Nyt on ollut niin aurinkoista ja lämmintä, että tuntuu niin keväiseltä. Eilen oli lämmintä jo kahdeksan astetta. Tää on vaan paha, kun alkaa innolla odottaa kevättä ja kesää, jolloin jokainen pakkaspäivä on hirveä pettymys. Tuskin se kevät ihan vielä tulee näin helmikuussa. Nautitaan kuitenkin aurinkoisista ja lämpimistä päivistä. On ihanaa rämpiä lumisella pellolla. Hevoset joutuu tekemään kunnolla ja itse saa nautiskella.
Ratsastin eilen Kaijallakin pitkästä aikaa. Sillä on menty vissiin kokonaiset kolme kertaa tässä talven aikana. Ylimääräistä aikaa ei juurikaan ole ollut enkä ole ottanut sen ratsastuksen suhteen mitään paineita. Kaijan maha alkaa olla aika iso, vaikka varsoo vasta kesäkuussa. Se on kehittynyt myös todella hitaasti ja on edelleen kovin varsamainen. Eilen kuitenkin päätin vähän käydä sillä ratsastamassa. Heitettiin lampaankarva selkään ja lähdettiin pellolle kävelemään. Niin reippaasti ja rennosti se tarpoi hangessa. Lopuksi tehtiin vielä pieni maastokävely metsässä. Ihanan luottavaisesti Kaija kulki ilman satulaa ja ilman vetoapua. Ratsastusmääriin nähden se toimii kyllä hienosti. aivan kuten emänsä ja siskonsakin.
Kevään merkkeihin kulluu myös hillittömän karvanlähdön alkaminen. Suurin osa poneista tiputtaa turkkiaan jo ihan urakalla. Varsinkin noista valkoisista lähtee jo ihan tuppoina turkkia. Karvaa alkaa olla jo sisälläkin, kun se liimautuu kaikkiin vaatteisiin. Suurin osa loimitetuistakin on saanut nyt nautiskella lämmöstä ja auringosta ilman loimia. On kiva katsoa kuinka ne seisovat silmät kiinni koko kylki aurinkoon käännettynä.
 |
| Tarmo punaisen mökin takana... |
Oriit on myös heränneet kevääseen. Viikonloppuna ne taas tajusivat toistensa olemassaolon. Koko talvi on mennyt hyvin leppoisasti ilman sen suurempia pörhistelyjä, mutta viikonlopun valokuvauksissa akoi toisen olemassaolo ärsyttää. Ekkua kun kuvattiin kentällä, niin Tarmo juoksi itsensä tarhassa hikeen, vaikkei tarha ole edes ihan kentän vierellä. Ekku taas halusi jäädä kentän kulmaan iskemään etusta. Sen jalat hädin tuskin koski maata, kun piti niin leijua ja pörhistellä. Omassa tarhassaan Ekku on onneksi ihan rauhassa. Mutta Tarmo on nyt kaksi päivää ollut täysin keskittymiskyvytön kentällä. Ekun tarhan kulmassa mennään korvat niskassa vauhtia kiihdytellen. On se sentään helpompi ratsastaa, kun esimerkiksi vuosi sitten, mutta ero muutaman viikon takaiseen on aika suuri. Eilen kouluvalkussakin piti kiihdytellä sekä Ekun kohdalla että muita valkussa olevia kohti. Ei se nyt varsinaisesti sentään hyökkää muita kohti, mutta jännittyy ja alkaa juosta alta korvat niskassa. Kun koko ajan teettää hommia, niin se on kohtuu hyvä. Eilen tehtiin valkussa lyhennyksiä ravissa ja laukassa ja hyvin se kuunteli ja teki erittäin selkeät siirtymiset. Suurimman osan se pysyi hyvin myös apujen välissä, mutta sitten aina välillä olisi vähän tehnyt mieli hyökkiä muita kohti... Viime viikolla jouduin siirtämään Reinonkin poikien pihattoon, kun Tarmo alkoi juoksuttaa sitä. kahdesti Reino tuli aidoista, vaikka suurimman osan ajasta hengailivat kylki kyljessä heinillä. en kuitenkaan halua ottaa riskiä, että Reino vetää kaikki aidat mennessään ja Tarmo tulee perässä. Reino on nyt tyytyväisenä pihatossa ja Tarmo raukka yksin. Sekin voi vaikuttaa ylimääräiseen pörhistelyyn, kun ei ole mitään painikaveria, johon virtaa purkaa. Ruokakaan ei maistu ihan niin hyvin enää...
 |
| kaikki kuvat Anna Weckman |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti