277. Tähän ollaan tähdätty

Tällä viikolla on taas saanut muistutuksia siitä miksi tätä tehdäänkään. Näillä hetkillä selviää taas yli muutamasta kurjasta päivästä tai jopa viikosta. Vaikka koko ajan on saanut mennä tukka putkella yli 12 h työpäiviä, niin että sisällä on ehtinyt olla kaksi puolen tunnin pätkää lähinnä syömässä. Joulua ei ole kauheasti ehtinyt valmistella. Lahjoja käytiin hankkimassa keskiviikkona ja ne on suurimmaksi osaksi hoidossa, mutta mitään muuta ei ole edes aloitettu.

Maanantaina käytiin Annin ja Tarmon kanssa Piian valkussa Loimaalla Punkin tilalla. Valkku oli tällä kertaa vain yksipäiväinen ja ohjelmassa oli jumppaa, erilaisia linjoja ja tiukkojakin käännöksiä. Varsinaista ratatreeniä ei ollut ja esteiden kootkin pysyi aika pieninä. Ponissa näkyi sileätyöskentelyssä vähäinen ratsastus edellisellä viikolla epätasaisuutena. Parempaa kontaktia pitäisi yrittää löytää. Poni jää helposti vähän jalan taakse, jolloin tasaista tuntumaa on vaikeampi löytää. Hypyissä on kyllä virtaa ja meno näyttää sujuvalta. On niin kiva saada Piialta kehuja ponista. Tai tietysti keneltä vaan, mutta kun oma lapsuuden idoli kehuu ponia, jonka olet itse tehnyt ja rakentanut orivalintaa myöden.

harmittavan epätarkka puhelinkuva

Tässä vielä videopätkää radasta:

Maanantaina illalla pidin vielä tuntia meidän poniryhmälle tässä kotona ja niin hieno on huomata kuinka taitavia ponikuskeja ja poneja meillä on. Rose on löytänyt todella hyvin yhteisen sävelen uuden poniratsastajansa kanssa ja sulut ja vastataivutukset sujuu jo helposti käynnissä ja ravissa molempiin suuntiin. Myös Sissin ja Olivian meno on koko ajan sujuvampaa ja rennompaa. Kisakautta innolla odotellen.

Mutta niin hienoa on myös kun Tarmo muuntautuu kisaponista tätiratsuksi. Tiistaina köpöttelin ilman satulaa sillä kentällä. Se oli niin rento ja kiva, ei kiirettä, ei hötkyilyjä. Mieli lepää ja suupielet nousee korviin. Mamman mussukka. Ja keskiviikon kouluvalkussa se meni kuin kouluratsu konsanaan. Keli tai oikeastaan kentän pohja oli ihan syvältä. Liukas ja kova. Työskentely oli siis käyntipainotteista ja vähän ravia väliin. Ympyrällä tehtiin avoja, ensin isolla uralla ja sitten alettiin lisätä sulkuja mukaan. Sulussa pienennettiin ympyrää voltiksi ja voltilta taas avoväistöllä suurennettiin takaisin ympyräksi. Tarmo teki samat vielä ravissakin. Mitään liikettä sieltä ei teitenkään saanut ulos, mutta kuuliaisesti ja tasaisesti se työskenteli. Omassa ratsastuksessa täytyy kiinnittää huomiota siihen, että ei unohda tuntumaa, kun ratsastaa ponia rennoksi. Helposti jätän ohjan vähän pitkäksi, jolloin tuntuma on epävakaa ja jopa nyppivä. Ponin kaula venyy turhan pitkäksi ja olemus muuttuu etupainoiseksi. Olihan se tuntuma hetken jo parempi, mutta nyt kostautui muutaman viikon treenitauko. Kiinnitetään tähän siis huomiota. Tosin suurimmaksi osaksi saan keskittyä tähän muiden hevosten kanssa, kun omia en juurikaan ehdi ratsastaa.

Torstaina oltiin Annan estevalkussa. Itsellä oli akuutti ponipula! Käsittämätöntä, että yhdeksästä elätistä ei löydy sopivaa estetreeneihin. Anni oli siis tulossa Tarmolla ja Olivia Sissillä. Veteraanit, varsa ja pikkuponit on tietty pois laskuista. Kaksi muuta käyttöikäistä on tiineinä. jos lainaponia ei olisi löytynyt, niin Kaija olisi saanut lähteä kokeilemaan, mutta muutaman mutkan kautta sain lainata Jaggista. Sen kanssa hyppääminen on aika extremeä, kun laukassa ei oikein ole vaihteita. Hypyt on hyviä ja poni etenee varmasti ja luottavaisesti, mutta ponnistupaikat on kyllä ihan herran haltuun. Hengissä selvittiin kuitenkin tiukoistakin teistä ja (meille) haastavista suhteutetuista. Valkun parasta antia oli kuitenkin katsoa Tarmon ja Annin hyppäämistä Pepin loppukävellessä Jaggella. Eka rata oli vähän hätäinen, mutta toisella keskittyminen oli jo huomattavasti parempi.

Anna nosti heille aika paljon esteitä ylemmäs. Punainen pysty on tässä noin 120 cm ja seuraavalla videolla vihreä pysty on nostettu myös sinne 120 cm korkeudelle. Punainen tuli laakista puhtaasti, mutta vihreälle tuli ensin pudotus, koska poni ei päässyt ihan tasapainoon tiukassa kaarteessa. Seuraavalla videolla sama pysty siis pidemmällä lähestymisellä. Hienosti poni nousee ylös, vaikka paikka osui aavistuksen lähelle.

Ihan uskomaton fiilis! Mun pieni vauva-poni ja selvittää tällaisia tehtäviä epäröimättä ja sujuvasti. Nämä on juuri niitä hetkiä, kun tuntee onnistuvansa. Vaikkei itse ole edes selässä, niin fiilis on ihan huikea. Kohti tavoitetta mennään, kilpaponia. Tarmo on ehdottomasti mun kasvatustyön parasta antia (tähän mennessä). Se ei loista näyttelykehissä, mutta on riittävän hyvä ansaitakseen jalostukseenkäyttöoikeuden. Suorituskyky on kuitenkin juuri sitä mitä toivoinkin. Nähtäväksi jää periyttääkö se sitä myös. Tällä hetkellä käytöskin on kuin pienellä enkelillä. Varmaan sekin on vähän aikuistunut. Kultakimpale <3

Lisää hyvää fiilistä toi Annan kehut Olivian ja Sissin kehittyneestä yhteistyöstä. He olivat nyt toista kertaa Annan treeneissä hyppäämässä ja heti meno oli sujuvampaa. Sissi tuntuu viihtyvän hyvin Olivian kanssa, kun on rentoutunut näinkin nopeaan. Harmitti, kun ei voitu jäädä katsomaan koko valkkua loppuun asti. Tarmo ja Jagge seisoivat hikisinä kopissa, joten ne piti viedä kotiin ennen kuin alkaisivat palella. Tässä kuitenkin pätkä myös heidän menoa.

Reetunkin kuulumisia olen fb:ssä seurannut ja se on päässyt aloittamaan ratsun uransa. Se näyttää kuvissa todella hyvältä ja tyytyväiseltä. Edelleen on niin hyvä mieli, että sille löytyi näin sopiva koti. Myös Lennin elämä on mallillaan ja sen kuulumisia saadaan seurata Lennin omasta blogista: http://ohanaexellence.blogspot.fi/