Maanantaina ohjelmassa oli Annan estevalkku. Koska päivä oli poikkeuksellinen ( normaalisti valkut siis torstaisin), oli ryhmissä vajausta. Menin itse sekä Tarmolla että Minnillä. Olivia oli Rosella ja Anni meni Possulla. Alkuverkassa tehtiin Tarmon kanssa ravissa väistöjä ja laukassa vaihtoja. Vaihdot piti tehdä suoralla uralla, ensin käännettiin uran sisäpuolelle, josta jatkettiin kohti päätyä, vaihto ja voltti kohti uraa. Sama sitten heti uudesta suunnasta. Uran sisäpuolelle, suoristus, vaihto ja voltti. Muutaman kerran vaihdot tuli tosi hyvin, mutta ponin väsyessä ja ottaessa kierroksia, se valui pitkäksi eikä vaihdot enää sujuneet. Lisää treeniä! Esteillä aloitettiin kontrolliharjoituksilla. Tarmo toimi tosi hyvin ja tuli esteiden välissä ongelmitta takaisin. Yhtään kertaa ei jouduttu tekemään volttia väliin tms. Kiltti poika! Poni toimi muutenkin moitteetta, hieman se oli normaalia "löysempi". Jalkaan ei reagoinut ihan niin terävästi kuin yleensä. Kannusten unohtuminen kostautui heti...Kaarteista se ei lähtenyt ulos riittävän napakasti. Tosin muutenkin poni oli rauhallisempi. Tiedä sitten oliko väsynyt jostain. Mikään rankka viikko ei kyllä ollut takana.
Minnin kanssa oltiin seuraavalla tunnilla. Sekin oli hyvin kuulolla. Vähän kyllä harmitti, kun tämän ryhmän alkuverkkaan ei kuulunut vaihtoharjoitusta. Minni kun tekee vaihdot jo varsin sujuvasti. Sen sijaan tehtiin vastalaukkoja ja väistöjä. Kontrollitehtävässä Minni tuli helposti väärässä laukassa alas, mutta muutaman toiston jälkeen sain sen korjattua. Minninkin kanssa ongelmia aiheutti eniten kaarteesta ulos ratsastaminen kohti estettä. Lähestyminen ei ollut kovin pitkä, joten poni olisi tarvinnut saada napakasti heti eteen jo käännyttäessä. Muuten Minni alkaa olla tosi hyvä hypätä. Se lähtee sieltä mistä pyytää, rohkeasti ja luottavaisesti. Se etenee ja nostaa hyvin kinttujaan. Kyllä me siitäkin vielä hyppyponi saadaan.
Tiistaina kävin aamusta ratsastamassa Vaskiolla yhden pikkuponin. Iltapäivällä meille saapui uusi projekti, 5- vuotias puoliveriruuna Osku. Bissen myynnin myötä vapautui tallipaikka edellisenä lauantaina. Pari päivää ilmoitus vapautuvasta paikasta ehti olla ja sinä aikana neljä hevosta olisi paikan halunnut. Olin todella yllättynyt kysynnän paljoudesta, ehkä se kova työ alkaa tuottaa tulosta. Taas lisää luottoa siihen, että on osannut tehdä jotain oikein. Illalla ohjelmassa oli vielä poniratsastus Salossa. Lilli pääsi vanhana konkarina viihdyttämään lapsia laskiaisriehaan. Minni otettiin myös mukaan, jottavähän isommatkin koululaiset pääsisi ponin kyytiin. Alkuun Minni oli kuin lentoon lähdössä, varsinkin kun vieressä oli pussihyppelypiste jätesäkkeineen ( se onneksi siirrettiin, kun Lillikin säikkyi hyppelijöitä). Muutaman hetken talutin sitä ympäri aluetta ja odoteltiin, että neiti suvaitsee rentoutua. Rauhoituttuaan Minni toimi varsin hyvin talutusratsuna ja tietysti kaikki lapset halusivat ratsastaa isolla ponilla! Kaksi tuntia siinä tuli käveltyä kenttää ympäri tauotta. Kyllä Minnistä tulee vielä hyvä yleisponi.
Keskiviikko oli kengityspäivä. Neljä ponia sai taas kavionsa iskuun ja muutamat irtokengät laitettiin takaisin. Illalla oli Krissen kouluvalkut, tällä kertaa kolme ryhmää. Koska reippaat poniratsastajat oli vieneet mun ykkös- ja kakkosratsun, pääsi Ekku-pappa taas treeniin. Tehtävänä oli väistättää avossa liikkuvaa ponia ympyrällä ulos. Tarkoituksena saada sisäpohje kunnolla läpi ja ponin koko kylki jumpattua. Käynnissä ja ravissa Ekku toimi hyvin. Olin todella yllättynyt, että se taipui niin hyvin, vaikka töitä on tehty todella vähän. Välillä toinen takajalka potkaisi protestiksi sisään pohjetta käyttäessä. Laukassa poni oli sitä mieltä, ettei halua laukata. Se vain painui tyhjäsi ja jäi jarruttamaan. Kun viimein sain niskan ylös, alkoi laukkakin pyöriä paremmin. Nyt keskitytään siihen, että poni saa keulan ylös liikkuessaan.
Torstaina kävin viimeisen kerran ratsastamassa Luciaa Sauvossa. Se lähti myyntivälitykseen kasvattajalleen. Onneksi se on väärän rotuinen. Muuten se olisi ehkä löytynyt meidän pihasta...Älyttömän hieno poni! Sieltä kotiuduttuani samantien tunnin pitoon. Meille on löytynyt kyllä niin motivoituneet ja näppärät ponikuskit. Ikääkin on sen verran vähän, että heidän kanssa päästään vielä pitkälle. Porukka toimii hyvin kimpassa ja ilmapiiri on kannustava.
Perjantaina aamusta pidettiin taas tuntia. Voltteja, siirtymisiä ja laukka-käynti-laukka-siirtymisiä. Jälleen onnistumisia. Tulee niin hyvä mieli, kun on osannut selittää asiat niin, että ratsastaja saa ponin toimimaan. Ja onhan se ponienkin koulutuksen ja kehityksen kannalta tärkeää, että ne liikkuvat rentoina, tehokkaasti ja oikein päin. Iltapäivästä oli vuorossa tunnit Merlitzissä. Sieltä paluun jälkeen vielä auton pakkaus messureissua varten ja saunan kautta nukkumaan. Viikonloppu pääsee eri postaukseen, kun tämäkin tuntuu taas venyvän ja venyvän. Onneksi kohta saadaa kurottua eletty elämä postauksineen takaisin tähän päivään. Noi messuhommat kaiken muun lisäksi vie aikaa niin paljon, ettei koneelle ehdi juuri lainkaan pakollisten asioiden jälkeen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti