkoa...

Kouluradan jälkeen lähdettiin takaisin tallille Annin poni letitykseen ja Tarmon hokkien vääntöön. Pienen painimatsin jälkeen hokit oli alla ja letit päässä sekä pieni tuskanhiki allekirjoittaneella...Ponit koppiin ja takaisin kisa-alueelle. Tarmo meni esteet ensin, joten laitoin sen kuntoon  Annin mennessä kävelemään rataa. Kävelytin ponia odotellessa, joten kuski pääsi suoraan verkkaan ja mä seuraavan ponin laittoon. Ihan en ehtinyt Tarmon koko esterataa näkemään, mutta loppurata oli ainakin sujuva ja poni oikein puhkui intoa. Puhtaasti meni! Radan jälkeen pikaisesti eläinlääkärin tarkastukseen ja ponin vaihto. Annin lähtiessä kouluverkkaan, menin hoitamaan Tarmoa pois.

estekuvat: Piia Mäkelä (piiamakela.pic.fi)

Kun Annin poni oli saanut suoritettua omat osuutensa, veimme ponit takaisin tallille ja palasimme vielä maastoradan kävelyyn. Rata oli aika kiva, mutta Tarmon kohdalla pientä jännitystä aiheutti veden lisäksi sille uudet esteet. Vaikka ollaan käyty keväällä Niinisalossa treenaamassa, niin tuttarin esteitä Tarmo ei ole nähnyt lainkaan. Eniten mietitytti banketti, koska sellaista ei olla Ypäjälläkään menty, tai siis noin isoa. Ypäjän banketti on noin 50 cm korkeuseroilla. Vesi tulisi olemaan paha. Todettiin jo radan kävelyssä, että tuolta se tulee ja tähän se tökkää...rinteen päälle, josta pitäisi vielä laskeutua noin 100 metrin matka alas järven rantaa, että olisi edes lähellä vettä. Esteet kuvina löytyy mm. täältä.

Radan kävelyn jälkeen käytiin tsekkaamassa meidän oma yöpymispaikka "Pose". Ihan siistit armeijan parakit jaba-alueen vieressä. Siitä kierrettiin vielä maastorata kertaalleen ja lähdettiin Kankaanpäähän syömään. Halkeamispisteessa raahauduttiin vielä tallille laittamaan ponit yöpuulle. Tarmokin oli ollut karsinassaan kuin pieni enkeli, ihan kiltisti ja hiljaa. Vähän piti Annin ponille jutella, jos se tuli seinälle luimimaan, mutta ei mitään seinillä kiipeilyä tai hillumista. Siitä aivan rättiväsyneenä omiin iltapuuhiin ja nukkumaan. Aamulla herätys ei onneksi ollut kovin aikaisin. Tallihenkilökunta ruokki ponit aamulla ja Tarmon startti maastoon olisi vasta 13.22.

Könyttiin ylös joskus puoli yhdeksän maissa ja syötiin maittava ja monipuolinen aamupala: karjalanpiirakkaa sulatejuustosiivulla. Siitä pakattiin omat kamat autoon ja lähdettiin taas tallille ponien hoitoon. Käytiin taluttamassa pieni kävelylenkki ja pakattiin suurimmat kamat tallista autoon. Hetkeksi huristeltiin vielä katsomaan vaativan maastoratoja ennen ponien hakua. On se hurjaa touhua jo vaativassa. Ne alashypyt näyttää kaikista kammottavimmilta omaan silmään, mutta niin vaan ne hevoset hyppelivät valtavia pudotuksia alas. Oli se hienoa katseltavaa! Taas näytti tuttarin rata niin pieneltä.Näillä mielikuvilla hakemaan poneja tallilta, pakkaamaan loput kamat autoon ja karsinoiden siivous. Auto oli edelleen aivan täyteen ängetty, vaikka sieltä oli pois kaksi heinäpaalia ja kaksi heinäkassia. Mitenköhän ne mahtui kyytiin tullessa...

