330. Juhannusylläri

Itse varsa ei niinkään ollut ylläri, mutta se millainen varsa sieltä sitten tulikaan...

Eilen aamulla, kun vein Kaijaa ulos, sillä oli selkeät vahatipat. Päivällä se oli ihan normaalin oloinen tarhassa, söi ja möllötti. Olin kuitenkin melko varma, että yön aikana varsoo, joten laitoin olejat karsinaan ja otin sen kesken juhannuksen vieton (oltiin siis kotona muutaman kaveriperhaan kanssa) jo sisälle. Vahatipat oli poissa siinä vaiheessa. Ihan rauhassa se oli, kunnes, joskus puoli 11 maissa saatiin lapset nukkamaan ja viimeiset vieraat lähti. Kävin katsomassa tissejä ja niissä oli maitotipat. Tamma myös hikoili ja puuskutti. Varsominen siis oli käynnistynyt. Se kävi makuulla pari kertaa, mutta rauhoittui taas. Välissä käytiin astuttamassa Lissu ja niitin Tarmolle ruohoa. Jäin tietysti talliin Kaijaa vahtimaan, kun oli taas makuulla. parissa minuutissa meni vedet ja tamma alkoikin ponnistaa. Jotenkin se on aina yhtä jännää nähdä koko varsominen. Ja edellisestä kerrasta oli vajaa kuukausi, kun yksärinä meillä asuva vuono varsoi.

Alkuun Kaija asettui niin, ettei meinannut nähdä mitään kunnolla, mutta se nousi vielä kertaalleen ylös ja asettui oikein hyvin katsojia ajatellen. Varsominen sujui hyvin. Varsa tuli ulos normaalisti etujalat edellä. Kaksi ihan valkoista jalkaa. Sitten vaaleanpunainen turpa, jossa mustia pikkuja. Lähes koko pää oli vaaleanpunainen. Ensimmäinen ajatus oli, että voi ei, ei sillä voi olla noin isoja merkkejä! Kävin auttamassa kalvot auki varsan päältä ja Kaija veti henkeä rankan suorituksen jälkeen. Varsa oli heti utelias ja nojautui vasten, kun kuivatin sitä olkitupoilla. Piti tietysti heti tarkistaa kumpi tuli. Tamma! Ihan uskomatonta, kaksi tammaa! Meillä on aiemmin tullut vain kolme tammaa ja nyt kaksi lisää. Vähän väri kyllä epäilytti. Ihan ensin se näytti kirjavalta. Sitten siinä oli nähtävillä ruunivoikkoa ja pikkuhiljaa karvan kuivuessa päädyttiin rautiaaseen. Alkuun olin tyytyväinen, että se todennäköisesti kimoutuu, mutta nytjo harmittaa. Tämän väristä connemaravarsaa en ole ikinä nähnyt.

Näissä kännyotoksissa karva on vielä märkä

Tissin löytäminen oli haastavaa eikä jalatkaan oikein totelleet, mutta lopulta kaikki pakolliset kuviot onnistui. Vähän juotettiin maitoa ruiskulla, jotta jaksaa etsiä nisää. Välissä kävin nukkumassa muutaman tunnin ja sitten vielä tarkistamassa juomisen uudelleen aamuyöllä. Silloin tissittely oli hyvin hallussa ja pikkuneiti kovin reipas. Ammutallissa pistin kaksikon vähäksi aikaa ulos ennen sateen alkua, jotta saadaan karsina siivottua ja kunnon kuvia päivän valossa. Armoton väriarvuuttelu alkoi tietysti jo yöllä facessa.

On se hassun värinen ja sellainen koipeliini. Myös jaloissa on samanlaista "vetelyyttä" mitä muillakin tämän tammalinjan lapsilla meillä on ollut.  Tämä varsa on suurilinjaosempi, mutta kevyempi. Jännityksellä odotellaan millainen prinsessa hänestä kasvaa. Alapuolella vertailuksi kuva Hillasta saman ikäisenä.

Voi kyllä olla, että tästä lapsesta täytyy geenitesti ottaa ihan mielenkiinnon vuoksi, jotta väri selviää. Pohja on rautias ja kimo siitä tulee, mutta mihin värit on kadonneet. Ekana mieleen tulee, joku paint-väritys. Sabino, Splashed White tms. Isot merkit, jotka jatkuu ylös asti sekakarvana. Päistärikköä on epäilty kovin, mutta mun silmään se ihan siltäkään näytä. Kaijan puolelta päistärikköä ei ainakaan tule, mutta Ekusta nyt ei voi mennä vannomaan. Siltikään tää ei mun mielestä ole päistärikkö. Sekin pohdituttaa, onko tämä kuitenkin ihan hyväksyttävä väri. Ja  minkä värisiä varsoja tästä sitten saadaankaan, kun sen aika koittaa.

Julmasti tietty heti vertaan näitä tämän vuoden varsoja keskenään. Mun silmää Hilla miellyttää enemmän. Se oli jotenkin heti valmiimpi ja napakampi. Tosin sen vanhemmat on myös enemmän suosikkeja... No aika näyttää mitä tytöistä tulee ja miten he kehittyy. Varmaan molemmat saa jäädä tähän ja katsellaan päivä kerrallaan. Nimeksi varsalle tulee muuten Ohana Highlight eli Lilja.