293. Kuulumiskooste

Kuluneet kaksi viikkoa ollaan taas menty kieli pitkällä paikasta toiseen. Tälläkin viikolla olen useampana iltana jättänyt läppärin kokonaan avaamatta ja mennyt nukkumaan jo ennen yhtätoista, mikä on siis ollut todella harvinaista jo pidemmän aikaa. Autossakin on muutama kilometri istuttu, kun ohjelmassaon ollut Poninäyttely-yhdistyksen kokousta Espoossa ja kaksi päivää Warwick McLeanin ja William Matthewn työskentelyn seuraamista Hämeenlinnassa Aulangolla. Lyhyempiä reissuja on sitten joka viikkon valkut ja nyt olen käynyt kaksi kertaa viikossa läpiratsastamassa hevosia ratsastuskoululla. Kotipihassa ratsastettavia on nyt omien lisäksi kolme ja yksi ajoponi. Pakettia sekoittaa vielä lisää kaikki lasten harrastukset, jotka on vuoden vaihteen lähteneet täysillä pyörimään.

Tekemistä helpottaa paljon päivien pidentyminen. On ihanaa lähteä vielä neljältä maastoon ja palata reilun tunnin lenkiltä valoisalla myös kotiin. Luntakin on viimein saatu ja joka paikassa pystyy taas työskentelemään kaikilla hevosilla kaikissa askellajeissa. Hankitreenejäkin ollaan päästy tekemään, kun pelloilla on kunnolla lunta. Stressitaso laskee heti, kun pääsee tekemään töitä hevosten kanssa, jotka on siä varten tähän tuotu. Yksi on viettänyt tämän viikon rokotuslomaa ja sille tuli vielä pattikin pistokohtaan, mutta onneksi se on laskemaan päin. Ensi viikolla siis back in business. Kärryponi toimii kuten kärryponin pitääkin ja ratsuopeissakin ollaan hyvällä mallilla, seuraavaksi pitäisi laukata, mutta tarvitaan joku näistä tallin rohkeammista pikkutytöistä selkään, kun Peppi on sen verran arka. Muutkin ratsastettavat on oiken hyvällä mallilla. Eilen molemmilta löytyi oikea laukka ja ravi alkaa rullata eteen päin ilman jarrutteluja. Warwickin klinikka toi mukanaa hyviä työkaluja, intoa ja itseluottamusta tekemiseen, että hevosetkin toimii heti. Koitan ehtiä kirjoittaa ajatuksia itse klinikasta omaksi postaukseksi jossain välissä. Se oli HYVÄ!

Kärryponiini

 Viime viikon estevalkussa toimin edelleen vain huoltojoukkoina, kun tytöt oli poneilla mukana. Sissillä oli testissä uudet gägit nyt ekaa kertaa ja se oli ihan eri poni. Annan kanssa todettiinkin, että miksei me näitä tajuttu heti ottaa käyttöön, kun ensin hakattiin päätä seinään muutama kuukausi... Sissi ei rynninyt yhtään esteille, ei vetänyt päätä ja lapoja alas, vaan pysyi takaosalla ilman kiskomista. Se vaikutti myös tyytyväiseltä, ei vastustelua tms. vaan hyvin kuuliainen ja ryhdikäs poni. Kääntöpuolena kieltoja tuli kyllä aika monta, kun poni ei enää ottanutkaan ohjia omiin käsiinsä, vaan tarvitsikin kuskin apuja ja jalkoja. Aiemmin on riittänyt, että istuu kyydissä ja osuu esteelle, kun se lähtee ryntäämään täysillä. Nyt olisikin tarvittu enemmän silmää ponnistupaikkoihin ja vahvaa jalkaa rohkaisemaan ponia ylittämään ne vähän isommatkin esteet. Sissi kun oli vähän sitä mieltä, ettei kykene ylittämään 90 cm okseria, jos ei saa tulla täysiä. Ensi kerralla otetaan kahdet ohjat kokeiluun, jotta saadaan vähemmän painetta ohjaan, mutta gägi-vaikutus saadaan käyttöön tilanteen niin vaatiessa. Myös kieltämisiin tuli hyviä vinkkejä Warwickin klinikalta, joten niitä päästään varmaan toteuttamaan ensi torstaina. Tarmo hyppäsi omaan varmaan tapaansa. Itse rata oli siellä noin metrissä, joka menee ihan rutiinilla ja loppuun vielä neljän esteen rata 110 cm korkeudella, joka meni yhtä helposti kuin aiempikin rata.

Tällä viikolla pääsin itsekin pitkästä aikaa valkkuun, tosin koulutreeneihin. Krissen valkut on ollut nyt tauolla, kun Annan kouluvalkut alkoi. Pääsee kunnon pohjalle sitten joka viikko. Jatkossa Krisse käy meitä kotona treenaamassa esteviikkoina, mutta viime viikolla Anna oli poikkeuksellisesti tietty keskiviikkona, jolloin Krisse jouduttiin perumaan. Tarmo oli tosi hyvä torstain Annan koulutreenissä. Vasemmalle jalalle se on vähän kuurompi, mutta parani työstettäessä. Tehtiin töitä hyvin matalassa muodossa, jotta saadaan liike kulkemaan läpi selän mahdollisimman rennosti. Alkuun vastataivutukset ympyrällä vasemman jalan ympäri oli tosi vaikeita, mutta lopussa nekin meni helposti. Tarmo teki myös hyvin raviväistöt, avot ja vastalaukat. Ehkä siitä vielä kouluponi(kin) tulee.

Kaikki muu menee oikeastaan oikein hyvin, paitsi Sissi. Eilen menin sillä kentällä ja se oli niin huono, että teki mieli itkeä! Työstin sitä varmaan puolitoista tuntia eikä se juuri paremmaksi tullut. Se puree edelleen kiinni vasemmalle todella kovin, vaikka hampaat on nyt huollettu ihan viimeisen päälle. Mulla oli leveämpi satulakin, kun oma on jäänyt aavistuksen ahtaaksi. En sitten tiedä missä mättää. Pohja oli huono, kun tuli tilsaa. Käynnissäkin se vain kipitti etujaloilla eikä kunnollista tahtia ja rytmiä löytynyt millään. Ravissa askellus meni ihan passimaiseksi heti, kun alettiin pyytää jotain. Laukkakin oli vähän rytmitöntä ja paikoin jopa nelitahtista. Askellejeihin vaikuttaa kyllä paljon rentous, joka puuttuu. En vaan saa edelleenkään siihen kunnon otetta eikä poni uskalla rentoutua kunnolla. Asiaa ei helpota oman vasemman käden totaaliväsyminen ja sitä kautta passiiviseksi ja kovaksi tuleminen. Hermotkin taisi olla aika kireällä... Oman ratsastajansa kanssa se on rennompi, mutta ei kunnolla läpi kuitenkaan. Hyviä pätkiä tulee molempien kanssa, mutta ne kestää pari askelta ja taas poni häviää. Ajattelin ensi viikolla käydä sen kanssa jossain maneesilla ratsastamassa, jotta näkee pohjan vaikutuksen liikkeeseen. Aloin jo miettiä, että onko etuset rasittuneet ja se ontuukin molempia, niin ettei sitä kunnolla huomaa. Paremmalla pohjalla voisi päästä sulkemaan sitä mahdollisuutta pois. Täytyy varmaan koittaa ehtiä ottaa mös sellainen tiiviimpi ratsastuskuuri, että menen muutaman päivän sillä putkeen. Voisin saada ssen paremmin rennoksi ja sitä kautta myös niskasta läpi. Myös hieroja täytyy varmaan pyytää sitä katsomaan. Jos se ei ollut jo oikealta jumissa, niin tällä vastustamisella viimeistään jumiutuu...Mulla on niin ikävä sitä Sissiä, joka sopi täydellisesti mun käteen ja jonka kanssa kaikki oli helppoa.