Päivitellään väliin ihan kuulumisia kotirintamalta ja arkipuuhista ponien kanssa. Jotenkin tapahtuu koko ajan niin paljon, että puolet menee ohi ennen kuin ehtii edes tajuta. Tulee sitten vaan mietittyä isompia kokonaisuuksia.
Tänään meidän eläinlääkäri kävi ultraamassa tammoja, rokottamassa muutaman ponskin ja Ekun hampaat raspattiin. Ekku ei olisi halunnut rauhoittua ollenkaan, vaan jouduttiin antamaan tupla-annos rauhoitetta. Piikkejä oli aika paljon, joten seuraava raspaus jo puolen vuoden päästä. Olinkin aika varma, että Papparaisella oli piikkejä, kun heinää syödessä syljeksi pureskeltuja heinäpalloja ulos suustaan. Toivottavasti nyt alkaa kiloja taas kertyä paremmin, kun heinä menee vatsaan eikä takaisin kaukaloon. Ultrissa Kaija ja Rose olivat edelleen vahvasti tiineitä. Rosen varsa oli jo niin iso, ettei mahtunut kunnolla edes ultraan. Lissun kohdalla tilanne jäi vähän epävarmaksi. Käteen se tuntui tiineeltä, mutta ultrassa ei näkynyt maha-asukkia. Se tsekataan noin kuukauden päästä uudelleen, kun rokotettavat kaipaa tehosteitaan. Silloin kohdun pitäisi tuntua isommalta, jos varsa on mukana tai vastaavasti pienemmältä, jos varsa on hävinnyt. Tosi kurjaa, jos sille ei enää varsaa tulekaan. Sitten joutuu tosissaan miettimään, että mites tehdään. Varsinkin, jos varsoja ei mene yhtään kaupaksi, niin jostain päästä sitä ponimäärää on vähennettävä. No tämä talvi ja ensi kesä mennään näin, mikäli muutosta ponin kuntoon ei tule.
Ratsuoppilaat on edistyneet hienosti. Meidän oma ponilapsi Kaija toimii hienosti. Laukat se osaa jo nostaa ja tänään treenattiin vähän asettamisia. Olen mennyt sillä tosi vähän, koska se on edelleen kovin varsamainen ja voimaton. Mutta eipä se lihaksisto tarhassa seisomalla kehity. Ollaan siis aloitettu maastoilut. Alkuviikosta tehtiin eka "maastolenkki" yksin. Matka oli niinkin pitkä kuin postilaatikolle ja takaisin, mutta siinä on matkalla meillä maastoilun pahin rasti, naapurin pihan läpi kulkeminen. Kaverin perässä ollaan menty pari lenkkiä ja se on toiminut kuin vanha tekijä. Tänään mentiin jo 10 min lenkki ihan kaksistaan. Rohkeasti Kaija selvitti märän kohdan polulla, punaiset postilaatikot ja naapurin pihan. Ensi viikolle sille laitetaan eteen kengät, niin maastoilu sujuu helpommin. Toivottavasti liike muuttuu myös irtonaisemmaksi ja rennommaksi.
Kaksi muuta 3-vuotiasta ovat myös hyvällä mallilla. Puoliverinen menee kentällä kaikkia askellajeja haasteellisen alun jälkeen. Nyt vielä maastoilua kehiin ennen kotiutumista. Ratsuponi puolestaan on niin leppoisa valmiiksi, että yhden kentällä tehdyn (taluttajan kanssa) ratsastuksen jälkeen lähdettiin maastoon Pepin ja Possun toimiessa vetoapuna. Kyllä oli kiltti ja viisas nuori mies. Tämä "poni" (lähemmäs 160 cm) jääkin meille asumaan talveksi, joten mielenkiinnolla odotellaan mitä pojasta kuoriutuu.
Laatuponikisavalmistelut alkaa myös olla hyvällä mallilla. Tarmon kanssa nyt ei juuri tarvitse erikseen sitä varten treenata. Eilen kouluvalkussa saatiin hyviä vinkkejä ponin läpi saamiseen. Se jää helposti niskastaan vähän vastustamaan, jolloin näyttää etupainoiselta ja muoto on epätasainen. Kun tämä täti poistuisi vaan rohkeammin mukavuusalueelta ja vaatisi pätkiä vähän enemmän...Se on vaan niin paljon mukavampaa vähän antaa sen mennä pitkänä ja matalana. Tarmolla on sen verran pitkä kaula, että näyttää helposti raskaalta edestä. Sain sen kyllä valkussa hyväksi kaikissa askellajeissa, mutta hiki tuli molemmille. Estepuolen valmisteluja ei olla tehty lainkaan, mutta sen suhteen olen hyvin luottavainen. Poni hyppää kyllä. Reetua hypytettiin eilen ekaa kertaa sitten viime kevään. Kyllä sekin onneksi tietää mikä on homman nimi ja etenee innolla kujaan. Isompia esteitä ei ole kuitenkaan menty lainkaan, joten hypyt on aika laakoja. Hyvin se kuitenkin korjasi, kun oli yhden puomin ottanut. Huomenna vielä viime hetken treenit ennen koitosta.
Pojille on varattu karsinat paikan päältä ja oma majoitus onnistuu kaverin mökillä. Matkaseura on sovittu, heinät muitettu kysyä ja auton läpättävä pelti poistettu rämisemästä. Vielä kamojen kuuraus ja pakkaus huomenna. Reetun pesu ja varmaan askellajikokeen ohjelma pitää haalia jostain. Kotiin pitää tehdä vielä ohjeet ponien hoidosta. Kun lähes kaiken tekee aina itse, ei muistakaan kaikkia pikkujuttuja, jotka helpottavat huomattavasti tallihommia. Esimerkiksi tarhaamisjärjestys. Väkirehuannoksetkin on vain omassa päässä eikä karsinapaikatkaan ole selvillä kaikille, kun hevoset on olleet vasta viikon sisällä yötä. Siinä siis huomiselle ohjelmaa. Tietty ratsutettavat pitäämyös hoitaa, koska viikonloppu menee reissussa. Yhden tunninkin olen vissiin luvannut käydä pitämässä. Kiva on päästä vähän irti arjesta ja reissuun, mutta nämä järjestelyt on aina sen verran mittavat, ettei joka viikonloppu viitsi lähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti