Leirit meillä toimii päiväleireinä ja omilla eväillä. Olen surekea ruuanlaittaja eikä meillä ole mitään majoitustiloja. Ehkä joku päivä saataisiin toi tallin vintti rempattua asunnoksi, jossa voisi yöpyä mm. työharjoittelijat, leiriläiset, aikaiset kisoihin lähtijät tai vaikka varsomisen valvojat. Tuskin toteutuu, mutta haaveilu on ilmaista. Leireille osallistujat on tallin omia tyttöjä, jotka muutenkin harrastavat aktiivisesti meillä. Ei juurikaan mitään ekstraohjelmaa, vaan pari tuntia ratsastusta ja mahdollisesti joku teoriatunti tai "varsan kesytys".
Kohokohtana tuntuu aina olevan ponien vaihto. Kaikilla on omat tai "omat" ponit, joilla mennään toinen tunti päivässä ja toiselle tunnille vaihdetaan ratsuja. Kelit oli hyvät ja meidän vähemmän työskentelevätkin ponit pääsi hommiin. Lissu mennä porskutti pienempien tyttöjen kanssa reippaasti. Kaija toimi niin fiksusti ja Ekku vääytteli niin hienoja pätkiä ettei tosikaan. On niin mahtavaa seurata kuinka tämä porukka kehittyy. Yleensä tunneilla mennään niillä omilla, joten on todella hieno huomata, että taitoa on jo niin paljon, että se vieraampikin poni toimii. On ollut onni, että meille on eksynyt näin motivoitunut ja taitava ryhmä nuoria ratsastajan alkuja.
Tuntien välissä pohdittiin vähän mitä pitää muistaa ennen kisoja. Mitä tehdään edellisenä päivänä ja mitä pakataan kisoihin mukaan ja miksi. Kyllä siinä tuli heti itselekin sellaista kisakuumetta. Ensi viikolla se sitten starttaa. Tarmon kisakausi Ypäjällä. Sissin kohdalla vielä odotellaan, kun kaikki pikkukisat on päällekäin muiden menojen kanssa.
Leiriläiset pääsi myös treenaamaan ohjasajoa Reinon kanssa. On hyvä opetella muutakin kuin ratsastamista. Hevosten kouluttamisen oppiminen auttaa paljon ratsastuksessakin. On helpompi pyytää hevosilta asioita, kun tietää miten ne oppivat ja kyky lukea hevosia kehittyy. Reinoa on ohjasajettu vasta kahdesti, mutta sillä on pieni käsitys mitä halutaan, joten taluttajan avustamana homma sujui kohtuu hyvin. Seuraavana päivänä ohjasajoin sillä itse maastolenkin samalla kun Kaija oli köpöttelemässä ilman satulaa ja pienemmät tytöt ajoivat dartmoorilla.
Ekullekin tekee todella hyvää päästä vähän liikkeeseen. kyllä sitä on vaan ilo katsella, kun se tekee töitä. Vähän sitä häiritsee esimerkiksi tarhoista sisälle tuotavat hevoset ym. mutta kolmen perättäisen työpäivän jälkeen se jaksaa keskittyä. Väsyyhän se nopeaan, mutta vitsit se on hieno. Jos sille löytyisi lisää liikuttajia, kun on päässyt ensin testaamaan tunnilla ja vähän tietää millainen se on ratsastaa. Tosin nyt taas kelit pistää vastaan, mutta tällä tahdilla sade sulattaa jään kentältä äkkiä.
Hienoja hetkiä on myös noiden pienempien ratsastajien kohdalla. Yksi Pepin kavereista oli mukana omalla ponillaan ja on hieman arka menemään muilla. Häntä kovasti jännitti mennä Possulla, mutta uskalsi ja totesi, ettei se ollutkaan niin paha. Tai toinen joka pelkäsi Possulla laukkaamista niin, että itku tuli ekana päivänä. kotona kerättiin rohkeutta yön yli ja vahva päätös, että seuraavana päivän hän laukkaa sillä. Ei niin iloista ilmettä olekaan, kun voittaa oman pelkonsa ja onnistuu. Kehitys näillä pienemmilläkin on huimaa ja jopa Rose toimi sillä porukalla. Itsellekin tulee niin hyvä mieli. Jotain on osannut neuvoa oikein.
Rose oli vielä tämän leirin töissä tehden tunnin päivässä. Ensi viikolla on vielä yksi tunti ja sitten tamma siirtyy mammalomalle. Kengät otetaan pois tiistaina ja sitten varsomiseen on sellaiset kuutisen viikkoa, jotka liikutetaan melko kevyesti ja kelien mukaan. Edelleen se liikkuu mielellään ja reippaasti, mutta väsyy toki nopeammin eikä saa oikein takajalkoja rungon alle, kun maha on tiellä. Kaija jatkaa leppoisaa linjaa, kevyesti mutta toivottavasti säännöllisesti.
Hienoja poneja ja taitavia tyttöjä, niistä oli meidän leiripäivät tehty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti