Viime viikolla Tarmo pääsi taas Annin kanssa treenaamaan Piia Pantsun estevalkkuun. Tällä kertaa oltiin Loimaalla Punkin tilalla, jossa oli juuri valmistunut elementtimaneesi. Kyllä oli hienot paikat ja pohjakin ihan super. Ajomatka kesti puolitoista tuntia, mutta Piian treenit on sen arvoisia. Ryhmässä oli yksi viime hetken peruutus, joten treenit suoritettiin kolmen poniratsukon voimin.
Alkuun taas kunnon sileä verkka, voltteja ja kiemuroita sekä temponmuutoksia; ilman jalustimia. Tarkoituksena jumpata ponit taipuisiksi ja nopeiksi pohkeelle, kunnon kontakti suuhun ja takajalat aktiivisiksi. Kavaletti-tehtävillä haettiin eri ponnistuspaikkoja, ensin piti saada askel osumaan normaaliin ponnistuspaikkaan pari kertaa, sitten askeleen piti jäädä pari kertaa kauas ja viimeiseksi pari kertaa lähelle. Eipä ole koskaan tainnut vastaavaa tehtävää osua eteen. Suhteutetuilla joo, jossa pitää saada eri askelmääriä esteiden väliin, mutta ei yksittäisellä esteellä (kavaletilla). Oli myös innarijumppaa pikkuesteillä ja erilaisia käännöksiä. Lopussa muutaman esteen rataa n. 90-100cm korkeuksilla.
Tarmo oli vähän hidas jalalle ja sitkeä edestä, mutta muuten toimi hienosti. Laukassa kiemuroita tehdessä vaihtoi etupäällä herkästi, mutta ehjiäkin kiemuroita tuli useampia. Hyvin poni notkistui, mutta vähän kulki takaosa vasemmalla. Energisyyden puute myös "häiritsi". Rentona sitä joutuu kyllä yleensä aina käskemään, mutta saisi silti pyrkiä paremmin. Pistinkin samantien viestiä meidän hierojalle, joska ehtisi tulla ponin tsekkaamaan pitkästä aikaa. Tarmolla jumiutuu lanteen alue helposti. Selkä on lyhyt ja suora eikä liiku kovin tehokkaasti, satulakin tulee lähelle lanteen aluetta. Mielellään poni kuitenkin hyppää ja liikkuminen on muuten symmetristä. Kovasti poni sai kehuja, kun se käyttäytyy niin siivosti. Ääntäkään se ei päästänyt eikä mitään merkkejä, että muut ponit olisivat olleet pelottavia. Toivottavasti muiden säikkyminenkin olisi taas ohi ja kisoihin lähtö helpottuisi. Kotona vedettiin selkään ja lanteen alueelle kunnolla arnikaa ja talliloimi niskaan. Lisäksi vedettiin kintereisiin kylmäsavea, kun ne keräävät hyppytreeneistä vähän nestettä. Päätin myös ottaa ruokintaan uudelleen kauran. Working Hunter -kisojen jälkeen jätin kauran kokonaan pois ja syötin ohraa, kun poni oli ihan pommi. Nyt saa siis litran ohraa ja litran kauraa sekä puoli litraa proteinia kaksi kertaa päivässä.
Toisena päivänä poni oli selvästi parempi. Se oli pehmeämpi ja paremmassa muodossa. Poni myös eteni terävämmin. Kuvittelin, että se olisi väsynyt, kun edellinen päivä oli vähän löysä, mutta se olikin parempi. Alkuverkkana oli taas ilman jalustimia menoa, avoja, tempon vaihdoksia ja vastalaukkaa. Avot oli vaikeita, varsinkin vasemmalle. Myös vastalaukat aiheutti päänvaivaa, kun viime aikoina on keskitytty vaihtojen treenaamiseen. Vastalaukathan oli oikein hyvällä mallilla viime talvena, mutta nyt niitä ei olla kyllä harjoiteltu lainkaan. Poni vaihtoi alkuun monta kertaa, mutta kyllä ne vastalaukatkin löytyivät, kun tarpeeksi jaksoi työstää. Hypyt aloitettiin linjoilla, joita radalla oli ja loppuun rata pariin kertaan. Kyllä Annin ja Tarmon työskentelyä on kiva katsoa. Yhtään ei edes tullut sellainen olo, että haluaisin itse kyytiin. Onkohan musta tulossa poniäiti? Vielä tosin lainalapsella, kun omat harrastaa sen verran matalammalla tasolla.
Piia tykkää Tarmosta kovin ja kehuu sitä aina. On niin hienoa kuulla tämän tason ammattilaisen näkemystä ponista. Se on kuitenkin alusta asti itse tehty orivalintaa myöden. Itse olen aina uskonut, että siitä tulee vielä hyvä. Usko omaan tekemiseen saa kipinää näistä kehuista. Ponilla on hyvä pää tähän touhuun. Se on varovainen, muttei ylihyppää. Se ei huolestu esteiden nostosta tai jos paikka ei ole ihan nappi. Sillä on hyvä itseluottamus, kuten emällään, mutta ratsastettavuus on ihan eri luokkaa. Siinä missä Lissu vei kun rukkasta esteeltä toiselle, Tarmoa voi ratsastaa joka askel. Se menee mielellään, mutta ei vie. On niin ihanaa kulla, kuinka Piia kehuu poni olevan hyvin koulutettu ja siitä on vaikka mihin. Ensi kaudella katsotaan miten poni kulkee poniluokissa. Annilla on ponivuosia vielä kolme jäljellä, joten eiköhän ratsukko ehdi edetä vaikka minne. Jos sitten saisi kilpailutulokset ratsuponijalostukseen hyväksymistä varten. Siellä puolella ponilla on varmaan enemmän kiinnostusta.
Taas meni Tarmon ylistämiseen, mutta kohta saadaan Sissi kotii ja voidaan kehua sitä sitten välillä ;) Ponien kehuminen nostaa edes vähän omaa synkkää fiilistä tämän kaiken muun keskellä. Syksy on vaan raskasta aikaa, kun kaikki loppuu ja tänä vuonna on ollut vielä poikkeuksellisen isoja muutoksia kuvioissa. Voidaan vielä sanoa, että Kaija on ollutmyös tosi hieno ja siitä on muutama ratsastuskuvakin, mutta ne saa nyt odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti