Tämän kesän piti mennä niin paljon paremmin kuin viime kesän. Ekun siemenen tiheys on kasvanut ja siittiöt liikkuu hyvin. Se on joo laihtunut, mutta ei ihan luurangoksi kuitenkaan. Itse astutuksetkin on sujunut hyvin. Pääsääntöisesti se on ollut yksi hyppy per tamma per päivä ja homma hoidettu. Viime kesänähän hyppyjä saattoi olla 10-15 per kerta, kun ori ei vaan osunut oikeaan koloon. Voisi siis kuvitella, että kaikki olisi hyvin, mutta ei. Kolme tammaa on ultrattu tyhjiksi. No yksi on Lissu, jossa on varmaan jo tammassakin vikaa, mutta Netta ja Rose. Molemmat nuoria, hyväkuntoisia, kerran varsoneita tammoja. Ja tyhjiä.
Netan kanssa meillä on uusintakierros meneillään, mutta Rose päätti olla näyttämättä kiimaa lainkaan, joten se meni ohi. Viime viikolla eläinlääkäri kävi ultraamassa keskiviikkona, jolloin sillä oli noin 4 cm follikkeli. Piti siis parissa päivässä olla astutuskunnossa, vaan tammapa oli ihan eri mieltä. Ei merkkiäkään mistään kimmasta, vaikka ori on metrin päässä, kun sitten tällä viikolla ultrattiin uudestaan, niin ohihan se jo oli. Kyllä otti päähän, kun muutenkin on vaikea saada tammat tiineiksi, niin kiiman ohi meneminen ei ainakaan helpota asiaa. Onneksi noita vieraita tammoja on osattu lukea ja seurata oikein, joten ne on saatu astutettua.
Tää on vaan niin masentavaa, kun kaikkesi yrität ja mikään ei auta. Mä alan olla ihan neuvoton Ekun suhteen. Samalla kyllä vaan vahvistuu ajatus sen poislaitosta. Se stressaa, se on kallis syöttää, se ei saa tammoja tiineeksi eikä sille oikein ole muutakaan käyttöä. Myydä en vanhaa hevosta enää aio enkä edes antaa eteenpäin. Se stressaa valtavasti kaikkia muutoksia. Jo pelkkä karsinan tai tarhan vaihto kaataa sen maailman. Ja riittää, että sen vaihdon tekee joku toinen hevonen Ekun näköeteäisyydellä. Mulla ei ole mahdollisuutta värvätä sille omaa tammalaumaa ympärivuoden niin, että kukaan ei poistu sieltä minnekään. Nyt se on suht ok, kun saa laiduntaa tammojen vieressä, mutta noi laidunlohkot tässä kotipihassa alkaa olla kaluttu ja lopuista pitäisi saada heinää talveksi. En keksi enää mitään, millä voisin tilannetta parantaa tiinehdyttämisen ja oriin elämisen kannalta. On tää epäkiitollista hommaa...
 |
| Ekku ja Ekun naiset |
Toinen murheenkryyni on Tarmo. Hemmetin nirsoilija, jolle ei kelpaa mikään. Se alkaa muistuttaa puolestaan loimenkuivatustelinettä. Se ei juokse eikä vaella, vaan on pääasiassa hyvin rauhassa tarhassaan. Se on rauhallinen ratsastaa ja keskittyy hommiinsa. Kaikin tavoin lunkin oloinen. Saahan sekin jotain hepuleita, mutta suurin osa on leppoisaa hengailua. Mutta kun se ei syö. Nyt ollaan niitetty tuoretta ruohoa naaman eteen reilusti, mutta sekään ei kaikki uppoa. Jälleen aloitetaan kokeilemaan kaikki rehut läpi, mikä menisi alas. Nyt testissä pari mysliä, joissa syöttömäärät aika pienet. Heinää vaan pitäisi mennä enemmän ennen kuin on vatsahaava. Laihuus alkaa vaikuttaa myös ratsastamiseen, kun energiaa ei vaan ole. Ruoka ei riitä edes kropan ylläpitoon, saati treeniin. Treeniä onkin kevennetty jo paljon. Pääasiassa ilman satulaa maastokävelyitä, valmennus noin kerran viikossa. Kisojakin täytyy vähentää. Ensi viikolla hypätään yksi metrin luokka Salo Horse Showssa, mutta sitten seuraava on vasta Niinisalon kenttäkisat 12.7. Toivon todella, että Ekun kuvioista poistuminen vaikuttaisi sitten tähänkin. Muuten täytyy varmaan alkaa miettiä ruunausta. Ei voi pitää kilpaponia, jolla ei ole energiaa tehdä töitä ja jolla ei pysy liha yhtään luiden päällä. Päälisin puolin tilanne on kuitenkin rauhallinen. Pojat on eri puolilla tonttia omien tammojensa vieressä eiätkä juuri edes näe toisiaan. Kyllä tässä alkaa jo syksyä odottaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti