Tällä viikolla ollaan vietetty aikaa Ypäjällä kisaviikon merkeissä aktiivisesti. Autossa on istuttu kilometri, jos toinenkin. Ensin sunnuntaina Luvian reissu, maanantaina tehtiin "pikku" road trip Lappeenrantaan (jonne tuli siis ajamista 618 km ja aikaa meni 10h) yhden ponin hakuun ja tiistaina siis Ypäjälle. Anni ja Tarmo osallistuivat Ponien Helppoon, joka on siis samantasoinen kuin tutustumisluokka, mutta koulu ja rataesteet olivat vähän vaikeampia kuin ihan normituttarissa.
Poniluokka oli viimeisenä, joten ihan kukonlaulun aikaan ei tarvinnut lähteä. Poniluokassa oli lähtijöitä alunperin kymmenen, joista Anni siis kahdesti, mutta poisjääntejä oli neljä. Meillä oli siis tiedossa varsin hektinen päivä ja poneja vaihdeltiin lennosta joka välissä. Anni siis meni Tarmon lisäksi myös omalla ponillaan.
Kouluohjelmana oli He B FEI:n kenttäkilpailuohjelma poneille 1993. Anni oli eka ja vika lähtijä, mutta ohjelma on onneksi sen verran pitkä, että Tarmollekin jäi hyvin verkka-aikaa. Poni meni hyvin tasaisesti ja siististi. Ei mitään WOW-efektiä, mutta pikkuhiljaa päästään työstämään laatua tekemiseen, kun tasaisuus ja rentous alkaa olla olemassa. Yksi käyntinosto tuli ravin kautta, mutta muuten meno oli rikkeetöntä. Prosentteja Tarmo sai 61,09 ja sillä sijoitus oli viimeinen eli jaettu 5. Luokassa oli kuitenkin hirmu tasaista, sillä Anni johti luokkaa omallaan 63,70% tuloksella. Kaikki luokan ratsukot oli siis neljän virhepisteen sisällä.
Kouluosuuden jälkeen alkoi armoton painimatsi hokkien kanssa. Rataesteet hypättiin Derby-kentällä, joten hokitus tuli tähän väliin. Se on kyllä niitä hommia, joita vihaan todella. Tarmo on todella ärsyttävä jo kavioiden putsauksessa. Se ei varsinaisesti tee mitään, mutta koko ajan pitää heilua ja huojua joka suuntaan. Vähän koittaa nykiä ja nojata. Nyt varsinkin, kun hokkeja ei olla tarvittu hetkeen, niin reikien tyhjäksi kaivelu ja kierteiden avaus oli työlästä. Mutta hokit saatiin alle ja esteverkkaan. Toimihenkilöt jo etsivät meitä, kun kahden ponin hokitukseen ja kamojen vaihtoon menee väistämättä aikaa. Pikaverkka ja radalle. Ponin vaihto, toinen pikaverkka ja toinen rata. Molemmat nollilla oikein sujuvilla radoilla. Puhtaita rataesteitä oli vain kolme, joten Tarmon sijoitus nousi kolmanneksi. Sijoilta yksi ja kolme siis maastoon. Ei voinut kuin olla tyytyväinen kisaan tähän asti.
Esteiden jälkeen ponit pääsi huilaamaan ja syömään koppeihinsa ja me käytiin kiertämässä maastorata pariin kertaan. Alku oli aika sama kuin toukokuun kisoissa. Lähtö Päivärinteen pellolta, jossa tukki ykkösenä. Kakkonen oli punainen puolikaari risuilla ja kolmonen pieni mökki/katto. Tällä kertaa pelottavalla tiellä tai ihan sen läheisyydessä ei ollut estettä, joten näiden suhteen ei pitäisi olla ongelmaa. Nelonen oli ensimmäinen vähän hankalamman oloinen este. Pellolla olevan pikkuhaudan päälle oli viritelty tukki, jolloin se oli trakehner. Viitonen oli trippeli ratapölkyistä ja kuutonen tukki. Tämän jälkeen laukattiin pitkä mäki ylös isolle vedelle, jossa oli pakollinen portti. Veden jälkeen hypättiin rannassa tukki ja siitä kasille, joka oli laituri. Siinä haastavinta oli valkoiseksi maalatut reunat. Tarmo on treeneissä hypännyt sen aina tosi kaukaa ja isosti, mutta kuitenkin epäröimättä. Taas välissä pidempi laukkapätkä, jonka jälkeen tuli tehtävä, jossa ensin kulma, 5-6 laukkaa, kapea nuolenpää ja taas muutama laukka, jonka jälkeen alashyppy. Pitkä laukka pätkä taas pinelle vedelle, jossa oli radan ylivoimaisesti pahin este. Vene, joka oli maalattu sinivalkoiseksi ja asetettu niin, että hevonen luulee joutuvansa hyppäämään veteen. Kävelyssä jo sanoin Annille, että siihen saa ottaa yhden kiellon, mutta muut pitää selvitä. Tiedettiin siis hyvin, että se on Tarmolle ongelma. Veneen jälkeen taas pakollinen portti veteen ja sieltä vielä laitumelle, jossa este 13 oli pikkukatto (kuten 3). Neljätoista ja viistoista muodostivat neljän laukan suhteutetun kaarevalla uralla kahdesta mökistä ja viimeinen este oli massiivinen tukki. Rata oli pidempi kuin toukokuussa, mutta muuten helpompi.
Ponit lähti taas viimeisenä, joten ehdittiin katsoa muutamia ratsukoita ennen verkkaan lähtöä. Pikkuvedellä tuli muutamia kieltoja siihen veneelle, mutta muuten ratsukot selvisivät hyvin. Sitten vaan poneille taas kamat niskaan ja verkkaamaan. Anni sai onneksi Tarmolle sovittua lisäaikaa verkaan, kun starttien väli oli vain 10 min, josta reilu 3 min meni jo rataan. Itse näin radasta esteet 1-3 ja sitten ison veden pakollisen portin, tukin ja laiturin. Poni lähti sujuvasti ja eteni hienosti alusta asti. Siinä kun juoksin kolmosen jälkeen vedelle, niin metsästä kuului vain vihellys ja sen perään aina "Hieno poni!" Vaikkei nähnyt, niin kuuli, että hyvin menee. Vedelle tullessa Tarmo taas jarrutti heti mäen päällä raviin, mutta meni kuitenkin suoraan ravissa veteen! Jes! Se edistyy sittenkin. Myös tukki ja laituri ongelmitta. Sitten ei voinut kuin jännittää. Kuuntelin kuulutuksia ja yhden kiellon se otti veneelle, mutta pääsi maaliin! Ihan mahtavaa. Tavoite oli päästä maastosta maaliin ja se tehtiin. Siinä ei yksi kielto ja yliaika tuntunut missään, kun poni meni veteen ja vielä kahdesti ilman jarrutteluja. Kasvattaja/omistaja ja ratsastaja olivat aivan fiiliksissä. Tästä tämä lähtee! Muut meni tietty puhtaan maaston ja Tarmo tippui viimeiseksi, mutta ei haittaa. Se on aika paljon nuorempi ja kokemattomampi kuin muut eikä ratsukollakaan ole yhteistyötä vielä edes vuotta takana. Omalla ponillaan Anni nappasi luokan voiton.
Ei siis ihan turha reissu, vaikka pitkä päivä olikin. Kamera myös unohtui kotiin, joten todistusaineistoa ei ole omasta takaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti