Eihän ponilla vielä riitä kunto kunnon treeniin eikä ekalla kerralla pääse edes oikeasti hyppäämään. Lähden kuitenkin mielelläni valvovan silmä alle näiden projektien kanssa. Tulee tarkistettua, että ollaan etenemässä oikeaan suuntaan, saadaan lisävinkkejä kotitreeniin eikä päästä mokailemaan ekoissa hypyissä. Annalla varsinkin on niin vahva ammattitaito näiden nuorien ponien laittelussa, että luotan täysin hänen kykyynsä teettää sopivia tehtäviä, sopivan kauan ja sopivasti toistoja. Itse kun ei sitä ponia nää liikkeessä ratsastaessa, niin toisen valvova silmä auttaa paljon oikean fiiliksen löytymisessä. Ekoilla hyppykerroilla saattaa olla myös epäröintiä ja ongelmia, joten on hyvä, että joka viisaampi on mukana neuvomassa. Näillä ekoilla kerroilla ei pääse hyppäämään "koko rahan edestä", mutta pidän silti tärkeänä valkuissa käymistä alusta asti.
Tänään tehtiin alkuun ympyrällä töitä isolla ympyrällä (tai soikiolla) kolmen puomin kanssa. Päädyssä kaksi puomia kaarella, viisi laukkaa välissä ja yksi toisella puolella keskellä. Ensin mentiin ravissa puomien yli, pidemmissä väleissä piti ratsastaa eteen (muut teki avoa), yksittäisen puomin päällä voltti ja puomi uusiksi, lyhyessä välissä tehtiin käyntisiirtyminen.. Baroni oli niin taitava. Vähän terävämmin sen saisi vielä lähteä pohkeesta eteenpäin, mutta pääsääntöisesti se teki kaikki kuviot erittäin hyvin, liikkui tasapainossa ja taipui hyvin molempiin suuntiin. Muiden tehdessä laukassa samaa me huilattiin. Muiden laukattua me tehtiin ihan vaan ympyrää puomien yli ja yritettiin saada askeleet sopimaan. Vasen kierros sujui varsin hyvin, mutta oikeassa kierroksessa alkoi jo vähän väsy painaa ja muutama kompastuminen tuli matkaan. Ei sentään mitään nurinmenoja tms. mutta pientä kompurointia.
Pienen kävelybreikin jälkeen tehtiin Baronin kanssa muutamat hypyt. Tehtävänä oli lävistäjällä noin 40 cm korkea ristikko pitkällä suoralla lähestymisellä. Ensin tultiin ravissa. Poni meni hyvin yli ja jatkoikin laukassa. Seuraava olikin jo paljon jännittävämpi. Piti koittaa kiemurtaa ohi ja kun ei päässyt niin pysähdyttiin sitten. Vähän pakkia ja uusi yritys. Ei vieläkään yli, joten uudelleen pakkia muutama metri ja taas eteen, tällä kertaa käynnissä yli. Peruuttamisen tarkoituksena on opettaa ponille, että tehtävässä on vain yksi oikea vastaus ja se on mennä yli esteestä. Muutama kerta jouduttiin tämä toistamaan, mutta viimeiset pari kertaa mentiin jo ravilla hypäten yli ja jatkaen laukassa. Tultiin siis yhteensä ehkä kymmenen kertaa kahdeksikolla kahta rsitikkoa, jotka siis lävistäjillä. Hyppyjä tuli siis kymmenen, ei kahdeksikkoja. Ponille paljon kehuja ja loppuvalkku kävelytystä maasta käsin. Kyllä tuli taas hyvä mieli! Varsinkin, kun poni vielä lastautui kotona noin kahdessa minuutissa ja maneesilla yhdessä.
Anni meni Tarmolla ja Olivia Sissillä. Molemmilla sujui hyvin. Sissikään ei kiellellyt kuin kahdesti, vaikkei paikat ihan nappiin osuneetkaan. Tarmo oli taas melko hätäinen ja alkoi vasta viimeisissa esteen kokoisissa hypyissä odottaa kuskia. Kiltisti se oli koko ajan, mutta vauhtia olisi ollut enemmän kuin tarpeeksi. Lopuksi Tarmo tuli vielä suoran linjan päässä okserin, joka oli siellä noin 115-120 cm korkeudella. Helposti se vaan ylittyy. Ja ilmaakin jää vielä väliin.
Sissin rata
Tarmon hieman kiireinen rata
ja vielä viimeinen linja, jossa okseri siellä 115-120 cm korkeudella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti