329. Back to school

Viime viikolla tuli sähköpostilla ilmoitus, että pääsin Ypäjälle ohjaajalinjalle. Odotukset ei olleet kovin korkealla pääsystä, mutta niin vaan oli nimi toisena listalla. Yhtään en ehtinyt nähdä muiden suorituksia, mutta omiini olin kuitenkin tyytyväinen. Kuitenkin se, että kurssihevoseni on poneja, sai aika paljon epävarmuutta aikaan. No eihän se 10 cm matalampi säkä tee musta sen huonompaa tai parempaa ratsastajaa. Innolla odotan jo koulun alkamista. Selvästi viime kerrasta on riittävästi aikaa. Reilu yhdeksän vuotta sitten lähes vannoin, etten palaisi sinne enää ikinä. Olin varsin kypsä koko opiskeluun ja Hevosopistoon. Mutta aika kultaa muistot tässäkin asiassa ja mieleen on jäänyt oikeastaan vain ne hyvät hetket. Ja hyvät kaverit. Edelleen ollaan nähty saman porukan kesken joka vuosi jonkun luona.

Elokuun puolivälissä sitten starttaa uusintakierros. Onneksi vasta viikkoa lasten koulujen alun jälkeen. Ensi syksynä meillä on kaksi koululaista, joten arjen käyntiin lähteminen vaatii taas uutta totuttelua. Nuorin saa olla näillä näkymin isovanhempien kanssa isännän työpäivien aikana. Varmasti käytännön haasteita tulee, mutta Ypäjä on kuitenkin sen verran lähellä, että tarpeen vaatiessa voin hoitaa aamu- ja iltatallit itse. Haaveena olisi kuitenkin viettää tehokasta "lepokotilomaa" aina lähijaksot paikan päällä. Ihanaa, kun saa syödä kaksi kertaa päivässä lämpimän ruuan jonkun muun tekemänä. Saa nukkua rauhassa keskeytyksettä. Pääsee talvella treenaamaan lämpimissä maneeseissa, jos ei ohjauksessa opiskelujen puolesta, niin Annan valkuissa. Aion ottaa tästä ratsastuksellisesti irti niin paljon kuin ikinä pystyn. Ei musta ratsastuskouluun mitään opea saa, mutta tämä on seuraava askel tällä mun hevosuralla, kunnes keksin jotain muuta. Vähän kuin pääsisi muutaman viikon välein ratsastusleirille... Tai näin ainakin haaveilen.

Totuus voi olla toinen. Jos isännän työvuorot osuu huonosti tai en saa talliapuja kotiin, niin joudun ajelemaan edes takaisin. Siinä menee kuitenkin pari tuntia päivästä hukkaan, kun niitä tunteja on muutenkin liian vähän. Etätehtäviä tulee ja mä olen todella huono niissä...Jätän kaiken aina viime tippaan. Toivottavasti saan ne kaikki hoidettua niin, että pääsen koulusta läpi. Mua ahdistaa jo nyt kaikki tuntisuunnitelmat ja opetusnäytöt ym. Miten se oma jaksaminen sitten riittää, kun sataa mömmöä vaakasuoraan ja kahlataan polvia myöden kurassa pilkkopimeässä. Hommat on hoidettava kotona niin, että pääsee aina lähtemään lähijaksolle. Teet aikataulut joka päivälle, kuka antaa mitkä heinät jne. Ratsastettaviakaan ei voi ottaa paria enempää, että ehtii tehdä niiden kanssa riittävästi lähijaksojen välissä. Lähijaksot kestää onneksi 3-4 päivää, joten ratsastamattomia päiviä ei tule kuin 2-3.

Mukana koulussa reissaa Tarmo ja Sissi lähijakson ohjelman mukaan. Lisäksi olen sopinut Venlan omistajan kanssa, että saan ottaa myös sen mukaan aina lähijaksolle. Ensi keväänä se on jo ihan tykki, kun päästään tehotreeniin talvikaudeksi. Innolla ja kauhulla siis odotetaan miten homma alkaa pyöriä ja kuinka paljon tuskaa ja ahdistusta koulu tuo lisää. Mutta kyllä itseään pitää kehittää ja kouluttaa, jos haluaa pysyä touhussa mukana. Tai mun tapauksessa ehkä päästä siihen touhuun mukaan.