247. Laatuponikisat 2014

Kauden päätös ja mun suosikkikisa takana tältä vuodelta. Kisa järjestettiin tällä kertaa Porissa Yyterin ratsastuskeskuksessa nyt lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna. Meiltä mukana oli Reetu (2-vuotiaissa) ja Tarmo (5-vuotiaissa). Kaijan olisin voinut ilmoittaa mukaan, mutta se on niin kovin varsamainen, sitä ei olla hypytetty aikoihin eikä kyytejäkään olisi saanut järkevästi. Nyt mentiin paikalle lauantaina päivällä ennen Reetun vuoroa ja kotiin sitten sunnuntaina Tarmon suoritusten jälkeen. Kyllä jännitti yöpyminen Tarmon osalta. Viime vuonna se oli ihan seinähullu ja kiipeili karsinassa koko ajan kiljuen. Reetu taas ei ole aiemmin yökyläillyt. Sannan sain suostuteltua mukaan seuraksi ja apukäsiksi.

Matka kesti kolmisen tuntia yhden pysähdyksen taktiikalla. Paikan päällä ponit ensin karsinoihin. Pojat oli sijoitettu omaan kaksioon tallin perälle. Paikka oli parempi kuin hyvä. Pientä jännitystä aiheutti toisen karsinan kalterittomuus, kiipeääkö Reetu sieltä yli, kun Tarmo lähtee ulos. Saatiin pojille myös tarhavuoro Reetun suortuksen jälkeen. Helpottaa Tarmon korvien väliä aika paljon. Vaikka se oli kyllä todella rauhallinen heti, kun saavuttiinkin paikalle.

Reetulla oli ensin ohjelmassa irtohypytys ja askellajit vapaana maneesissa. Olo oli luottavainen, vaikka ponia ei ollut hypytetty kuin kerran tässä syksyllä. Se on aina hypännyt mielellään ja varmasti. Tietää kyllä mistä on kyse. Mutta ei. Poni olikuin suossa. Se ei liikkunut mihinkään. Meni joo, mutta ei kyllä edennyt lainkaan. Mua hävetti ja ketutti. Olisi pitänyt olla piiskaaja-armeija mukana liikuttamassa sitä. Se jännittyi ja jähmettyi aivan täysin, ihan kuin emänsä. Koko poni meni sellaiseen omaan pikku koteloonsa, jonne ei käskyt ja pyynnöt päässeet perille. Hyppääminen oli esteiden yli rämpimistä. Yksi vuotiaana se oli vielä esteälykäs ja ratkaisukykyinen, nyt se oli pystyynkuollut laama. Eikä meno parantunut lainkaan askellajeja arvostellessa. Mä olin niin pettynyt :( Mun hienoin varsa, mun paras kasvatti ikinä ja siitä ei saa mitään irti. Mä juoksin varmaan enemmän kuin poni. Askellaji tuomarit vielä erikseen sanoivat, että kyseessä on todella laadukas varsa, jolla on erittäin hieno ravi ja laukka. Ne pätkät, joita väläytteli, olivat erittäin hienoja, mutta nyt pisteet jäi alas, koska poni ei esittänyt niitä kunnolla. Toisaalta lohduttavaa kuulla, että se on oikeasti ammatti-ihmisten mielestä erittäin hieno, mutta se ei auta, jos se ei liiku mihinkään vieraassa paikassa. Täytyykö tässä nyt alkaa ravata joka paikassa treenaamassa, jotta jännitys hälvenee rutiinin myötä?

Myös rakennepisteet oli iso pettymys. Keskiarvo oli vain 7,3 paikkeilla, kun viimeksi Hippokselta tuli ka 7,8. Toisaalta kautta linjan rakennepisteet oli selkeästi "normaalia" matalammalla tasolla. Reetun kohdalla reissu oli siis pelkkää kokemuksen hakemista. Kiltisti se oli ja hyvin selvisi ekasta yökyläilystä.

Lihonutkin se taitaa olla... kuva: Rozpravka Photography

Pojat sai tarhaillakin neljä tuntia

Reetun suorituksen jälkeen pojat pääsi tarhaan, mikä oli ihan superia Tarmoa ajatellen. Viime vuoden kauhukuvat seinillä kiipeilevästä kahjosta oriista edelleen mielessä. Tällä kertaa todellisuus oli aivan eri. Tarha oli varattu vielä, kun ponia olin sinne viemässä, joten jäin syöttelemään sitä maneesin vierelle. Siinä pyöri useampi irtohypytykseen jonottava poni, mutta Tarmo keskittyi ruokailemaan. Tarhassakin pojat olivat sulassa sovussa ilman sen kummempia pörhistelyjä, vaikka molemmilla puolin oli muita tarhailijoita. Pojat ansaitsivat papukaijamerkit esimerkillisestä käytöksestään. Hetken katselimme irtohypytyksiä ja sitten kävin vielä ratsastamassa Tarmon. Siinäkin poni oli siivosti. Alkuun vähän jännittynyt ja virtaisa, mutta rentouduttuaan sain sen ihan kohtuu hyvin läpi ja se liikkui tasaisesti ja kuuliaisesti. Ratsastuksen jälkeen pojille aamuruuat valmiiksi odottamaan, iltaruuat naaman eteen ja me lähdettiin kaupan kautta kaverin mökille syömään ja nukkumaan.

Sunnuntaina Tarmon vuoro oli aamupäivästä. Ensin mentiin esteille, joka olikin ehdottomasti meidän päätavoite. Verryttely hieman hirvitti. Tilaa oli noin 15x40 m ja siellä oli parhaimmillaan kolme hyppäämään menijää ja kolme askellajiohjelman suorittajaa. Vähän hiljaisemmalla hetkellä ängettiin sinne sen verran, että raviltiin molempiin suuntiin hetken aikaa. Kävelyt hoidettiin ympäri pihaa. Onneksi siinä oli hyvin aikaa vielä verkata laukassa esteradalla ennen omaa vuoroa. Tarmo oli alkuun vähän jalan takana, mutta alkoi liikkua eteen paremmin, kun vähän käski. Muutama verkkahyppy otettiin, ensin ristikolla, sitten pystyllä, lankulla ja ristikko-okserilla. Tarmo oli hyvin avuilla ja teki tehtävät, juuri kuten pyydettiin. Verkkahyppyjen jälkeen tultiin rata, korkeus oli varmaan n. 80 cm. Radalla ensin okseri, pitkällä sivulla suhteutettu pysty-okseri linja viidellä laukalla, nelosena lankkupysty ja viitosena pysty-okseri-sarja kahdella laukalla. Ekalla rundilla poni jäi vähän kauas suhteutetulla okserista, mutta venytti hienosti yli kauempaakin. Pienen kävelyhetken aikana kaikkia esteitä nostettiin sinne 90-100 cm korkeudelle ja sitten tultiin koko rata uusiksi. Nyt sain edellisen kierroksen mokan korjattua ja suhteutetulla askeleet osui nappiin. Poni meni tasaisesti ja helposti kaikki tehtävät.

Esteiltä mentiin rakennearvosteluun. Päästiin vähän jonon ohi, jotta ehdittiin kohtuu ajoissa askellajikokeeseen. Rakennearvostelussakin poni SEISOI paikallaan! Tosin yritti purra koko ajan. Ja ravissa piti vähän yrittää loikkia tms. mutta poni oli siis oikein siivosti. Askellajikoe meni vähän penkin alle. en ollut opetellut ohjelmaa kunnolla, joten katsoin yhden radan, sitten selvisikin, että saisimme mennä jo seuraavaksi askellajikokeeseen. Äkkiä siis kamat takaisin niskaan ja ulos. Ehdin verkata vain edellisen ratsukon puolikkaan radan verran, joten poni ei todellakaan ollut parhaimmillaan. Se vastusti niskastaan koko ajan, joten muoto oli häilyvä. Ja koska en ehtinyt saamaan sitä läpi ja rennoksi, myös liikkuminen kärsi siitä. Lisäykset oli kipittäviä ja laukassa meinasi hilppasta. Muuten poni oli edelleen oikein kiltisti.

Askellajien jälkeen oltiin vielä esteiden palkintojen jaossa. Tarmo oli huikeilla hyppypisteillään toisena! Ihan mahtavaa. Ei siinä huono askellajikoe juurikaan harmittanut, kun oli lukenut estearvostelut. Esteponihan Tarmo on ja tiedän, että osaa se kouluakin mennä. Rakennepisteet oli varsin surkeat, mutta tiedän, että se ei olekaan mikään näyttelytähti. Nytkin arvostelussa oli tyypistä mainintana sprottinen. Kaikki arvostelut löytyy meidän facebookista. Estearvostelu on pakko laittaa tännekin, koska se oli niin hyvä!

Hyppytekniikka: Hyvä selän käyttö, erittäin hyvä etujalkojen tekniikka, hyvä takajalkojen tekniikka. 9,0
Kapasitetti: Valtava kapasiteetti 9,5
Laukka: Voimakas, tasapainoinen, isolla säätövaralla varustettu 9,2, ka 9,233
Yleisvaikutelma
Luonne ja Yhteistyöhalukkuus: Loistava asenne, hyvä ratsastettavuus 9,2
Kehitysnäkymät esteponina: Lahjakas 9,0 ka 9,1

Välissä pakattiin kamat autoon ja ponit koppiin. Sitten haettiin viimeinen ruusuke askellajikokeesta (viimeinen sija) ja päästiin kotiin. Hyvä reissu oli! Hyvillä estepisteillä Tarmo vei myös koko kisan parhaan connemaran palkinnon.