20. Valoa tunnelin päässä

Heti fiilis paranee ja mieliala kohennee, kun kelit vähän paranee. Eilen pääsi taas illalla jo ratsastmaankin. Ensi käytiin Pepin kanssa äiti-tytär maastolenkillä Lillin ja Sissin kanssa. On niin kiva katsoa Pepin ja Lillin menoa, kun se alkaa olla jo ihan ratsastamista eikä vain kyydissä istumista. Reippaasti he ravailee ja laukkailee pitkin maastoja pimeydessä Sissin perässä. Mentiin ihan rauhallinen lenkki, kun Sissi muljautti tilsoilla jalkansa vielä keskiviikon kouluvalkun loppukäynneissä. Aristikin sitä muutaman askeleen. Poni liikkui ihan hyvin eikä turvotustakaan ollut, joten säikähdyksellä selvittiin.

Maaston jälkeen Peppi meni Minnillä hetken kentällä samalla kun itse menin Glowlla. Kivasti Minni kulki Pepin kanssa käynnissä ja ravissa, mutta laukkaa koittaessa poni alkoi taas jumittaa. Yhden noston Peppi sai tehtyä, mutta sitten poni ei meinannut liikkua mihinkään...Joku sillä nyt on, koska ei normaali poni jumita jatkuvasti tällä tavalla. Heinistä vaan ei vieläkään ole laskua tullut. Ehkä mä sitten vaan varaan sille sen klinikka-ajan ensi viikolla ja toivon, et heinistä ei tule laskua ennen kuin seuraavat tallivuokrat on tulleet... Glow toimi ihan kivasti. Menin taas ilman satulaa ja nyt saatiin molemmat laukatkin nousemaan ilman avustajaa. Täytyy koittaa sille kolmipaloja, josko ne mallais suuhun paremmin vielä kuin nivelet. Vähän se pelaa edelleen suullaan, niin kokeillaan tulsiko vielä tasaisemmaksi. Hienoja pätkiä se jo väläyttelee.

Tänään aamupäivä meni lasten kanssa touhutessa ja tallia siivoillessa. Lennikin järjesti taas lisäohjelmaa karkaamalla naapuriin, Kakenkin houkutteli mukaan. Onneksi antoivat heti kiinni eikä aidastakaan ollut kuin yksi pikatolppa poikki. Jokohan sitä muistaisi laittaa ne sähköt päälle... Iltapäivällä lapset lähti taas viikonlopuksi mummilaan, kun isommat on huomenna luistelukoulussa. Tietää siis laatuaikaa ponien kanssa, kun isäntäkin on töissä ;) Lasten lähdön jälkeen kävin Kiikalassa pitämässä tuntia ja sieltä tukka putkella kotiin pitämään tuntia. Tänään vuorossa oli siirtymisiä ja pysähdyksiä. On niin kiva seurata kuin ratsukot alkaa yleensä toimia tunnin aikana ihan erilailla kuin aluksi. Tulee itsellekin sellaisia onnistumisen tunteita, kun kuskilla tulee Ahaa-elämys ja hevonen alkaa toimia.

Tuntien jälkeen läpiratsatin vielä Netan. Vähän se koittaa lyödä käsijarrua päälle, kun alkaa työstää sitä edestä. Vähän kun muistuttelee, että silti voi liikkua eteen, niin siitä tulee niin kiva. Netta liikkuu niin hyvässä ryhdissä ja kevyenä. Ihan perusympyrätyöskentelyä tehtiin ja lisäski vähän käynti-laukka-käynti siirtymisiä. Kyllä se vaan toimii hienosti 5-vuotiaaksi. Vasen kierros vaatii vielä paljon työtä, mutta siitä tulee niiiiiiin hyvä!

