335. Lisää tarinoita varsojen taustoilta

Viimeistä kertaa kisoissa

Kun 2006 loppuvuodesta muutimme tänne, ei seuraavalle kesälle ollut varsoja tulossa. Treenattiin Lissun kanssa vuosi enemmän ja vähemmän aktiivisesti, käytiin mm. hyppäämässä Lissun viimeiset kisat. Parin vuoden treenitauon jälkeenkin se luotsasi meidät 80 cm luokassa voittoon ja 100 cm luokasta tuli myös sijoitus. Edellisenä syksynä muutama connemarakasvattaja teki kimppatilausta joka tammanomistajan unelmasulhasen Dexter Leam Pondin pakastesiemenistä. Poni, joka on kaikin tavoin korrekti rotunsa edustaja ja kilpailee 130 cm tasolla. Koska Lissu on aina ollut henkeen ja vereen esteponi, halusin ehdottomasti myös kokeilla sille tätä oria. Tilasin kaksi annosta eli kahteen kiimaan voisi siementää. Siemenet tuli Orimattilaan, jonne Lissukin raahattiin, kun tuli kiimaan. Se oli oriasemalla muutaman päivän ja sitten haettiin kotiin ultraa odottelemaan. Eikä se tietenkään tiinehtynyt ekalla yrityksellä, joten uusi reissu Orimattilaan. Kotiin tamman sai juuri ennen juhannusta. Kyllä meidän isä oli iloinen, kun ajettiin juhannusruuhkassa vanhaa 1-tietä 30 km/h muutamia kymmeniä kilometrejä. Eikä se tiinehtynyt vieläkään. Unelmavarsa jäi saamatta. Tästä kimppatilauksesta ei Suomeen syntynyt yhtään Dexterin varsaa. Todella sääli.


Koska pakastevarsaa ei saatu aikaan, soitin Rockfield Scarfacen omistajalle ja Lissu vietiin jälleen Liljendahliin. Siellä pääsin ekaa kertaa näkemään astutuksenkin livenä, kun Lissu oli hyvässä kiimassa. Nyt se tiinehtyi laakista. Totesin, että Lissun kanssa ei toiste lähdetä pakastekokeiluihin. Varsinkin, kun siemenet maksoivat noin 500€ ja oriaseman lasku oli 700€. Tuloksena ei mitään! Halpaa lystiä...

Tässä välissä saimme toisen tamman mukaan kuvioihin. Snuttenin meille päätymisestä voi lukea täältä. Kesäkuun alussa syntyi meidän kolmas kasvatti Minni. Lähdettiin isännän kanssa käymään elokuvissa (oliskohan ollut Sinkkuelämää) ja kun tulimme kotiin oli varsa puoliksi syntynyt. Lissu oli otettu sisälle ennen lähtöä, koska osasimme odottaa varsomista, mutta pääsihän se silti yllättämään varsomalla niin "aikaisin". Tämä varsa oli varattu jo ennen syntymää, mutta olin siti ihan fiiliksissä ensimmäisestä tammavarsasta. Minnin nimi on näiden ostajien valikoima.

Snuttenin varsomisen kanssa oltiin hieman pihalla. Se tuli tiineenä ja astutuspaperit oli kaikki Tanskaksi. Niissä oli monia eri päivämääriä enkä oikein saanut selvää mikä olisi viimeinen astutuspäivä. Varsaa odoteltiin siis vasta heinäkuun loppuun. Pieni ylläri oli, kun menin 1.7. aamutalliin ja karsinassa odotti pieni varsa. Kakki vaikutti olevan hyvin, mutta pientä paniikkia aiheutti varsan lötköt jalat. Netta käveli lähes vuohisillaan. Lissun varsoilla ei ole koskaan ollut mitään löysyyttä jaloissa. Eläinlääkäri kuitenkin rauhoitteli, että se on aika yleistä ja jalat vahvistuvat muutamassa päivässä. Tämä varsa oli sievääkin sievempi ja tamma, joten se päätettiin jättää toistaiseksi kotiin erilaisen sukunsa takia. Nimi Cornette tuli emän emältä, joka on Bolle Cornett.

Kumikoipi

Samana keväänä olin jo ajatellut, että Lissu astutetaan nuorella Dale Mountain Mistillä, joka oli juuri hyväksytty oripäivillä. Sille varsalle oli jo nimikin ja kaikki. Sitten kuitenkin Suomeen tuotiin yhdeksi kaudeksi Ruotsista hyppyori Ashfield Cathael Crobdhearg astumaan. Varasin heti Lissulle paikan sille. Snutten päätettiin jättää astuttamatta ja kouluttaa sitä eteenpäin sekä vähän kisata. Lissu vietiin siis Kouvolaan Minnin kanssa, muistaakseni ei varsakiimaan, vaan seuraavaan. Astutukset oli menneet hyvin, mutta Lissu ei vaan tiinehtynyt. Se taidettiin astuttaa kolmeen kiimaan, kunnes tärppäsi. Viimeisen astutuksen jälkeen tamma ja varsa haettiin kotiin juuri ennen Poninäyttelyä. Olin ikionnellinen, kun Lissu viimein ultrattiin tiineeksi, sillä tästä yhdistelmästä tosiaan halusin varsan. Estehyppääjän.

Viime aikoina olen huomannut, että en muista Tarmon syntymää lainkaan. Siitä ei vain ole jäänyt mitään muistikuvia. Silti se on meidän varsoista ainoa, joka ei ole koskaan ollut myynnissä. Sitäkin olen miettiyt, että miksi näin. En kuitenkaan odottanut sen riittävän jalostukseen. Se on ollut alusta asti selvää, että se on esteponi. Meillä oli tuuria, että se hyväksyttiin jalostukseen, joten mulla on syy pitää se kotona. Kasvattaja, kun ei ruunalla oikeen mitään tee. Tarmon syntymän jälkeen Lissua yritettiin siementää Golddigger Laddiella, ekan kerran jo varsakiimaan. Taidettiin kolme yritystä ehtiä ottaa, mutta tyhjäksi se jäi. Se harmitti todella, koska Dixi oli lähdössä Irlantiin astumaan eikä takaisin tulosta ollut vielä tietoa. Varsaton vuosi edessä...

Edit: Tarmon nimen takaa on jäänyt tarina kokonaan pois. Halusin nimeen loppuosan Dash, koska isä on Ash. Pelkkä Dash olisi ollut ihan tylsä ja lyhyt, joten selasin sopivan kuuloisia vaihtoehtoja Irish Names -sivustolta. Sieltä löytyi sopiva nimi Tarmolle: Domhnall; pyhimysten listalta (Dónal), joka tarkoittaa World-Mighty. Sitähän Tarmo on. Lempinimi vain sopi varsalle kuin nakutettu. Se ei siis tule "mistään". Tarmo oli heti Tarmo, alkuun sille naureskeltiin, mutta aika nopeaan kaikki ovat todenneet, että nimi kuvaa sitä valtavan hyvin. 

Tässä Tarmolla on ikää yksi päivä, kuva: Kaisa Kukkanen