Maaliskuun Pantsun valmennus oli 10. ja 11. päivä jälleen Talli Linnalla. Tarmo sai jälleen urakoida kaksi päivää. Olimme tällä kertaa mukana n. 100 cm tasoisessa poniryhmässä. Hieman kova taso nuorelle miehelle, mutta onneksi saatiin välillä huilata ja tehtävissä vähän helpotuksia. Eka päivä oli tiukkaa koulutreeniä, ilman jalustimia. Hyvää asentoa ei meinannut löytyä millään. Jalustimien remmit painoivat reisiin ja koivet huusi armoa jo ekan vartin jälkeen, vaikka Tarmolla on todella tasaiset liikkeet. Siedettävä asento onneksi löytyi. Tai sitten jalat vaan turtuivat kivulle...
Työskentely aloitettiin ravissa. Voltteja puomien yli ja väistöjä puomeja pujotellen. Piia painottaa myös huolellisia kulmia. Myönnän itsekin olevani varsin fanaattinen kulmien ratsastaja...Jos en pyöri ympyröillä, niin kierrän kumat aina uran ulkopuolelta. Tarmollekin kulmiin ratsastus on varsin tuttua. Ai niin, ennen kun jouduttiin luopumaan jalustimista ratsastettiin alkuverkkaa reilusti eteen, ensin ravissa sitten laukassa. Ponien piti edetä vähän jopa ylitemmossa, kuitenkin kaatumatta sisään kaarteissa. Laukassa piti antaa päästää höyryjä kevyessä istunnassa. Tarmo oli vähän virrakkaampi mitä aiemmin, mutta ihan kiltisti kuitenkin. Väistöissä Tarmo oli vähän hidas pohkeelle, mutta parani toistojen myötä. Volteilla se taipui hyvin. Poni alkaa olla aika tasainen muodoltaan ja pehmeä edestä. Muoto saisi olla joo ryhdikkäämpi ja poni kantaa itseään paremmin, mutta se on vasta vauva. Kyllä se sieltä löytyy. Laukassa töstettiin samoilla volteilla, tosin Tarmo sai tehdä ne suurempina. Toisella pitkällä sivulla tehtiin loiva kiemura uran sisään niin, että laukka piti vaihtaa kahteen kertaan. Alkuun se vaihtoi tosi sujuvasti muutaman kerran, mutta sitten alkoi molemmilla olla voimat niin loppu, ettei vaihdoista tullut enää mitään...
Laukkatyöskentely oli muutenkin rikkonaista, kun itse ei enää vaan kyennyt pitämään pakettia kasassa ja yritin vain parhaani mukaan väistellä muita. Treeni oli niin rankka, että teki mieli itkeä. Jalkoihin sattui niin paljon, etten muista koska olisi ollut yhtä tuskaa. Ja kuitenkin selässä tulee vietettyä aika paljon aikaa. Omat ratsastan vielä suurimmaksi osaksi ilman satulaa, jolloin jalat ja lonkat joutuu venytykseen. Hyvä, että pystyin kävelemään treenin jälkeen. Onneksi poni oli hyvä ja kiltti. Kuski jäi hyvästä aika kauas.
Yllättävän hyvin pääsin seuraavana aamuna liikkeelle ja kävin vielä ratsastamassa Roopenkin ennen seuraavaa Piian treeniä. Vuorossa rataharjoitus. Alkuverkkana tehtiin vastalaukkoja. Tarmo sai tehdä pelkät pitkät sivut, mutta kyllä me salaa treenattiin pari päätyäkin. Taitavasti poni säilytti vastalaukat ja pysyi tasapainossa kiihdyttelemättä. Ponilla riitti hyvin virtaa rankasta edellisestä päivästä huolimatta. Hypyissä löytyi taas sujuvuus ja rentous. Sain ratsastettua paikat ja poni toimi kuin unelma. Kaikki linjat oli sujuvia. Kolmoissarja oli oikeastaan ainoa, jossa joutui rohkaisemaan ponia. Rata tultiin siellä 90-100cm tasolla. Yksi etäisyys ei siinä osunut, kun tultiin lyhyellä etäisyydellä kaarteesta okserille. Se jouduttiin uusimaan pariin otteeseen, mutta kyllä siihenkin askel löytyi. Koko valkusta jäi niin hyvä mieli. Varsinkin kun Piiakin kehui Tarmoa. Se on hyvin koulutettu ja ikäisellään tasolla. Ehkä mä en ole ihan vielä pilannut sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti