244. Treeniä, treeniä

Omat treenit on jäänyt varsin vähäisiksi, mutta pikkuhiljaa intoa alkaa taas löytyä. Viime viikko mentiin tukka putkella treeneistä toiseen. Miten voikin olla, että juuri, kun edessä on viikko yksinhuoltajana isännän metsästysreissun takia, kaikki treenit osuu siihen. Kyllä taas sai todeta, että on ihan hyvä pitää tosta isännästä kiinni, ettei yksin juodu jatkuvasti tätä rumbaa pyörittämään. Onneksi ihanat isovanhemmat on aina valmiina vahtimaan ja kuskaamaan lapsenlapsiaan. Ei tämä muuten oliskaan mahdollista.

Maanantaina pidin kotona pari tuntia ja siinä välissä käytiin hakemassa pellettiä, jotta saatiin loputkin karsinat kuivitettua. Alkuviikkoon oli luvattu kylmää ja sadetta, joten ponskit saivat viettää ekat yönsä sisällä tälle syksylle. Tiistaille oli luvassa Airan ratsastuspilates. Menin Rosella pitkästä aikaa. Poni oli ihan järkyttynyt, kun vieras ihminen kiipesi kyytiin...Pitäis ehkä mennä useammin, ettei omat ponit pelkäisi. Verkkasin sitä aika kauan, kun on ollut niin jäykkä takaa ja kulkee vinossa. Airan kanssa keskityttiin tekemään väistöjä, avoja ja sulkuja. Tosi hienosti Rose malttoi kulkea askel kerrallaan, kun kuski ei jäkittänyt vastaan. Tamma teki hommia todella keskittyneesti ja toimi kuin ajatuksella heti, kun oma keskityminen ja asento oli oikein. Rose liikkui myös suoremmin. Taas sitä mietti, että miksei ratsasta sitä enemmän, kun se on niin tosi kiva. Mutta kun se ei välttämättä tarvitse sitä. Rosella on jo kaksi omaa ihmistä sitä liikuttamassa, joten mun ei ole välttämätöntä mennä sillä.

Tiistaina oli illalla vuorossa myös pitkästä aikaa Piia Pantsun estehyppelöt, tällä kertaa Muurlassa Merlitzissä. Ekaa kertaa toimin "poniäitinä", kun olin matkassa vain huoltojoukkoina Annin ratsastaessa Tarmoa. Poni oli niin kiltisti! Siis aivan superfiksu ja järkevä. Ihan pariin otteeseen se vähän säikähti läheltä tulevia ratsukkoja. Alkuverkkana paljon temponvaihteluita ja väistöjä, jotta ponit saataisiin paremmin töihin ja käyttämään itseään aktiivisemmin. Askeleita pidennettiin ja lyhennettiin myös kavaleteilla. Kun ponit toimivat sileällä niitä verryteltiin ja jumpattiin pikkuesteillä. Innarijumppaa, tiukkoja käännöksiä ym. Loppuun vielä lyhyt rata ensin vähän matalampana ja sitten noin metrissä. Piiakin kehui kovasti ratsukon yhteistyötä ja yhteensopivuutta. Ja ilo menoa oli katsella. Tarmo suoritti kaikki tehtävät sujuvasti. Alkuun se oli vähän hidas jalalle ja sitkeä edestä, mutta parani harjoitusten myötä. Ja hypyt oli yhtä varmoja kuin aina.

Keskiviikkona oli Piiassa vuorossa rataharjoitus. Radalla oli kokonaiset 16 hyppyä! Ensin verkattiin taas temponvaihteluilla ja suunnunvaihdoilla (+ laukanvaihdoila) ja sitten kisaverkan tyylisesti hypättiin ensin pystyä ja sitten okseria. Yhden puomin poni otti pystyllä, mutta on hieno nähdä kuinka hyvin se korjaa. Seuraavana vuorossa oli radalla olevia linjoja. Ongelmitta sujui kaikki kolmoissarjaa myöden. Alkuun poni oli selkeästi tiistaita parempi, mutta nyt väsy tuli nopeammin. Tarmo hypäsi koko radan kahdesti. Loppua kohti ponnistuspaikat jäi vähän kauas ja hypyt oli laakoja, mutta hienosti poni venyi yli kaikista. Kyllä olin ponipojasta ylpeä. Se käyttäytyi kuin ihmisen mieli ja suoritti siinä missä aikuisetkin ponit. Ja ratsukolla oli yhtestyötäkin takana vasta muutaman ratsastuskerran verran. On myös hieno kuulla kehuja muiltakin hevosihmisiltä. En ehkä kuvittele ihan kaikkea, vaan ponissa on oikeasti potentiaalia. Se on hieno poni.

Tässä videota viimeisestä radasta. Vähän väsy painaa jaloissa, vaihdot ei oikein tule ja osa hypyistä lähtee kaukaa, mutta silti poni suorittaa tasaisen varmasti.

Illalla olin vielä itse Krissen kouluvalkussa Rosella. Jatkettiin sen jumppaamista siirtymisillä ja taivutuksilla sekä väistöillä. Rosekin oli todella ahkera ja yritti todella. Pitkään aikaan se ei ole laukannut niin keinuvasti, mitä nyt saatiin siitä irti. Töitä se vaati, mutta poni oli huomattavasti suorempi ja elastisempi. Nyt vaan jatketaan jumppaa, jotta poni pysyisi mahdollisimman hyvssä kunnossa varsomista ajatellen. Yleensä Rose on ratkaissut kaikki vaikeat tehtävät alta pois juoksemalla, mutta nyt se ihme kyllä malttoi. Saatiin tehtyä sulkuja ja vastataivutuksia jopa laukassa. Että se oli taitava poni. Kyllä mä niin kovin odotan Tarmon ja Rosen varsaa. Edellytykset erinomaiseen suoritusponiin on olemassa, mutta ei voi kuin toivoa, että sopivat geenit olisi osuneet tähän tulevaan (toivottavasti tamma)varsaan.

Vielä Sissi-ponin kuulumisia. Viime viikonloppuna se nappasi Tampereen ratsastusseuran ponien seuramestaruuden ja sijoituksen vielä avoimessa alue he A:ssa. Sissi on nyt napsinut ihan superhyviä tuloksia, aluemestaruus, mukana hopeajoukkueessa, seuramestaruus. Siitä on tullut ihan mahtava! Sen kanssa on tehty upeaa työtä. Innolla odotan jo sen kotiutumista ja sitä, että pääsee itse fiilistelemään. Saa nähdä kauanko menee aikaa päästä sen kanssa taas samalle aaltopituudelle. Sitten vaan yritetään jatkaa treeniä niin, ettei sen kunto ja lihaksisto rapistuisi ihan heti. Hyppäämiset pitää palauttaa poni mieliin. Katsotaan sitten miten jatko lähtee rullaamaan.

Mutta ei voi kuin todeta, että kyllä meillä on hienoja poneja! Viikonloppuna on kauden viimeiset ponikinkerit. Laatuponikisa Porissa Tarmon ja Reetun kanssa.