334. 10 vuotta ja 12 kasvattia

Mä olin niin suunnitellut, että tekisin tämän postauksen, kun merkkipäivä tuli täyteen. No enhän mä mitään siinä juhannushässäköissä muistanut. Unohdin jopa lähettää onnitteluviestin meidän 10-v. Kaapolle. Kymmenen vuotta tuli täyteen 19.6. Silloin syntyi ensimmäinen Ohana-varsa. Nyttemmin niitä on yhteensä 12. Tammoja on viisi, oreina on syntynyt seitsemän ja kuusi näistä elelee ruunana.

En edes muista mistä se lopullinen päätös Lissun varsottamiseen tuli. Olin silloin koulussa Ypäjällä ja poni asusteli kotitallillaan. Kaverini ratsasti sitä viikot ja mulla oli viikonloput. Lissu oli kantakirjattu edellisenä vuonna ja varsonutkin muutamaa vuotta aiemmin. Selailin netistä orivaihtoehtoja aika monta kertaa. Olin jo pitkään ihaillut oria Golddigger Laddie, mutta sen käyttö kaatui kotisivujen ja sähköpostin puuttumiseen. Edelleen vihaan soittelua vieraille ihmisille ja silloin reilu 10 vuotta sitten se oli vielä vaikeampaa. Lopulta päädyin Dixin poikaan Rockfield McBurney. Se näytti kivalta ja omistajaa oli helppo lähestyä. Siinä vaiheessa mulla ei juurikaan ollut mitään kasvatuksellisia tavoitteita tms. Kunhan saisin varsan. Lissu siis koppiin ja äidin ja isän kanssa ajettiin reilun kolmen tunnin matka Liljendahliin. Oli se jännää hoitaa ensimmäistä kertaa näitä juttuja, mutta onneksi oriinpitäjä neuvoi hyvin. Lissu haettiin kiiman jälkeen kotiin odottelemaan ultraa. Tiine se oli kerrasta ja sitten vain odoteltiin.

Varsominen ajoittui mun kesälomaan. Se meni noin viikon yli lasketusta ajasta, mutta varsomisen merkit oli hyvin nähtävissä. Jäimme isännän (joka oli siis edellisenä syksynä joutunut mukaan näihin kuvioihin) kanssa tallille varsomista odottelemaan. Siinä odotellessa kävimme saunassa ja uimassa. Aamuyön tunteina viimein alkoi tapahtua ja näimme koko varsomisen. Se oli kyllä hienoa. Lissu  hoiti homman hyvin ilman apuja. Nopeasti pieni oripoika oli pystyssä ja syömässä. Nimeä olin pohtinut koko vuoden. Siinä vaiheessa ei ollut suunnitelmissa mikään varsinainen kasvatusura, mutta halusin kuitenkin mennä aakkosten mukaan nimien kanssa. Lissun ensimmäinen varsa on nimeltään Cailin O'Cassiopeia, joten halusin jonkun yhteyden siihen. Sieltä löytyi sitten Andromera (tietysti pienen kirjainvirheen kanssa). Kasvattajanimi Ohana taas tuli Disneyn Lilo ja Stich -elokuvasta. Olen aina ollut Disneyn piirrettyjen suuri fani ja sieltä jäi mieleen tämä. Ohana on perhe ja perhe on, että ketään ei hylätä tai jätetä yksin.

Kaapo alle 1 vrk

Varsa oli tietysti kaikkein hienoin ja ihanin. Kaikki sujui hyvin ja ongelmitta. Mulla koulu jatkui ja Lissu oli vähän juoten edelleen, joten halusin tietysti toisen varsan. Nyt oriiksi valikoitui suht lähellä asuva ja hyvin kisoissa pärjännyt Symphatil Hazy Becks. Lissu vietiin sinne jo varsakiimaan, mutta Lissu oli sitämieltä, että siihen ei kyllä astuta. Ensimmäiset vastoinkäymiset tuli siis tässä vaiheessa, että ei kaikki aina menekään kuin strömsössä. Lissu tuli kotiin ja sai kiimapiikin. Muutaman päivän päästä se vietiin taas takaisin oriille, mutta se ei näyttänyt kiimaa vieläkään. Se hengaili siellä jonkin aikaa, kunnes alettiin jo miettiä siementämistä. Se vaan kiukutteli oriille koko ajan. Lissu on aina ollut aika hysteerinen varsojensa perään ensimmäisen kuukauden. Lopulta se tuli kuitenkin luonnostan kiimaan ja saatiin astutettua ongelmitta. Kotiin se haettiin Vermon poninäyttelyn kautta. Sieltä saalistettiin suoraan laitumelta ja ajettiin Vermoon pesemään poneja näyttelykuntoon. Tiineeksi Lissu jäi heti.

Seuraavana keväänä meille syntyi huhtikuussa oma vauva. Asuttiin Tampereella ja Lissu oli Paimiossa edelleen omalla tallillaan. Kesäkuun lopulla se varsoi vähän yllättäen laitumelle ruunikon oripojan. Nimeksi sille tuli Becksham, koska olihan silloin käynnissä jalkapallon MM-kisat ja isä oli Becks. Varsa oli varsin villi ja hankala saalistaa, kun oli vapaana syntynyt. Ehdin siinä jo panikoida, mitä teen nyt neljän ponin kanssa. Pelastava enkeli saapui kuitenkin ja Taavi vaihtoi omistajaa alle viikon ikäisenä, kun hyvä ystäväni osti sen. Kesän aikana muutettiin itsekin Tampereelta takaisin Paimioon ja ponien hoito onnistui taas hyvin. Siihen oli tarkoitus jäädä toistaiseksi, joten Lissuakaan ei astutettu uudelleen.

Pikku-Taavi

Syksyllä isäntä kuitenkin löysi meille tämän nykyisen paikan yövuorossa netissä surffaillessaan ja joulukuussa pääsimme muuttamaan neljän ponin kanssa. Omia oli Lissu, Kaapo ja Lilli. Lisäksi Taavi seurasi mukana. Oman paikan löytymisen jälkeen kasvatus on alkanut aktiivisemmin. Silloin Tampereella ja Paimiossa kerrostalossa asuessa ja ensimmäisen oman varsan myötä aloin myös osallistua aktiivisemmin netin connemarakeskusteluihin sekä yhdistyksen toimintaan. Pikkuhiljaa sitä on vajottu syvemmälle ja syvemmälle. Nyt ollaan jo niin syvällä, että tästä on vaikeaa edes kuvitella jotain muuta. Edelleen orivalintojen teko, ultrausten jännittäminen, varsojen syntymät sekä muun connemaraväen kanssa tapaamiset ovat ehkä parasta mitä tiedän. Kasvatus on kaikkien tuskastelujenkin jälkeen ihan parasta tässä hevoshommassa.

Kiinnostaako lukea tarinat myös muiden varsojen/orivalintojen taustalta?