250. Vai lopettaisko sittenkin...

Syksyn ja pimeyden tullessa sitä alkaa taas kaivata muutakin elämää. Tänään touhu on vastustanut sen verran pahasti, että olen alkanut miettiä pitäisikö vaan luovuttaa.Samansuuntaisia ajatuksia tuntuu olevan monellakin taholla, kun lukee fb-päivityksiä tai ht-nettiä. Oman jaksamisen lisäksi mietityttää myös toimeentulo. Onko kaikki sen arvoista. Toimeentulo kertyy pienistä paloista, hommia painetaan kieli vyön alla ja viimeiset kolme viikkoa kaikki kotityöt on vaan kasaantuneet, kun joka päivälle on jotain "ekstraa", tuntien pitoa, omia valmennuksia, läpiratsastuksia yms. Kaikkien normaalien tallihommien lisäksi. Omia ponejakin on aivan liikaa kannattavuutta ajatellen, kun kyseessä ei ole mikään ratsastuskoulu. Kaikki pienetkin hommat on otettava vastaan, että saa laskut hoidettua, ruokaa kaupasta ja bensaa tankkiin.

Olen luonteeltani sen verran perfektionisti, että haluan miellyttää kaikkia. Haluan myös, että asiat tulee tehtyä tietyllä tavalla. Ja sehän stressaa, kun kamat lojuu siellä sun täällä tai tarhat on siivoamatta. Pikkuhiljaa olen oppinut hölläämään naruista ja yritän vaan muistuttaa itseäni, että kaikki saatu apu on kotiinpäin. Vaikkei se sitten olisikaan tehty juuri, kuten itse olisin tehnyt. Se on kuitenkin vielä vaikeampaa hyväksyä, että ihan aina ei voi toimia niin, että kaikki on tyytyväisiä. Ärsyttää, kun puitteet ei riitä kaikille tai jokaiselle kysyvälle ei ole sopivaa ponia tunnille tai myydä. Pitäisi vaan keskittyä olennaiseen. Ponit voi hyvin vaatimattomist apuitteista huolimatta. Meillä ei ole ratsastuskoulua enkä myy työkseni hevosia. Talli- ja ratsutuspaikatkin on rajallisia.

Keväällä kuvio vaikutti vielä niin hyvältä. Tunteja sai pitää säännöllisesti parina päivänä viikossa satunnaisten lisäksi. Välillä jopa kaksi tuntia illassa, joka on varsin paljon tällä hevosmäärällä. Läpiratsastuksia oli säännöllisesti ja ratsutettavia sovittu koko kesälle. Tallipaikkaa kyseli ainakin neljä hevosta. Mutta tilanteet muuttuu nopeaan. Nyt olen alkanut miettiä, että mitäs muuta sitä voisi tehdä. Varmaan koulunpenkin kautta tarttis lähteä liikkeelle, mutta jos ei tiedä mitä haluaa tehdä isona? Enää ei millään viitsisi opiskella opiskelemisen ilosta, vaan haluaisin sitten ihan oikeasti valmistua ammattiin, jossa löytyy töitä ja joka kiinnostaa.

Tässä pari päivää asiaa sulateltuani ja ht-netin "vertaistuki"-keskustelua seurattuani, päätin, että työmäärää on pakko helpottaa. Kesällä jo lupasin itselleni, että seuraava isompi investointi on pihattoihin lämmitetyt juoma-automaatit. Ehkä samalla kertaa voisi muutamaan tarhaankin vetää  plussakeleillä  toimivat automaatit. Pakkasjakso on loppujen lopuksi varsin lyhyt. Hommat helpottuisi paljon, kun ei tarvitsisi koko ajan murehtia vesistä.

Vielä tälle talvelle pitää saada heinien jako helpommaksi. Käytännössä tarhoihin vapaa heinä. Meillä on ollut useana vuonna paalit tarhoissa, kun maa on jäätynyt. Se helpottaa hommia valtavasti. Noin 60 pussia vähemmän pussitettavaa heinää päivässä... Mutta kyllä tekee pahaa katsoa kuinka ponit tallaa maahan silkkaa rahaa levittämällä paalejaan. Haluaisin kaikkiin tarhoihin sellaiset metalliset heinähäkit, joissa on katto ja siihen verkko päälle estämään heinän levittämistä. Siinä on vain yksi mutta, hinta. Saisin hommattu ko heinähärpäkkeitä ehkä yhden vuodessa. On siis keksittävä joku halvempi ratkaisu. Vanhemmassa pihatossa on pari kaukaloa heinille, mutta niiden täyttö on hidasta ja työlästä. Ne on myös niin pieniä, että koko päiväksi eväät ei riitä. Koko paalin mentävä ratkaisu siis hakusessa. Sen verran paalia pitäisi saada suojaan, ettei päälle tuleva verkko ja heinät kastuisi kauheasti. Märän verkon jäätyessä panssariksi, siitä ei kukaan saa syötyä ja hevoset vain rikkoo sen. Testattu siis. Joku katto pitäisi päälle saada.

Vapaa heinä antaisi vapautta menemisiin. Kauppaan voisi lähteä ilman, että kyttää koska kello on 12 tai 16, että pitää olla heiniä jakamassa. Ratsastamaan voisi lähteä silloin kun itselle sopii. Ei tarvitse odottaa, että päiväheinät on syöty. Karsinoihin voisi hommata verkot, joihin mahtuu pari IKEA-säkillistä heinää. Nyt Tarmolla ja Ekulla on verkot, jotta saavat vähän enemmän heinää sitä sotkematta. Verkoissa on vähän evästä jäljellä aamuisin, joten ne olisi varmaan riittävät yöksi kaikille. Kun koko päivän saa syödä tarhassa, ei sisälle tullessa ole niin nälkä. Verkko pidentäisi ruoka-aikaa ja heinää tulisi vähän enemmän, joten aamulla voisi välillä nukkua pidempään ilman paniikkia ruokkimisesta. Aamutallikin olisi tietysti nopeampi, kun heiniä ei tarvitsisi viedä tarhaan. Ainoa murhe rahanmenon lisäksi on lihominen. Useampi meidän tallin asukeista ei ole paisunut muodottomaksi  vapaasta heinästä huolimatta. Sitten olisi vaan mietittävä asiaa uusiksi, jos joku ponskeista olisi halkeamassa. Connemaroilla on jo muutenkin ylisyötetyn pullaponin maine, joten sitä en halua yhtään lisätä. Tosin niitä ehtii sitten liikuttaa enemmän, kun koko päivä ei kulu heiniä jakaessa...

Nyt siis jalostamaan näitä ajatuksia ja isäntäkin pitäisi jotenkin vakuuttaa, että tämä olisi nyt tarpeen. Onneksi tässä on myös hyviä asioita tulossa. Lopetan siis valittamisen ja koitan palata kuulumisten päivittelyyn. Jotenkin tänne on kuitenkin helppo vähän jäsennellä ajatuksia ja voi sitten palata katsomaan, miten asian suunnitteli alunperin.