Kisaalueella sitten Tarmolle kamat niskaan ja Anni lähti verkkaan. Mä kipittelin kuvausasemiin paikkaan, josta näki esteet 2-5, joten kuten myös ykkösen ja kutosen. Ja taivas, miten jännitti! Se oli niin raastavaa katsoa ratsukoita ja niiden numeroita samalla laskien montako tulee ennen Tarmoa. Se lähti todella hyvällä draivilla liikkeelle. Jotain edistystä kevääseen, jolloin se jarrutti läpi radan 8tai vedelle asti). Kakkoselle tuli kuitenkin yksi kielto, kun vastamaalattua kivilinnakuviota piti kytätä. Siihen tuli kyllä tosi monella kokeneellakin kenttäratsulla kieltoja. Toisella yrityksellä hienosti yli ja sama meno jatkui sinne kutoselle asti. Niin ylittyi banketti ja kaikki ongelmitta.

Tässä linkki videoon näille esteille.

Näiden jälkeen juoksin tien yli lähelle rantaa, jossa näki esteet 10 ja 11 ennen vedelle laskeutumista. Esteet tuli vielä hyvin, mutta siihen mäen päälle poni sitten juurtui... Ei mennyt oikeasta paikasta alas rantaan eikä vähän kauempaakaan. Lopulta poni sentään meni alas, mutta sitten vihellettiin hylky, kun enimmäisaika meni umpeen. Kyllä otti päähän, vaikka olihan tämä arvattavissa. Tarmolla on tapana kivettyä, kun se jännittää tai ei halua tehdä jotain. Mitkään avut eivät vaan mene perille, poni vain jökittää. Uusia ideoita on siis otettava käyttöön. Tarmo pääsi hetkeksi koppiin syömään ja kun kaikki olivat tuttarin radan suorittaneet, mentiin vielä vesitreeneihin.

Mulla oli kumpparit mukana, joten vedin ne jalkaan. Heitin ponille kamat niskaan ja nappasin mysliämpärin mukaan. Taluttaen se käveli suoraan veteen mun perässä ja joka kerta sai haukata mysliä (Build Up on Tarmon uusi lempiherkku!). Se tuli niin luottavaisesti ja mielellään mun kanssa veteen ihan joka kohdasta, että päätin testata Helpon alashyppyäkin. Ihan hetken harkinnan jälkeen poni keräili itsensä ja loikkasi alas! Olin ihan onnesta soikeana. Tehtiin sama useamman kerran ja nyt se tuli jo ihan miettimättä mun perässä alas. Se on jo kohtuullisen kokoinen alashyppy. Anni meni vielä selkään ja ravaili muutamia kertoja veteen ja pois. Ja taas joka kerta vedessä sai haukata mysliä. Lopulta päätettiin kokeilla vielä sitä alashyppyä. Ensin mä taas talutin sen pari kertaa siitä alas Anni selässä ja lopulta se tuli pari kertaa ilman muakin alas! Kyllä oli taitava poni. Se saa aina toivon heräämään, kun treenit menee vedenkin osalta niin hyvin. Kunnes se taas seuraavissa kisoissa kieltää veden läheisyyteen... Mutta ei kai se ikuisesti voi tehdä niin. Nyt mennään lahjonta-taktiikalla ja katsotaan tuleeko tulosta. Eilen poni meni Ypäjälläkin mukisematta veteen, hyppäsi veteen ja tuli alashypynkin mysliämpärin voimalla. Täytyy vaan siirtyä johon porkkanaan tms. jota kuski voi antaa selästä. Ehkä siitä tulee kenttäponi. Ja jos ei vesi ala sujua, niin onneksi on plan B - ratesteet. Niissä se on hyvä anyway.

Kotimatkalle siis Niksulasta ristiriitaisin mielin. Todettiin lähtiessä klassisesti; Paska reissu, mut tulipahan tehtyä! No olihan siinä paljon positiivistakin. Meillä oli kivaa, ekana päivänä ponit suoritti hyvin. Tarmo käyttäytyi kuin enkeli koko reissun ja vesitreenitkin meni hyvin. Yhtä kokemusta taas rikkaampana. Ja oli myös kiva huomata, että varsinaiset tuttarin esteet ei ollut mikään ongelma, vaikkei poni ollutkaan niitä yhtään treenannut. Näissä merkeissä kohti tämän viikonlopun kisoja rataesteillä.