Netan jälkeen vuorossa oli vielä Tarmon ratsastus. Se liikkuin nyt paljon paremmin, kun eilen oikeasta etujalasta otettiin yksi naula kengästä pois. Kengityksen jälkeen poni ei liikkunut ihan puhtaasti, mutta ei siellä ainakaan paisetta tms. ollut. Tarmo kun ei oikein perustanut naulauksesta ja jouduttiin turvautumaan huulipuristimeen. Ei niistä jalan nyppimisistä tiennyt sitten painoiko naula vähän vai ei...tilaskumi vielä välissä esti valkoviivan näkemisenkin. Mutta nyt poni on taas paremi ja treenit jatkuu. Tarmo oli oikein kiltti ja reipas poika. Muoto ja tahti tulee koko ajan tasaisemmaksi ja eteenpäinpyrkimys on kohdillaan. Laukassa alkaa huomata tasapainon kehittyessä kuinka isosti se laukkaakaan. Varsinkin kun pohjalla oli juuri Netan ratsastus, Tarmon laukka tuntuu lähes hevosen laukalta. Se on kyllä sellainen kullanmuru, hoitaessakin seisoo ihan hievahtamatta. Tulee niin hyvä mieli, kun Tarmon kanssa touhuaa :)

Pikku enkelit Lenni ja Tarmo

19. Huono päivä

Taas niitä päiviä, kun mikään ei suju. Vaakasuoraan tuiskannut räntä ei helpottanut asiaa lainkaan. Kaikki nuoretkin jäi liikuttamatta, kun ei vaan viitsinyt lähteä niillä myrskyyn suihkimaan.

Päivän ainoa valopilkku oli Bissen läpiratsastus. Se oli tällä kertaa todella miellyttävä ja kevyt. Päästiin treenaamaan vähän sulkuja ravissa ja laukassa sekä vastalaukkoja. Sadekin onneksi lakkasi. On kiva päästä välillä valmiiksi koulutetun hevosen kyytiin, varsinkin kun se hevonen on selvästi saanut voimaa ja notkistunut sitten viime kerran. Hieno Bisse!

Illan kouluvalkku Sissillä meni ihan penkin alle. Poni oli ihan superjännittynyt, kun tilsat vaan lenteli. Ei siitä tullut mitään...Vähän treenattiin sunnuntain koulurataharjoituksia varten. Pysähdykset töksähtää, poni korjaa lähes aina taakse eikä seiso paikallaan. Peruuttamasta kieltäytyi totaalisesti, vaikka varsin hyvin osaa homman. Ravi oli koko ajan lyhyttä ja kiireistä kipitystä alta pois syöksähdysten välissä. Laukassa toimi kivasti, mut nostot ei sujunu. Oli kyllä sellaista menoa, et vois poni lähteä halvalla...Toivottavasti se olis sunnuntaina rennompi, kun päästään kunnon pohjalle.

Myyntipohdintaa

Tämä päivä on mennyt vähän puolilla valoin kun viiem yönä ei juurikaan saanut nukkua. Koko ajan joku keskeyttämässä...Armottoman väsymyksen lisäksi Lenni oli taas järjestänyt aamuksi lisäpuuhaa karkaamalla taas eilen tarhasta. Aitojen korjausta siis aamutallin lomassa. Tarhattuani poniinit, pistin kyllä sähköt päälle, jos vaikka hetken taas muistaisivat, että aidoissa ei tarttis roikkua.

Illalla pidin pari tuntia kotosalla. Kivasti hepat taas kulki. Varsinkin Minni oli taas varsin positiivinen tänään. Laukkaakin Anni pääsi vähän työstämään ilman, että heti tiputti raville. Päivän teemana oli käynnin ja ravin lyhentäminen ja pidentäminen. Tuntien jälkeen ratsastin vielä Sissin läpi ilman satulaa. Vasemmalle oli vähän kankeampi eikä meinannut rentoutua millään. Keli ei ollut myöskään parhaasta päästä, kun tilsaa tuli urakalla. Sissillä on onneksi tilsakumit, mutta ongelmia aiheuttikin tisojen irtoaminen. Poni kun pelästyi joka kerta tilsan lentäessä kaviosta, varsinkin jos se osui häneen...Sissin korkea liike ei auttanut asiaa yhtään. Laukassa tehtiin paljon tempon vaihteluita ja isommassakin laukassa treenattiin ryhdissä pysymistä ja taipumista. Kivasti poni oli avuilla ja laukka oli työstettävissä. Lopuksi ravikin oli oikein rentoa ja vasemmallekin taipui jo ihan erilailla.

