328. Tarmon kisaviikko: Rataesteet

Keskiviikko oli huilipäivä ponilla ja torstaina suunnattiin jälleen auton nokka kohti Ypäjää. Tarmo oli ilmoitettu poniderbyn karsintaan, jossa esteet oli 100 cm ja mukana muutama erikoiseste. Aamun luokissa oli niin paljon lähtijöitä, että luokka alkoi vasta 15.30. Myöhäisempi lähtö oli varsin tervetullut. Sissi oli ilmoitettu mukaan myös kisaviikolle Poniderbyyn koulupuolelle. Ryntäiden patti esti kuitenkin sinne pääsyn, joten Siiseli jäi kotiin sairastamaan. Tyhmää!

Oltiin siis liikkeellä pelkästään Tarmon kanssa. Hokit ruuvattiin paikalleen jo kotona, koska se sujuu noin miljoona kertaa helpommin ponin seistessä käytävällä kiinni kahdelta puolen. Homma oli kyllä muutenkin helpompaa, kun kierteet oli avattu juuri tiistaina. Rauhassa käytiin ensin kävelemässä rata, koska Tarmon vuoro oli vasta joskus 20 ratsukon jälkeen. Nelosena radalla oli ensimmäinen erikoiseste, pullvermann-hauta. Siinä on siis hauta kuopassa ja puomit päällä. Seuraava erikoinen oli kuutonen, banketti ylös ja alas. Kymppinä oli pysty, jonka alla oli hauta. Loput esteistä oli normaaleja rataesteitä, mutta muutamalle oli hieman haastavampi tie. Radassa ei pitänyt olla mitään ihmeellistä, vastaavia esteitä ollaan menty monta, monta kertaa maastoestetreeneissä ja täysin epäröimättä.

Verkassa poni oli ok, ei säikkyilyjä tms. Ehkä vähän löysä, mutta muuten hyvä. Rata alkoi todella hyvin. Yksi, kaksi ja kolme yli puhtaasti hyvässä rytmissä. Pullvermannia lähestyttäessä poni katsoi jo kaukaa, että tonne en muuten ole menossa... Siihen se sitten kielsi ulos. Toisella kerralla niin, että kuskikin luisui kaulan yli maahan. Se siitä sitten. Tuhma poni. No onneksi ei oltu ilmoitettu sitä perjantaille derby-luokkaan. Olisi mennyt rahat hukkaan. Loppuverkkana käytiin vähän kahlaamassa molemmilla lätäköillä ja pitihän se ison veden viereinen hautakin testata. Hienosti poni meni veteen ja haudan. Niistä tuli sentään hyvä mieli.

Seuraavana aamuna pakattiin jälleen Tarmo ja kamat autoon. Vielä yksi rutistus rataesteillä edessä. Tarmo oli ilmoitettu Ponicupiin, jossa korkeus oli samat 100 cm kuin Poniderbyssä, mutta rata olisi varmasti lyhyempi ja helpompi. Arvosteluna oli vielä tyyliarvostelu. Väännettiin siis vielä viime hetkillä ponille letit hokkien lisäksi. Perille ehdittiin juuri katsomaan pikkuponicup, jonka jälkeen poni kuntoon ennen radan kävelyä. Radalla ei ollut kuin kahdeksan estettä. Tämä luokka oli siis täysin oikea valinta. Anna tiesi taas miten kannattaa tehdä. On ihanaa, että tukena on valmentaja, joka osaa aina antaa oikeat neuvot oikeaan paikkaan.

Tarmo oli aika löysä ja rauhallinen verkassa. Hypyt tuli kyllä terävästi ja tarkasti. Radalla poni oli edelleen vetelä ja vähän jalan takana. Ykköselle joutui ratsastamaan aika vahvasti jalalla. Kakkoselle tuli huono paikka, kun poni ei vaan vastannut jalkaan, vaan tuli pohjaan. Koska kaksi ja kolme olivat suhteutetulla välillä, tuli kolmosellekin huono paikka. Olin jo ihan varma, että siinä meni pisteitä niin, että ropisi. Kun vielä kuutoselta tuli puomi alas, niin fiilis ei ollut ihan huipussaan. Oltiin todella yllättyneitä, kun pisteet tuli, 37,5 taitopistettä ja siinä vaiheessa luokassa kolmanneksi. Pitkään poni oli sijoituksessa kiinni, mutta ihan lopussa muutama meni ohi. Kuusi sijoittui, jaetulla kuudennella sijalla oli kaksi ratsukkoa, kuten myös kahdeksannella sijalla. Tarmo oli sitten jaetulla 10.nnellä sijalla. Puomista tuli -2 pistettä, ilman sitähän pisteet olivat oikein hyvät. Pääasia kuitenkin, että poni tuli väsymyksestä huolimatta maaliin edellisen päivän kieltojen jälkeen.

Vihdoin muistin ottaa kameran mukaan, mutta kaikki kuvat on epätarkkoja...

Nyt vähän kevyempää ohjelmaa ennen seuraavia kisoja Salo Horse Showssa. Pari valkkua mahtuu väliin ja muuten aika leppoisaa treeniä.