Viime päivinä olen pohtinut kovasti ponien myymistä, kun kyselyjä on yllättäen ollut todella pitkän hiljaiselon jälkeen. Jostainhan niitä poneja on vähennettävä, jos haluaa tehdä lisää varsoja. Ihan pieninä, kun noi varsulit menee tosi huonosti tällä hetkellä kaupaksi. Helpointahan se olisi kasvattajan kannalta, jos varsat saisi heti vieroituksen jälkeen uusiin koteihin. Kaksi kasvattiani olenkin näin myynyt, Beckshamin ja Chantalin. Itselle mieluisin tapa olisi kuitenkin myydä vasta noin neljävuotiaana tai vieläkin vanhempana. Haluaisin katsoa joka varsan kohdalla mihin sen rahkeet riittävät, niin näyttelykehissä kuin kilpailuissakin. Tätä helpottaa huomattavasti mahdollisuus kouluttaa varsat kotona ilman ammattiratsuttajien kustannuksia. Kuitenkin omakin aika on rajallista, joten aikaisempi varsojen myynti on välillä tarpeen. Reetuun ja Kakeen en ole vielä kehittänyt sellaista suhdetta, että niiden myynti olisi vaikeaa (siis mulle henkisesti). Jotenkin Kaijaankaan ei ole sellaista läheistä suhdetta tullut, tosin siihenkin vaikuttaa sen poissaolo paljon. Se ei ole myöskään luonteeltaan ihan sitä mun omaa tyyppiä. Lennistä taas pidän enemmän joka päivä (karkailusta huolimatta). Se alkaa näyttää mukavalta ja luusto on meidän kasvateista kyllä järeimmästä päästä. Sen kohdalla mielelläni katsoisin pidempään mitä siitä tulee. Kuitenkin sitä on kyselty meidän varsoista eniten ja luovuttavahan siitä on mikäli joku sen haluaa. Täytyy vaan ajatella, että kyllä niitä varsoja tulee ja siellä on taas joukossa joku, josta tulee tärkeä ja hieno.

Näitä myydessä täytyy koittaa vaan pitää mielessä oma tavoite, mitä varten näitä kasvattaa ja mitä connemaralta hakee. Siksi olen pikkuhiljaa harkinnut myös tulevaisuudessa Minnin ja ehkä myös Tarmon myymistä. En ehdi harrastaa kaikilla ja Sissi on ratsastuksellisesti mieluisin. Välillä sitä myös kuuluu myyntiin tulevista tai myynnissä olevista poneista, jotka haluaisi saada omaan talliin. Joku ihme siinä on, että nämä vetävät puoleensa magneetin lailla.  Vaikka tavoitteena on kuinka vähäntää poneja, niin se ei tunnu onnistuvan. Mutta hieno ja monipuolinen tammahan on aina kasvattajalle tarpeellinen ;)

meiltä myyty tamma Woolpacks Sweetie Pie (kuva: Kaisa Kukkanen)

Maastoilua ja estetreenejä

Aamusta ensimmäisenä (tai no aamutallin jälkeen tietty) lädettiin Glown kanssa maastoilemaan Saijan ja Netan matkaan. Mentiin ilman satulaa reilun tunnin ajan pitkin metsiä käynnissä. Välillä polutkin oli hukassa ja rämmittiin ihan umpihangessa. Poneille vähän väsykin kaikesta siitä rämpimisestä, mutta teki hyvää vaan niiden pallomahoille ;) Glown mielestä mörköjäkin oli liikkeellä, mutta onneksi kyttäämistää kummempia kuvioita ei tullut. Varsin mukava ja leppoisa lenkki eikä tuulikaan haitannut metsässä lainkaan.

Lapsetkin lähti Fammulaan, kun illalla oli luvassa estevalkkua ja isäntä meni yöksi töihin. Välissä pikapikaa karsinoiden siivous ja isännän kanssa kaurojen hakuun. Sen reissun jälkeen juoksutin Minniä liinassa kumppareilla. Se oli kyllä varsin pörheä poni ja eteni todella reippaasti. Aluksi se venkoili kumppareita vastaan, kun ei olla pitkään aikaan treenattu juoksuttamalla. Ponin rentouduttua, se liikkui erittäin kauniisti ja venytti hyvin ylälinjaa. Ehkä sitä pitäisi juoksuttaa useammin, jotta selkä saisi työskennellä vapaasti. Ajattelin myös käydä tällä viikolla ajamassakin sitä, kun on luvattu lämpösempää keliä. Noissa -20 asteen pakkasissa ei kauheesti houkuttanut käydä ajamassa poneja...

Illalla vielä Siiselin kanssa Anna estevalkkuun Niittyalhoon. Tehtiin ensin verkaksi paljon töitä puomeilla. Oli Suoria linjoja ja kaarteita, suoristuksia ja vaihtoja. Puomitehtävät meni kyllä paremmin kuin yleensä, ei astuttu edes joka kerta puomin päälle! Vaihdot ei oikein onnistunut puomeilla, kun en saanut ponia suoristettua kunnolla kaarteesta, vaan jäin roikkumaan sisäohjaan ponin punkiessa lapa edellä ulos. Muutaman kerran vaihdot onnistui todella hyvin, kun sain ponin suoraksi ennen puomeja, mutta muutaman kerran vaihto ei onnistunut edes kaarteessa. Sissi kuitenkin osaa vaihtaa ihan hyvin, mutta tänään sekään ei sujunut. Sama ongelma oli helposti esteillä, jäin sisäohjaan kiinni eikä laukka vaihtunut kuin ristilaukkaan hypyssä. Kääntelyiden jälkeen tehtiin pitkiä (7-8 laukkaa) suoria ja kaarevia teitä. Tuntui, että homma ei sitten enää sujunut sitäkään vähää...Taaskaan ei tietoakaan ponnistuspaikoista tai rytmistä. Jotain edistystä on sentään tapahtunut. Nyt näin hyvin paikat ja yritin päästä niihin, mutta poni ei tullut pidätteistä takaisin. Aiemmin olen vaan huomannut, että paikka ei sovi, mutta en ole tehnyt mitään...Ongelma on siis edelleen ihan perusratsastuksessa. Kun poni on avuilla ja pienessä laukassa, se ei oikein reagoi riittävästi pohkeeseen, vaan jää helpolla liian paikalleen vähän pohkeen taakse. Reilummassa laukassa taas menee helposti etupainoiseksi ja jää vähän painamaan kädelle, jolloin pidätteet ei meinaa mennä läpi. Nyt aletaan siis työstää tätä laukan säätöä. Riittävän isossa laukassa meno oli vähän sujuvampaa, mutta vasta extrakierroksilla, ponin jo hieman väsyessä, pidätteet alkoi mennä läpi. Viimeinen kierros oli hyvä ja olimme ponin kanssa samaa mieltä ponnistuspaikoista. Nyt se odotti, kun pyysin ja lähti eteen kuin pyysin. Taas esteet oli siellä 90 sentissä ja kaikesta sähellyksestä huolimatta puomit pysyi yllättävän hyvin ylhäällä. Eiköhän me joku päivä vielä opita.

Ollaan me tästä aika paljon edetty, Sissin toinen esterata (50cm) 1.5.2012

Kisapäivä

Käytiin tänään Tarmon ja Netan kanssa nuorten hevosten koulurataharjoituksissa Teerisalon tilalla. Tosi mukava, että tällaisia viitsitään järjestää, vaikka nytkään osallistujia ei ollut kuin kuusi (me ainoina ulkopuolisina). On hyvä päästä vähän näkemään kouluaitoja, vieraita paikkoja ja hevosia ilman tungosta ja kiirettä. Harjoitus oli totetutettu niin, että poneja oli kaksi kerrallaan maneesissa, ensin verkka yhdessä ja sitten toinen odotti radan sivulla toisen mennessä rataa (Perusmerkin kouluohjelma). Oli kuulutukset ja pillit ja kaikki. Erinomaista treeniä siis.

Ensimmäinen haaste oli kuitenkin kuljetus. Hyvin napakka tamma ja nuori ori samaan koppiin...Onneksi tätä on tehty ennenkin, tosin eri hevosilla. Aamusta laitoin Tarmon ja Netan vierekkäisiin karsinoihin syömään aamuheiniään muiden mennessä ulos. Saavat siinä tutustua ja nuuskutella vapaasti. Hyvin nopeasti ne siihen rauhoittui ja hoidettaessakin Tarmo oli kuin pieni enkeli. Netta lastattiin kyytiin ensin. Kokemus on opettanut, että tammaa ei saa kyytiin, jos siellä huutaa yksi villipeto valmiina...Kun Netta oli autossa ja kinnitetty lyhyellä narulla sivusta kiinni, niin ettei saisi haisteltua kaveria, talutin Tarmon kyytiin ja itse suoraan etuovesta ulos. Oriin kanssa täytyy tulla reippaasti, ettei jää nuuskimaan tammaa ja provosoimaan sitä potkimaan. Itse kun poistuu heti etuovesta, ei jää kauhovien etujalkojen alle. Oriinkin pää täytyy pitää erossa tammasta, niin ei tule ongelmia. Kerran Tarmo hörähti lastaussillalla ja sen jälkeen ei mitään. Koko matkan kaksikko oli erittäin siivosti. Hienoa nuorisoa!

Muutenkin Tarmo oli todella fiksusti, vähän katseli maisemia, mutta ei mitään pöllöilyjä. Rata löytyy videona täältä: http://youtu.be/UgqGaK3RJcw

Nettakin suoriutui omasta radastaan kunnialla. 
http://youtu.be/F-nI8fazk2c

Reissun jälkeen vuorossa oli ponien esittelyä yhdelle varsan ostajaehdokkaalle ja tallin siivousta. Heinätkin jaoin valmiiksi karsinoihin iltaa varten, mutta kaurat sai odottaa iltaan, koska säkit jäi auton perään, jolla isäntä lähti töihin...Sissi olis vielä tarvinnut liikuttaa, mutta kiireinen viikonloppu otti veronsa enkä vaan jaksanut. Lapsetkin tuli sopivasti kotiin, kun pakolliset hommat oli tehty, joten keskityttiin talon lämmitykseen ja telkkarin katseluun. Huomenna olis sitten estevalkku tiedossa, JEE!

Netta ja Saija

Tarmo

 

Vapaapäivä

Tänään on saatu taas vaikka mitä aikaan. Ihania nämä "vapaapäivät", lapset mummilassa ja isäntä töissä, saa touhuta ihan rauhassa tallissa ja ponien kanssa. Aamutallin jälkeen kävin pitämässä Kiikalassa yhden tunnin ja sieltä kaupan kautta kotiin päiväheiniksi. Luksusta oli myös tallin siivousapu ja talli olikin valmis iltaheinineen ja -kauroineen tunnissa. Urakoinnin jälkeen tytöt kävi maastoilemassa Minnin ja Rosen kanssa ja itsekin aloin ratsastelemaan.

Ajatuksena oli menny Glown kanssa pellolle kokeilemaan laukannostoja, mutta poni oli vähän eri mieltä. Mentiin ensin kentälle kävelemään ja ravailemaan. Ponilla oli kuitenkin niin paljon virtaa, että eilisestä tasaisesta ja rennosta ponista ei ollut tietoakaan. Hetken ravailun jälkeen poni oli vähän rauhallisempi, joten lähdettiin pellolle. Glown mielestä jo pelkkä peltoa kohti eteneminen oli ylitsepääsemättömän pelottavaa. Talutin siis ponin pellolle ja mentiin kierros sielläkin taluttaen. Takaisin selkään ja yritettiin kiertää pelto uusiksi selästä käsin kävellen. Pois päin mennessä poni jumitti eikä halunnut edetä lainkaan. Pienen keskustelun jälkeen edettiin noin metri kerrallaan ja aina välissä keskusteltiin suunnasta ja vauhdista. Kotiin päin kävely sujui ongelmitta. Seuraava kierros ravissa ja taas keskusteltiin muutamia kertoja vauhdista. Glow olisi halunnut seistä paikallaan ja mä ravata...Lopulta poni joutui luovuttamaan, kun kaivaminen ja peruuttelu osoittautui turhaksi eikä ympärikään päässyt. Taas takaisin päin sujui hyvin. Kolmas kierros mentiin vielä ravissa ja huomattavasti sujuvammin kuin kaksi ekaa. Erävoitto siis mulle. Tarkoituksena oli kyllä vähän saada ponia väsymään ja ehkä hikeenkin, mutta tässä tapauksessa ainoa väsynyt ja hikinen olin minä. Voimakeinoja ei tarvittu, mutta päättäväisyyttä sitäkin enemmän. Ehkä ensi kerta sujuu jo paremmin ;)

Tarmon kanssa treenattiin vähän huomista kisaharjoitusta varten. Poni oli ihan ok, aika usein tarjos kyllä väärää laukkaa. Hyvää lisätreeniä tuli, kun maastoilijat tuli hetkeksi vielä kentälle. Yllättävän hyvin poika osasi keskittyä olennaiseen. Saa nähdä sitten miten homma huomenna sujuu vieraassa paikassa. Tulee samalla treenattua sitten mahdollisia oripäiviä varten. Joka toinen päivä olen sitä ilmoittamassa mukaan ja joka toinen päivä olen varaamassa sille ruunausta. Nämä on näitä elämän vaikeita päätöksiä ;) Luonteensa puolesta ruunaukselle ei ole tarvetta, mutta onko se kuitenkaan riittävän hyvä oriina. Tässä koulutus- ja kasvuvaiheessa liike on varsin lyhyt ja jännittynyt. Mutta katsellaan nyt mihin suuntaan poni kehittyy. Kuukausi on vielä aikaa miettiä...

Välissä pihaton siivousta pari kottarillista ja sitten Sissin kanssa vielä maastoon ilman satulaa. Kyllä oli niin rentouttavaa köpötellä pimeässä lumisessa metsässä. Sissi alkaa kyllä koko ajan olla lähempänä ja lähempänä Lissua. Luotto alkaa toimia molemmin puolin ja poni toimii lähes ajatuksella. Pienenä erona on kyllä laukasta hiljentäminen. Sissi hidastaa ihan itse, kun tutulla lenkillä on aina ennenkin samassa kohtaa hidastettu. Lissulla tämä toimi vain toisin päin ;) Lissu tiesi aina koska on laukkapätkä, mutta jarrutusmatka oli yleensä melkoinen. Todella jännissä paikoissa Sissi veilä epäröi. Tänäänkin poni meinasi, että hänhän ei mene valtaisan joen (n. 5cm syvä ja metrin leveä kohta, jossa vesi menee polun yli, tosin nyt ihan umpijäässä) yli. Jo hyvissä ajoin poni koitti kääntyä ympäri, mutta hetken taistelun jälkeen siitäkin selvittiin. Toinen pelottava kohta oli ihan kotiporteilla, kun peurojen ruokintapaikalla oli vähintääkin hirviö. Varmaan siellä oli joku peura, kauris tai joku vastaava, kun poni kääntyi ympäri vauhdilla, vaikka oltiin menossa kotiin.

Sissi tullessaan lokakuussa 2011

Sissi syyskuussa 2012 (kuva: Kaisa Kukkanen)

Sissillä taitaa olla paikka meillä Lissun "jatkajana". Se miellyttää silmää ja on äärettömän kiva ratsastaa. Laatua ponilta löytyy valtavasti nimenomaan ratsastuksellisesti. Hetkeäkään ei ole tarvinnut katua sitä pikapäätöstä, jolla Sissi taloon tuli.

Action-aamu

Päivä alkoi heti aamusta pienellä action-pläjäyksellä...Olin tarhaamassa poneja aamulla, kun Netta päätti poistua omin avuin karsinasta. Se asuu siis ulkokarsinassa, jossa on kaksiosaiset ovet. Maa on kuitenkin noussut niin paljon, että oven lukot ei mene kunnolla kiinni. Olin siis jättänyt oven ei-niin-hyvin kiinni ja poni huomasi tilaisuutensa tulleen. Muuten tässä ei olisikaan ollut sen kummempaa, mutta huomasin Netan poistumisen samalla hetkellä, kun tulin Tarmon ja Lennin kanssa ovesta ulos...Mikä ihana tilanne, kaksi oria käsissä ja tamma irti pihalla...Lenni oli pakko päästää irti, jotta sain Tarmon takaisin talliin. Netta ja Lenni painelivat onneksi tyhjään tarhaan, josta sain ne hetken päästä kiinni. Tilannetta helpotti kyllä kovasti, kun Lennillä ei tuntunut olevan vielä mitään käryä tammoista. Juoksentelivat tarhassa kuin mitkä tahansa tarhakaverit ;) Ei vaurioita siis, mutta pikkasen aamutalli kyllä venahti...

Tänään piti taas liikuttaa poneja aktiivisesti, mutta niinpä vaan aika meni vauhdilla. Vähän sain asioita hoidettua aamusta ja sitten Agrissakin piti käydä kauraa hakemassa. Tallin siivouksen yhteydessä urakoitiin porukalla pari tarhaakin papanoista. On sitten vähemmän hommaa keväällä. Alkuillasta pidin vielä tunnin ja sitten pääsin vähän ratsastamaankin.

Kokeilin nyt Minnille suoraa kumikuolainta ja menin sillä askellajit läpi ilman satulaa. Eteenpäinpyrkimyksessä ei ollut kyllä mitään ongelmaa, mutta suu ei toimi vieläkään kunnolla. Osasyy voi kyllä olla tottumattomuus suoraan kuolaimeen, koska lopussa rentoutui hyvin ja lopetti venkoilun. Laukassakin pääsi poniin jo vähän käsiksikin ja laukkaa sai vähän lyhennettyäkin. Varsin miellyttävä ja reipas poni siis alun venkoilun jälkeen. Tämä taas vaan vaikeuttaa diagnosointia siitä, mikä ponia vaivaa. Nyt ei edes meinannut jumittaa vaan ennemmin meni turhankin reippaasti. Kunpa se osais puhua...

Perään urakoin vielä Glown, myöskin ilman satulaa kentällä. Poni on mennyt taas valovuoden eteenpäin viime kerrasta. Nyt se kulkee jo kuolaimella käynnissä ja ravissa varsin tasaisesti. Vähän ongelmia tuotti kentän pelottava portin kulma. Yleensä meillä pelätään kentän kauimmaista päätyä estekatoksineen, mutta Glow kyttää ihan toista päätä. Vähän saisi myös reagoida nopeammin pohkeeseen, mutta kehittyy koko ajan silläkin saralla. Laukkaakin koitettiin taas nostaa. Oikea laukka nousikin kertaalleen hienosti ilman apukäsiä, mut vasemmalle alkoi jarruttaa. Ihan vielä ei olla samalla aaltopituudella tässä asiassa...Otettiin sitten vielä kerran oikealle pätkä laukkaa, niin että avustaja oli mukana. Tosin Glow ei pitänyt siitäkään, vaan koitti kerran monottaa avustajaa. Onneksi ei osunut ja laukkakin nousi, joten kaikki hyvin.

Iltatallia tehdessä fiilistelin kuinka hieno porukka meidän tallilla on. Mun ratsastusikäisillä poneilla on erittäin hyvät liikuttajat, joiden käsiin voin ponit turvallisin mielin antaa. Taitoakin on niin paljon, että ponit kehittyy vauhdilla eikä tarvitse itse ehtiä niin usein mennä. Nytkin illalla Essi lähti Tarmon kanssa maastoon kuutamoratsastukselle. Tulee niin hyvä mieli, kun katsoo kuinka nuori poni lähtee pitkin ohjin reippaasti yksin pihasta pimeään maastoon. Kyllä hyvä tukiverkko niin ponien kuin lasten suhteen on valtava onni!

Tarmo ja Essi